Kuukausi: joulukuu 2018

Teksti ja kuvat: Marika Ahonen

Partal Torre de las Damas sijaitsee Alhambran puutarha-alueella.

Kollegan vinkatessa Andalusiaan suuntaavasta opintomatkasta syksyllä 2017, en olisi heti arvannut, että marraskuussa 2018 pääsisin todellakin monien vuosien jälkeen kuljeksimaan vanhan vaihtokaupunkini Granadan kaduilla, eksymään jälleen Sevillan labyrintinomaisessa keskustassa ja näkemään Córdoban moskeijan uudestaan. Matkan järjestäjänä toimi NNJCI (Nordic Network for the Study of Judaism, Christianity and Islam in the First Millenium) ja sen tarkoituksena oli keskittyä Andalusian monikulttuuriseen keskiaikaiseen menneisyyteen. Aihe kiinnosti, ja olin Espanjassa asuessani suorittanut joitain kursseja teemaan liittyen. Samalla kuitenkin pohdin, kuinka hyvin matkan teema asettuu oman tutkimukseni kehykseen, sillä väitöskirjassani tutkin keskiajan sijaan Espanjan lähihistoriaa ja populaarimusiikkia. Ajattelin kuitenkin, että laajempi perspektiivi Espanjan historiaan ja kulttuuriin toimisi varmasti hyvänä tukena myös omalle tutkimukselleni ja ensi sijassa mietin, että voisin keskittyä erityisesti sukupuolen ja musiikin teemoihin seminaarissa.

Matkalle osallistui 14 tutkijaa eri taustoista aina uskontotieteen, teologian, taidehistorian sekä kulttuurihistorian piiristä Norjasta ja Suomesta. Viikon aikana vierailimme useissa eri kohteissa Córdobassa, Sevillassa ja Granadassa. Retkelle valmistauduttiin järjestäjien kokoaman oheislukemiston avulla ja päälähdeteoksena toimi Olivia Remie Constablen toimittama kokoelma Medieval Iberia. Readings from Christian, Muslim, and Jewish sources. Myyttinen Andalusia, conviviencia ja menneisyyden muistaminen sekä sen käyttö olivat opintomatkan kantavia teemoja. Näihin aiheisiin kytkeytyen teimme viikon aikana ryhmätöitä, jotka huipentuvat kunkin ryhmän esityksiin ja yhteisiin keskusteluihin retken viimeisenä päivänä.

Tarina al-Andalusiasta

Iberian niemimaan keskiajan tutkimisen ja muistamisen yhteydessä ei voi olla törmäämättä conviviencia-käsitteeseen, joka viittaa muslimien, kristittyjen ja juutalaisten verrattain harmoniseen yhteiseloon al-Andalusiassa. Historioitsija Kenneth Baxter Wolf juontaa käsitteen ensiesiintymisen kulttuurihistorioitsija Américo Castron tutkielmaan Espanjan historiallisesta identiteetistä vuodelta 1948, mutta toki idea harmonisesta yhteiselosta on tätä vanhempi. Erityisesti 1800-luvulla romantiikan edustajat – ehkä tunnetuimpana amerikkalainen Washington Irving – löysivät Alhambran lomassa myyttisen al-Andalusian uudelleen ja piirsivät sen moniin taiteen, musiikin ja kirjallisuuden kuvastoihin.

Puerta de San Esteban, La Mezquita.

