Maanjäristyksen aiheuttama ydinvoimaonnettomuus Japanissa nostaa ydinvoiman jälleen yhteiskunnallisen keskustelun aallonharjalle. Näistä tyrskyistä on aiemmin tullut suhteellisen hurjat – luultavasti nytkin, vaikka katastrofin lopputulos vaikuttanee asiaan myös eikä se ole vielä tiedossa.

Etenkin ennen näitä päiviä tuntui oudolta, että Itävallassa on harvinaislaatuinen ydinvoimalaitos, AKW (atomkraftwerk) Zwentendorf, jota ei koskaan käynnistetty varsinaisessa tarkoituksessaan, siis energiantuotantoon. Laitosta rakennettiin lähes koko 1970-luku samaan aikaan kun Suomessa tehtiin Loviisan voimaloita, mutta vuonna 1978 järjestetyssä kansanäänestyksessä itävaltalaiset hylkäsivät (varsin niukalla enemmistöllä) atomivoimalan avaamisen ja samalla suunnitelmat viidestä seuraavasta ydinmyllystä. Silloiseen keskusteluun vaikutti muun muassa muistutus joskus 1500-luvulla lähistöllä sattuneesta maanjäristyksestä. En tiedä, penkoiko joku historiantutkija asiaa tuolloin enempää.

Zwentendorfille on kyllä keksitty muuta käyttöä, kuten sen verkkosivuilta voi lukea.

Tuskin tästä tapauksesta voi aivan suoria suosituksia vetää, mutta ainakin se kertoo mahdollisen rajoista jotakin uutta varsinkin suomalaisille: teknologisetkin projektit voi pysäyttää loppumetreille. Ydinvoima on tosin aina kytkeytynyt kiinteästi politiikkaan, ja niin oli Itävallankin tapauksessa.

Historian ironiaa – tai sen osuvuutta – lisää, että kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n, ydinvoiman turvallisuuden keskeisen kehittäjän, päämaja sijaitsee Wienissä.