Marika Räsänen pitää lektiota. Kuva: Marjo Kaartinen.
Harvoin on maallinen tomumaja niin kiinnostavan keskustelun kohteena kuin lauantaina 7. joulukuuta 2013, kun Marika Räsäsen väitöskirja The Restless Corpse: Thomas Aquinas’ Remains as the Centre of Conflict and Cult in Late Medieval Southern Italy tarkastettiin Tauno Nurmela -salissa. Vastaväittäjänä toimi professori Constant Mews Monash-yliopistosta Australiasta. Tutkimuksen päähenkilö Tuomas Akvinolainen (1224/5–1274) sairastui matkallaan Napolista Ranskaan ja kuoli sisterssiläisluostarissa Fossanovassa 7. maaliskuuta 1274. Tuomaan tarina ei tähän päättynyt, sillä hänen ruumiistaan tuli merkittävä kiistelyn ja palvonnan kohde, ja Räsänen analysoi pyhyyden merkityksiä, pyhimyksen aistimellisuutta ja kouriintuntuvuutta Etelä-Italiassa sekä kiistelyä Tuomaksen ruumiista. Tuomas oli dominikaani, ja kuolema sisterssiläisluostarissa oli ikävä yhteensattuma.
Väitöstilaisuudessa käytiin eloisaa keskustelua niin Tuomaan ulkonäöstä kuin hänen maallisen tomumajansa käsittelystä kuoleman jälkeen. Ajatuksia herätti väitöskirjan kansi, jossa nähdään Biblioteca Nazionale di Napolissa säilytettävän käsikirjoituksen kuva Tuomaasta. Kanonisaatioprosessin yhteydessä 1320-luvulla todettiin, että Tuomas oli ulkomuodoltaan suurikokoinen, ja tukevalta hän kuvan perusteella näyttääkin. Vastaväittäjä kiinnitti huomiota Tuomaan kädessä olevaan palmunlehvään, joka on yleensä marttyyrikuoleman tunnus. Väittelijä totesikin, että Tuomaan kuolemaan liitettiin murhaspekulaatioita, ja tämä selittää lehvän käytön.
Vastaväittäjä Constant Mews totesi humoristisesti, että Tuomas oli todellakin ”a man in many parts”. Osiin, pyhäinjäännöksiksi, ruumis myöhemmin päätyikin. Sisterssiläisten sanotaan keittäneen Tuomaan ruumiin, jotta pää voitaisiin erottaa muusta kehosta. (Tutkimuksessa on toisinaan väitetty, että keittäminen olisi tapahtunut viinissä, mutta tämä on epätodennäköistä.) Keittämistä keskiajalla käytettiin varsinkin silloin, kun ruumista piti siirtää matkojen takaa. Väittelijä mainitsi esimerkkinä Birgitan ja Thomas de Cantilupen. Tuomaan kohdalla dominikaanit käyttivät tarinaa keittämisestä omien pyrkimystensä tukena.
Väitöstilaisuutta oli seuraamassa 72 henkeä, ja arvostelulautakunnan jäsenen kysymyksen jälkeen kustos päätti tilaisuuden klo 14.15.
Vastaa