Andalusian keskiajan historia ja sen käyttö nykypäivänä on yhä monella tapaa sidoksissa tähän myyttiseen kuvaan al-Andalusiasta paitsi alueen turismissa, myös monien historiallisten paikkojen käytön mahdollisuuksissa. Andalusian keskiaika on näin ollen myös tärkeä tutkimuskohde nykyajan globaalissa maailmassa identiteetin ja politiikan kysymyksiä pohtiessa. Minkälaisena tämä keskiaika siis näyttäytyi conviviencia-käsite mielessä ja mitä jäi käteen eri kohteissa vierailuista, teemojen parissa työskentelystä ja kokonaisuudessaan matkasta omaa tutkimusta tai ylipäätään historiantutkimusta ajatellen? Tietysti aivan liian paljon tähän blogitekstiin purettavaksi, joten moniulotteisemmat pohdinnat saavat muotonsa toivottavasti joskus tulevaisuudessa. Nostan tässä tekstissä esiin muutaman matkan varrella mukaan tarttuneen huomion al-Andalusian menneisyyden tutkimukseen liittyen, jotka kytkeytyvät ajallisuuden ja aistien näkökulmiin historiantutkimuksessa.

Sisällä moskeija-katedraali La Mezquitassa.

Matkamme kaari Córdobasta Sevillan kautta Granadaan oli hyvin osuva kronologisessa mielessä, sillä lähdimme liikkeelle kaupungista, jossa maurivalta alkoi ja päätimme sen tuon vallan viimeiseen linnakkeeseen Granadaan. Córdoban vierailun kohokohta oli vanhassakaupungissa sijaitseva moskeija-katedraali La Mezquita. Tämä monumentaalinen suorakulmainen rakennus kätkee sisäänsä monien eri kulttuurien kaikuja, sillä ennen maureja alueella sijaitsi roomalainen temppeli ja tämän jälkeen länsigootit rakensivat paikalle kristillisen basilikan. Kun Córdobasta tuli vuonna 711 arabien pääkaupunki, vähitellen uusi moskeija sai muotonsa. Reconquistan eli takaisinvaltauksen myötä moskeija taas muutetiin kristilliseksi kirkoksi ensin pienin muutoksin ja lopulta konkreettisemmin, kun valtava katedraali sijoitettiin keskelle moskeijan rukoussalia.

Sevillan katedraali sisältä. 

Vierailimme myös Sevillan katedraalissa, joka on maailman suurin goottilainen kirkko. Sen paikalla sijainnut almohadien rakentama moskeija purettiin lähes kokonaan 1400-luvulla, kun katedraalia alettiin rakentaa. Ainoastaan moskeijan minareetti La Giralda säästettiin, joka tosin toimii nykyisen katedraalin kellotornina. Granadassa vierailimme niin ikään keskustan katedraalissa, jonka paikalla aikaisemmin sijainneesta moskeijasta ei näy enää jälkeäkään. Katedraalia kuvastaa sen kiinnittyminen vahvaan katoliseen traditioon ja monella tapaa hierarkkiseen ja väkivaltaiseen kärsimyskuvastoon. Tämä kuvamaailma jatkui myös viimeisessä kohteessamme katolisten kuninkaiden haudalla Capilla Realin kappelissa, jossa lepäävät Ferdinandin ja Isabellan ruumiit.

Näkymä Sevillan kaupunkiin La Giraldasta.

Silmiinpistävää olikin, että Córdobassa moskeija oli vielä muutoksista huolimatta suurimmalta osin entisellään, Sevillan katedraalissa maurien ajasta oli jätetty jäljelle minareetti (tosin kirkonkelloon verhoutuneena), kun taas Granadan katedraalissa kaikki merkit moskeijasta oli hävitetty. Ferdinandille ja Isabellalle oli tärkeää alleviivata rooliaan reconquistan viimeistelijöinä, mikä näkyy katolilaisuuden ja kuningasvallan korostuksena esimerkiksi katedraalissa ja heidän hautapaikassaan Granadassa. Tätä viimeistä valloitusta seuranneena aikana niin muslimit kuin juutalaiset ensin pakkokäännytettiin kristinuskoon ja lopulta karkotettiin pois maasta, mitä voidaan pitää vastakohtana aikaisemmalle al-Andalusialle, jossa pääosin kukin uskontokunta sai yksityisesti harjoittaa omaa uskoaan, kunhan pysyi kuuliaisena hallitsijalle ja maksoi tälle myös veronsa. Mutta oliko yhteiselo eli conviviencia niin rauhanomaista ja sallivaa kuin tarina myyttisestä al-Andalusiasta antaa ymmärtää?

