Ennen modernia-lukupiirin käsittelyyn pääsi Hanna Kietäväinen-Sirenin väitöskirjan Erityinen ystävyys: miehen ja naisen välinen rakkaus uuden ajan alun Suomessa (1650–1700) luku nimeltään Rakkauden herättäjät ja lopettajat. Aiheena olivat siten ne syyt, joilla aikakauden ihmiset selittävät romanttisten heterosuhteiden syntyä ja loppua. Kietäväinen-Siren käy kohta kohdalta läpi erilaisia aikalaisten tunne-elämään vaikuttaneita tekijöitä, kuten iän vaikutusta parinvalintaan, millainen oli ulkonäön merkitys, tai vaikkapa parisuhdeväkivallan vaikutusta romanttisiin tunteisiin ja parisuhteen tulevaisuuteen. Erityisen tärkeäksi hänen käsittelyssään nousi kunnia-käsitteen merkitys parinmuodostukselle sekä avioliiton taloudelliset ja emotionaaliset ulottuvuudet. Kietäväinen-Sirenin mukaan varhaismodernia avioliittoa on perinteisesti käsitelty lähinnä taloudellis- poliittisena järjestelynä, jonka on nähty poissulkevan romanttisten tunteiden mahdollisuuden. Tämän kyseenalaistaminen on Kietäväinen-Sirenin keskeinen teesi. Hänen mukaansa varhaismoderneissa avioliitoissa romanttiset tunteet olivat tärkeitä, mutta eri tavalla kuin moderneissa liitoissa. Tärkeää oli, että mahdollisuus noiden tunteiden syntymiseen tulevaisuudessa oli olemassa, eikä se, että niitä olisi ollut jo avioon mentäessä.
Jean-Honoré Fragonard: Varastettu suudelma 1786. Wikimedia Commons.
Lukupiirimme kiinnitti huomiota useisiin mielenkiintoisiin kohtiin, joskin itse teksti ei usein vastannut esille nouseviin kysymyksiin. Huomiota herätti esimerkiksi aikalaisten mahdollisuus elää avopareina tai olla pitkäänkin ystäviä ennen avioitumista. Millaista oli tuo ystävyys tai avoparin elämä? Kuinka yhteisö suhtautui naimattomien yhteiselämään maailmassa, jossa salavuoteus oli rikos ja avioliitto elämän perusmalli? Entä missä ystävykset tapasivat toisiaan? Oliko olemassa julkisia tiloja, joissa tavata ihmisiä? Kenties juhlapyhinä tai vaikkapa kirkossakäynnin yhteydessä? Tällaisiin kysymyksiin Kietäväinen-Sirenin luku ottaa huomattavan vähän kantaa, ja käsittely jää monien aiheiden suhteen varsin pikaiseksi.
Myös kauneuden merkitys varhaisen uuden ajan ihmisille kiehtoi lukupiirimme jäseniä. Mielenkiintoisiksi koettiin paitsi tuon ajan nykyajasta poikkeavat, ja kenties käytännöllisemmät kauneuskäsitykset, mutta myös pohdinnat kauniiden asioiden koetusta moraalisesta paremmuudesta. Kietäväinen-Siren kertoo, että uuden ajan alun kulttuurissa kauneus yhdistettiin hyvyyteen ja rumuus taas pahuuteen tai viallisuuteen. Tekstissä kerrotaan esimerkkejä tilanteista, joissa suku tai yhteisö puoltaa potentiaalista avioliittoa puolisoiden ulkonäköön liittyvien syiden vuoksitai kummastelee liittoa, jos toistaosapuolta pidetään rumana. Tekstistä nousee myös esille ajatuksia, että kauniiden henkilöiden naiminen tuo mukanaan mustasukkaisuutta ja ohjaa mahdollisesti ylenkatsomaan käytännöllisempiä seikkoja potentiaalisen puolison kyvyssä työskennellä ja tuottaa elantoa. Teksti siteeraa sananlaskua ”Kaunis katsoo karvansa, ruma työn tekee” ja ”Ei muotoa panna murkinaksi, eikä kaunista karvaa kattilaan”. Tällaisista sananlaskuista nousee esille ajatus, ettei kauneuden ja hyvyyden suhde tuona aikana ollutkaan niin yksiselitteinen. Lukupiirimme näkemys kuitenkin on, ettei kauneuden ja hyvyyden samaistaminen ole nykyäänkään mitenkään kadonnut ajatus. Populaarikulttuurimme tuotteissa, kuten elokuvissa, lastenohjelmissa ja aivan erityisesti Disney-elokuvissa on havaittavissa toistuva teema, jossa sankarit ovat visuaalisesti viehättäviä ja heidän vastustajansa luotaantyöntävämmän näköisiä. Katsojalle kerrotaan jo ulkonäön avulla, kuka on tarinassa hyvä ja kuka paha. Keino vaikuttaa yhä nykyään toimivalta.
Eniten lukupiiriläistemme huomiota kiinnitti tekstin rakenne. Tekstin tapa käsitellä asioita on varsin luettelomainen. Lopputulos on hyvin selkeä, helppolukuinen ja asia tulee selväksi, mutta käsittelytapa on monissa kohdin pintapuolista ja kuivahkoa. Teksti etenee määrätietoisesti pysähtymättä juurikaan kontekstualisoimaan käsittelemiään asioita ja esimerkit ovat anonyymeja anekdootteja lähdeviitteen kera. Kysymyksiä herätti tekstin tapa käyttää alaviitteitä muun tutkimuksenleipätekstiin nostamisen sijaan.Tyyli koettiin erikoiseksi, mutta lukupiirissämme uskottiin sen osin selittyvän koulukuntaerolla. Lukupiiriläisemme ovat tottuneempia lukemaan tekstejä, jotka on kirjoitettu kulttuurihistoriallisella otteella. Jyväskylän yliopistossa kirjoitettu väitöskirja asettuu erilaiseen akateemisen kirjoittamisen perinteeseen ja on siksi tyyliltään osittain erilainen.
Kietäväinen-Sirenin teksti käsitteli hyvin mielenkiintoisia aiheita ja nosti esille kiehtovia ajatuksia. Esimodernin ajan suomalainen tunnehistoria on kulttuurihistorialle ja erityisesti lukupiirillemme varsin keskeinen teema. Tekstin tyyli ja tapa käsitellä asioita koettiin vieraaksi ja herätti kritiikkiäkin. Uskomme Kietäväinen-Sirenin onnistuneen väitöskirjansa perimmäisessä tavoitteessa osoittaa teoria esimodernin ajan tunnekylmistä parisuhteista Suomen osalta virheelliseksi. Esimodernin ajan parisuhteet ovat siis nykytietämyksen valossa moniulotteisia.Sekä käytännölliset että emotionaaliset tekijät vaikuttivat ihmisten elämään ja parinmuodostukseen.
Ennen modernia-lukupiiriläiset
Vastaa