Tekijä: Aino Jämsä

Vierailulla Stavangerin yliopistossa humanistisen ympäristötutkimuksen keskuksessa Greenhouse

Matkustimme huhtikuussa vierailulle Norjaan Stavangerin yliopistoon humanistisen ympäristötutkimuksen keskukseen Greenhouse, jota johtavat professori Dolly Jørgensen ja professori Finn Arne Jørgensen. Dolly Jørgensen toimii yhteistyökumppanina dosentti Otto Latvan johtamassa tutkimusprojektissa ”Kadonneet, uhanalaiset ja saapuneet lajit – Ihmisten suhde Itämeren muuttuvaan biodiversiteettiin (HumBio)”. Vierailua Stavangeriin oli suunniteltu jo vuosia, ja tänä keväänä se vihdoin toteutui.

Matkaanlähdössä oli kuitenkin haasteensa, koska lähtöpäivän aamu valkeni sakeassa lumisateessa. Turku peittyi hurjalla tahdilla paksuun lumivaippaan ja liikenne oli paikoin lähes sekasortoista. Matka lentokentälle osoittautui oikeaksi jännitysnäytelmäksi. Sekä liikennekaaoksesta että muista huono-onnisista tekijöistä johtuen joukkomme kutistui alkuperäistä matkasuunnitelmaa pienemmäksi. Lopulta matkaan lähti viisi tutkijaa: Otto Latva, Silja Laine, Noora Kallioniemi, Maarit Leskelä-Kärki ja Aino Jämsä.

Paikan päällä Stavangerissa paistoi aurinko. Vietimme saapumispäivän illan kierrellen kaupunkia. Ihastelimme merta, satama-altaassa uiskentelevia haahkoja ja värikkäitä katuja. Kevät oli pidemmällä kuin Turussa ja kirsikkapuut kukkivat.

Kauniita katuja Stavangerin keskustassa.
Boknavuonon etelärannalla sijaitseva Stavanger on merellinen kaupunki.

Seuraavana päivänä suuntasimme bussilla Stavangerin yliopistolle, jossa Dolly Jørgensen ja Finn Arne Jørgensen ottivat meidät hymyillen vastaan. He esittelivät Greenhouse-tutkimuskeskuksen omaa tukikohtaa eli valoisaa ja kotoisaa kirjasto- ja kokoustilaa. Seiniä kiersi tutkimuskeskuksen kirjakokoelma, joka oli järjestetty aihepiireittäin. Allekirjoittanut sai aloittelevana tutkijana muistiin monta hyvää lukuvinkkiä.

Iltapäivällä käynnistyi roundtable-keskustelu otsikolla ”Multispecies histories: Perspectives from Finland”. Otto Latva kertoi eläin- ja kasvisuhteen pitkän aikavälin tutkimuksesta Itämeren alueella. Silja Laine käsitteli ”Fauna et Flora Fennica” -hanketta ja digitoidun lehtiaineiston käyttöä suomalaisen lajiston historian tutkimuksessa. Noora Kallioniemi valotti ihmisen ja pyöriäisen yhteistä menneisyyttä ja ”Pyöriäismuistot” -hankkeen tuloksia. Maarit Leskelä-Kärki kertoi ympäristöelämäkerrallisesta tutkimuksesta, jossa yhdistyvät elämäkertatutkimuksen ja humanistisen ympäristötutkimuksen menetelmät. Keskustelua johti professori Dolly Jørgensen.

Saavuimme Stavangerin yliopistolle ja pääsimme tutustumaan tutkimuskeskuksen viihtyisään tilaan.
Roundtable käytiin otsikolla ”Multispecies histories: Perspectives from Finland”. Vasemmalta oikealle Otto Latva, Silja Laine, Maarit Leskelä-Kärki, Noora Kallioniemi ja Dolly Jørgensen.

Keskustelu jatkui kysymyksellä moninaisista tavoista, joilla monilajinen historia suhteutuu ympäristöhistoriaan. Tutkijat kertoivat myös tutkimuksessa käyttämistään aineistoista kuten digitoiduista sanoma- ja aikakauslehdistä. Yleisökysymykset käsittelivät muun muassa tutkimusten aikarajausta, lehtiaineiston mahdollisuuksia ja rajallisuuksia sekä historiallisten lajihavaintojen kartallistamista.

