Kulttuurihistoriasta vuonna 2008 valmistunut Pirkko Syynimaa tunnetaan dekkarikirjailija Pirkko Arhippana. Opiskeluympäristö tuli esille jo Arhipan romaanissa Lukinmerkki (Kustannus-Mäkelä, 2007), jossa kulttuurihistorian opiskelija saa surmansa matkalla graduseminaariin. Viime syksynä ilmestyi Arhipan 32. salapoliisiromaani Kipunuora (Kustannus-Mäkelä, 2010), jossa vanha opinahjo on vielä vahvemmin läsnä. Draama alkaa, kun Sirkkalan kolmikerroksisesta historiatalosta löytyy kuollut professori Marko Korpela, maya-intiaanien kipunuoralla kuristettuna. Siellä täällä vilahtaa tutunomaisia piirteitä, mutta Kipunuora on tietysti täysverinen salapoliisiromaani. Vahvimmin kirjoittajan omat kokemukset tulevat esiin maisteriseminaarin kuvauksissa ja eritoten niissä muistikuvissa, jotka kuvaavat kulttuurihistorian aikaa Arwidssoninkadulla, ennen siirtymistä Sirkkalaan kesällä 2006:
”Historian laitos oli kaksi vuotta sitten muuttanut uusiin tiloihin entisen kasarmialueen rakennuksiin. Minä, kuten moni muukin varttuneempi opiskelija, olin pitänyt enemmän Arwidssoninkadun vanhasta puutalosta. Se oli ollut ahdas ja sokkeloinen, mutta kodikas. Sisälle tultaessa oli heti eteisen jälkeen ollut keittiö, jossa melkein aina oli leijaillut kahvin tuoksu ja jossa melkein aina oli istunut joku joko ottamassa monisteita tai naputtelemassa tietokonetta.
Professorien ja lehtorien huoneiden ovet olivat useimmiten olleet auki, ikkunoilla oli reheviä viherkasveja, ja kaiken ytimessä oli ollut toimisto, jossa koko osaston lankoja piteli itsestään numeroa tekemätön Virva Vehmas.”
