Lokakuussa 2024 minulla on ilo osallistua Roomassa järjestettyyn kansainväliseen konferenssiin Cinema between Imagination and Reality in the Fascist Era. Tämä konferenssi oli osa laajempaa Film Europe: European Cinema between Imagination and Reality -tutkimusverkostoa, joka keskittyy eurooppalaisen elokuvan historiaan fasistisen aikakauden (1933−1945) aikana. Tapahtuma tarjosi 16 maasta tulevalle ja monitieteiselle tutkijajoukolle tilaisuuden keskustella elokuvatutkimuksen teemasta, joka on jälleen herättänyt kiinnostusta. Viimeksi aihe oli esillä 2010-luvun taitteessa, jolloin yhteistyön tuloksena julkaistiin kokoomateos Cinema and the Swastika: The International Expansion of Third Reich Cinema (Roel Vande Winkel ja David Welch, London: Palgrave Macmillan UK, 2011). Fasistisen aikakauden elokuvakulttuurin tutkimus on nyt siirtynyt neljänteen aaltoon, jonka myötä käsitys fasistisen elokuvateollisuuden maailmanlaajuisista vaikutuksista laajenee, kun mukaan tulee uusia lähdeaineistoja ja näkökulmia. Suomalainen tutkimus puuttui aiemmasta teoksesta vielä kokonaan, mutta nyt myös me saamme olla mukana.
Konferenssin ja koko tutkimusyhteistyön keskeisenä kohteena on Internationale Filmkammer (IFK) joka perustettiin vuonna 1935 eurooppalaisen elokuvateollisuuden neuvonantavaksi elimeksi. IFK pyrki vahvistamaan eurooppalaista elokuvatuotantoa ja luomaan koko maanosan kattavan tuotanto- ja jakelukoneiston, jonka avulla voitaisiin vastustaa Yhdysvaltojen valta-asemaa elokuvamarkkinoilla. Vuonna 1941 IFK:sta tuli entistä selvemmin natsi-Saksan ja Italian hallitsema kulttuurisen hegemonian väline, jonka tavoitteena oli vakiinnuttaa fasistien vaikutusvalta eurooppalaisessa elokuvateollisuudessa ja välittää kulttuurin keinoin niiden ideologisia viestejä. Suomessa jako amerikkalais- ja saksalaismieliseen elokuvaväkeen näkyi jatkosodan aikana filmiriidan muodossa. Meillä kiista koski sitä, pitäisikö alalla aktiivisesti pyrkiä estämään yhdysvaltalaiselokuvan esittämistä ja tukea sen sijaan saksalaiselokuvaa.
Konferenssi pyrki syventämään ymmärrystä IFK:n roolista eurooppalaisen elokuvan historiassa, ja monissa puheenvuoroissa pohdittiin saksalaisen elokuvan hegemonian vaikutusta käsityksiin ”eurooppalaisesta” elokuvasta, sen sisällöistä sekä tuotanto- ja jakelukulttuureista. Kun IFK pyrki vaikuttamaan elokuvien tuotantoon, levitykseen ja esittämiseen – ottamaan siis haltuunsa koko elokuvan tuotantokoneiston – on sitä tarkasteltava monitieteisesti, yhdistämällä elokuvatutkimuksen, sosiologian, poliittisen- ja taloushistorian näkökulmia, tietysti kulttuurihistoriaa unohtamatta!
Benjamin Martinin (Uppsalan yliopisto) keynote-puheenvuoro Revisiting the International Film Chamber: Nazi-Fascist ”Film Europe” in Global History käsitteli natsielokuvakulttuurin historiaa globaalina, verkostojen ja kulkeutumisten historiana. Hän käsitteli IFK-organisaation roolia osana laajempaa natsi-Saksan ja fasistisen Italian pyrkimystä kulttuurisen hegemonian saavuttamiseen. Martin painotti IFK:n monitasoista vaikutusta elokuvien tuotantoon, levitykseen ja poliittiseen käyttöön eri maissa, ja kuinka nämä toimet kytkeytyivät laajempiin kulttuurisiin ja poliittisiin projekteihin fasistisen ajan Euroopassa.
Amerikkalaisen elokuvan maailmanlaajuinen dominanssi oli taloudellinen ongelma monille Euroopan elokuvamaille, mutta sillä oli kulttuurisia ilmenemismuotoja ja seurauksia. IFK:n historia pakottaa siksi meidät tutkimaan elokuvan historiaa ylirajaisena, ylikansallisena ilmiönä ja purkaa siten kansallisia elokuvahistorioita. Natsi-Saksan ideologinen ote elokuvatuotantoon korosti amerikkalaisuuden sijaan eurooppalaisuutta, vaikka näennäisesti edusti ”koko maailmaa”. Kiinnostava olikin Martinin esittämä ajatus siitä, että natsien elokuvakulttuuria voi tarkastella monikulttuurisuuden projektina, sillä monimuotoisuuden esittäminen elokuvatuotannon rakenteissa ja elokuvien sisällöissä oli väline imperiumien toimintaan. Käytännössä ajatusta toteutettiin siten, että saksalaiset sallivat paikalliset tuotantorakenteet ja kansalliset tarinat, sillä saksalaisen elokuvan ajateltiin aina ylittävän paikallistuotannot laadullaan ja taiteellisella kunnianhimollaan.
Konferenssin aihekirjo oli laaja ja kahden päivän aikana esityksissä käsiteltiin muun muassa transnationaalisia yhteistyöverkostoja, sensuuria ja valtion ohjausta, propagandan roolia elokuvassa sekä jakelu- ja esitysverkostojen poliittista roolia. Huomion saivat myös kansallisten elokuvakulttuurien keskinäiset vuorovaikutukset, teknologiset innovaatiot sekä tähtikulttuurin merkitys. Puheenvuoroissa sivuttiin myös elokuvan materiaalisia ulottuvuuksia, kun keskusteltiin elokuvasta filmikopioiden historiana tai raakafilmin saatavuudesta ja sen poliittisesta merkityksestä sota-aikana. Ylikansallisen ja ylirajaisen elokuvakulttuurin tutkimuksessa korostui yhteistyö ja halu laajentaa ymmärrystä eurooppalaisen elokuvan roolista sodan ja fasismin kontekstissa.
Vastaa