Dolly Jørgensen esitti tilaisuuden otsikkoon viitaten kysymyksen kansallisen näkökulman merkityksestä monilajisessa tutkimuksessa. Tutkijat pohtivat monilajista historiaa Suomessa ja sen suhdetta toisiin valtioihin ja maantieteellisiin alueisiin. Keskustelussa korostui ylirajaisuus. Esimerkiksi Noora Kallioniemi nosti esiin Pohjanlahdella liikkuneet pyöriäiset, joista raportoitiin aika ajoin suomalaisessa lehdistössä. Eläimet uivat todennäköisesti molemmin puolin lahtea niin Suomen kuin Ruotsin rannikoilla. Ylirajainen näkökulma ja yhteistyö ovat tärkeitä ihmisen ja muiden lajien sekä ympäristön suhteen historiaa tutkittaessa.

Tilaisuuden jälkeen ajatustenvaihto jatkui yhteisen päivällisen äärellä.

Kaunis kasvitieteellinen puutarha levittäytyi metsäiseen rinteeseen aivan yliopiston kupeessa.

Kävimme matkan aikana myös pienellä risteilyllä ihmettelemässä Lysevuonon jyrkkiä rinteitä. Lisäksi tutustuimme norjalaisten tutkijoiden suosituksesta öljymuseoon, joka esitteli öljytuotantoa ja sen historiaa öljykaupunkina tunnetussa Stavangerissa. Kokonaisuudessaan matka tarjosi monipuolista pureksittavaa niin kaupunki- kuin luonnonympäristöjen muodossa.

Kiitokset vieraanvaraisuudesta Dolly ja Finn Arne Jørgensenille sekä muulle tutkimuskeskuksen väelle!

Kuvat: Aino Jämsä

The Greenhouse Centre for Environmental Humanities https://www.uis.no/en/greenhouse

HumBio https://sites.utu.fi/humbio/

Pyöriäismuistot https://sites.utu.fi/pyoriaismuistot/

Fauna et Flora Fennica https://sites.utu.fi/faffe/

Pro gradu -tutkielma kiertue-esitysten ja tieteen yhteisestä historiasta 1800-luvun puolivälin Turussa

Åbo Akademin kirjaston arkistossa suuressa harmaassa laatikossa säilytetään ainutlaatuista kokoelmaa Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet. Se koostuu pääasiassa 1830-1860-luvuilla painetuista kiertäneiden näytösten julisteista. Kun ensimmäisen kerran avasin laatikon ja poimin siististi taitettujen valkoisten papereiden välistä esiin lähes 200 vuotta vanhoja julisteita, uskalsin tuskin hengittää. Niin helposti repeävältä tuntui vanha ja karhea lumppupaperi, jonka epätasaista pintaa tihrustin tarkkaan arkiston lamppujen valossa. Olin jo aiemmin tutustunut kokoelmaan Hereditas culturalis -projektin sivuilla, mutta vasta alkuperäisiä julisteita käsitellessäni hahmotin todella, miten kirjavasta kokoelmasta oli kysymys.

Suurimmat julisteet ovat puoli metriä korkeita, pienimmät parinkymmenen senttimetrin mittaisia. Silmään pistävät eri kokoiset ja näköiset fontit, vetonaulojen otsikot, koristeelliset kehykset ja muutamat karkeat painokuvat. Toisaalta kokoelman julisteissa on paljon yhteistä. Ne koostuvat pääasiassa tekstistä, joka sisältää usein ohjelmanumeroiden nimiä ja kuvauksia. Karhealle paperille on painettu julisteesta toiseen toistuvia mainoslauseita ja lähes poikkeuksetta tiedot näytöksen ajankohdasta, paikasta ja hinnasta. Arvokkaita painotuotteita kuljetettiin aikanaan kaupungista toiseen ja käytettiin uudestaan, mistä kertovat mustakynällä tehdyt täydennykset, ylivedetyt päivämäärät ja liimatut paperinpalaset.

