Tunteiden historiasta on suomalaisessa historiantutkimuksessa keskusteltu 1990-luvun alusta lähtien, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen tutkimusta on tullut laajemmin. Sen sijaan on tuiki harvinaista, että Suomessa kirjoitetaan Islannin historiasta, puhumattakaan islantilaisten tunteiden kulttuurihistoriasta. Siksi 31. tammikuuta 2015 oli poikkeuksellinen päivä. Turun yliopistossa tarkastettiin Kirsi Kanervan väitöskirja Porous Bodies, Porous Minds. Emotions and the Supernatural in the Íslendingasögur (ca. 1200–1400), joka pohtii tunteiden merkitystä 1200- ja 1300-lukujen Islannissa. Artikkeliväitöskirjan pohjana on viisi referoitua artikkelia, ja teoksessa on myös laaja lähes 180-sivuinen johtanto-osa.
Kirsi Kanervan vastaväittäjänä toimi folkloristiikan dosentti Frog (Helsingin yliopisto), joka väitöstilaisuuden alussa viittasi University College Londonin viitan tuovan mieleen Harry Potter -elokuvat. Alkukevennyksen jälkeen keskustelu porautui aiheen ytimeen, 1200- ja 1300-lukujen tunnekäsitteisiin, islantilaissaagoihin lähteenä sekä muun muassa kysymykseen siitä, sijaitsiko saagoissa mainittu mieli (hugr) sydämessä. Varhaisissa tunneteorioissa keskeiset tunnekäsitteet, emootio, affekti ja passio, viittasivat liikkeeseen ja vaikutukseen, ja Kanervan tutkimus osoittaa, että myös islantilaisissa kansanomaisissa tunneteorioissa liike oli olennaista. Samalla saagojen tunnerekisteri on toiseuden maailma: usein ajateltiin, että levottomilla kuolleilla ja muilla yliluonnollisilla ilmiöillä oli tunnevaikutuksia. Keho ja mieli olivat huokoisia, ja siksi niiden rajat oli tärkeää pitää kurissa ulkopuolelta tulevien vaikutusten vastustamiseksi. Syyllisyyteen liitettiin muun muassa silmäsärky, joka kertoi kehoon/mieleen tulleesta vaikutuksesta. Frog ja Kanerva kävivät näistä tunnehistorian kysymyksistä ajatuksia herättävän keskustelun, jota Janus-salissa oli seuraamassa 45 henkeä. Väitöstilaisuus päättyi klo 14.15.
Kirsi Kanerva pitää lektiota. Vastaväittäjä Frog vasemmalla tarkkaavaisena.
Vastaa