Kulttuurihistoriallinen tutkimusote muuntaa tämän hajanaisen ja kirjavan joukon papereita mielenkiintoiseksi ja monikerroksiseksi lähdemateriaaliksi. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen julisteiden sisältämää tietoa sekä tieteen ja tekniikan kuvauksia. Osoitan, että tiede, tekniikka ja kiertue-esitykset kietoutuivat yhteen monin tavoin 1800-luvun puolivälin Turussa.

Taikuri Philippen julisteessa on käytetty varsin runsaasti erilaisia fontteja. Kuva: Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet, Åbo Akademis Bildsamlingar.

Tutkimissani julisteissa nimetään erilaisia paikkoja Turun kaupunkitilasta. Eniten mainintoja saavat Seurahuone ja teatteritalo, joissa kaupungin ylemmät sosiaaliryhmät seurustelivat ja viettivät aikaa. Toisaalta kokoelman julisteissa mainitaan myös esimerkiksi Hämeentullin tivoli, joka oli työväestön huvielämän paikka. Lippuja näytöksiin myytiin muun muassa turkulaisissa ravintoloissa ja kirjakaupoissa. Kenties itse julisteetkin olivat esillä näissä tiloissa. Kun turkulaiset seurustelivat ravintolan pöytien ääressä tai tekivät tilausta kirjakaupassa, kiinnittivät julisteiden näyttävät fontit ja painokuvat ehkä heidän huomionsa.

Menneisyyden turkulaiset törmäsivät julisteissa kuvauksiin mikroskooppisesta maailmasta, kaukaisista taivaankappaleista, mekaanisista automaateista, kuumailmapallosta sekä junasta. Julisteissa tiede ja tekniikka suhteutettiin usein ihmiseen. Mikroskooppi paljasti ihmissilmälle vesipisaraan kätkeytyneen maailman, automaatit esittivät ihmisiä luonnollisine liikkeineen ja ihmishahmoiset nuket nousivat kuumailmapallon kyydissä kohti korkeuksia. Vertauskuvat tekivät tiedettä ymmärrettäväksi ja korostivat sen ihmeellisyyttä.

Tietznerin veljesten julisteessa katsojan huomion vangitsee kuva, jossa uiskentelee tuntosarvellisia olioita. Kuva: Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet, Åbo Akademis Bildsamlingar.

Tiede ja tekniikka nivoutuivat monin tavoin kiertue-esitysten toimintaan 1800-luvun puolivälin Turussa. Niitä kuvattiin julisteissa näytöksen vetonaulana, ja ne saivat merkityksiä esityksen mahdollistaneena välineenä tai myyntiartikkelina. Tiedettä ja tekniikkaa julisteissaan kuvanneet esiintyjät esiintyivät harvoin tieteen tekijöinä. He olivat taiteilijoita, taikureita, mekaanikkoja ja instrumenttien valmistajia ja korjaajia. Turkulaiset kirjakaupat painoivat erilaisia julisteita ja ravintolat myivät lippuja monenlaisiin esityksiin. Seurahuoneen seinien sisällä vietettiin sirkus- ja naamiaishuveja, hämmästeltiin yhtenä päivänä liikkuvia automaatteja ja toisena mikroskooppisen pientä maailmaa kummallisine eliöineen.

Kulttuurihistorian vahvuuksiin kuuluu sen moninaisuus. Huomioin tutkielmassani julisteiden visuaalisuuden, kirjallisuuden sekä materiaalisuuden. Tutkielmani ammentaa eri tutkimusperinteistä kuten tiedon ja tieteen historiasta sekä taikuuden historian tutkimuksesta. Tarkastelen tieteen ja tekniikan yhteyksiä niin 1800-luvun kauhuromanttiseen innostukseen kuin nojatuolimatkailuun. Näin kulttuurihistoriallisen tulkinnan myötä julistekokoelma kertoo monitahoisesti näytöstoiminnasta sekä tieteen ja tekniikan historiasta 1800-luvun puolivälin Turussa.


Aino Jämsän pro gradu -tutkielma Painettua tietoa, mainostettua tiedettä. Julisteet tiedon paikkana sekä tieteen ja tekniikan kuvaajina 1800-luvun puolivälin Turussa on luettavissa täällä.