Muinaisen mauripalatsin Medina az-Zaharan raunioilla, joista on kaivettu esiin arviolta 10 %.

Tätä tarinaa on mahdollista tutkia tarkemmin esimerkiksi lukemalla Constablen kirjasta löytyvää Umarin sopimusta (eng. ”The Pact of Umar”), eli sääntökokoelmaa, joka määritteli toimijuuden muotoja ei-muslimeille keskiaikaisessa islamilaisessa maailmassa. Me luimme matkalla andalusialaisen juristin al-Turtūshīn (k.1126) laatimaa versiota sopimuksesta. Siinä määrätään muun muassa tarjoamaan istuinpaikka muslimille tämän vaatiessa sitä, kielletään muun uskonnon harjoittaminen julkisesti, sekä pyydetään pukeutumaan vyöhön erilaisuuden tunnistamiseksi. Nykylukijan silmissä tällaisista säännöistä saattaa tulla mieleen lähinnä Rosa Parksin bussitapaus Yhdysvaltain rotuerottelun kehyksissä tai esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid, eikä siis harmoninen paratiisi, jossa kaikki elivät onnellisesti yhdessä. Niinpä pohdimme conviviencian tilalle termiä tolerance kuvaamaan vähemmän romantisoiden toisten sietämistä, jotta verrattain rauhallinen yhteiselo ihmisten välillä oli mahdollista. Toisaalta suhteuttaessa al-Andalusiaa sitä edeltävään länsigoottien hallinnoimaan aikaan ja varsinkin sen jälkeiseen reconquistaan ja inkvisitioon, tai vielä alueen myöhäisempiin väkivaltaisuuksiin Espanjan sisällissotineen ja Francon aikaan, voi tarina verrattain rauhanomaisesta yhteiselosta keskiajalla resonoida näitä väkivaltaisuuksia vasten ymmärrettävällä tavalla. Myös Américo Castron tutkielmassa convivenciasta ei voi olla huomioimatta sen kontekstia: hän kirjoitti sen ollessaan maanpaossa Francon Espanjasta.

Matkan lopuksi – lähteiden äärellä

Entäpä aluksi ajattelemani tutkimusteemat matkalle sukupuolesta ja musiikista? Kuten tutkimuksen teossa usein käy, alkuajatus voikin muotoutua joksikin ihan muuksi, kun lähteitä alkaa purkaa syvemmin. Vierailumme palatseissa ja kirkoissa jätti ”tavallisen kansanosan” elämän ymmärtämisen etäiseksi ja samalla sukupuolen teemaa oli hankala täysin tavoittaa. Varsinaisen musiikin kohdalla taas huomioni kohdistuikin rakennusten ja tilojen äänimaailmaan.

Leijonakaivo Alhambrassa. Leijonat symboloivat eläinradan kahtatoista aurinkoa, kahtatoista kuukautta. Vesialtaan reunasta löytää runoilija Ibn Zamrakin ylistysäkeitä puutarhan kauneudelle.

Äänen historian tutkiminen, joka kytkeytyy aistien historiaan, on läsnä myös omassa tutkimuksessani. Monet vierailemamme paikat avautuivat meille ensi silmäyksellä visuaalisina tiloina taiteineen, mutta lähemmin tarkasteltuna ne kuulostivat hyvin erilaisilta riippuen rakennusten tavasta kutsua ihminen sisään. Maurilaisten palatsien sokkeloissa hiljaisuutta säestää veden ääni. Erityisen kiehtovia olivat puutarhat ja niiden lähteet, joiden äänimaailma merkitsi aikanaan eräänlaista lepo- ja mietiskelypaikkaa palatsien sisäpihojen uumenissa. Andalusialaisten puutarhojen historia ulottuu maurilaisaikaan, mutta alkuperäisessä muodossa niitä on jäljellä harvakseltaan. Sevillan kuninkaallisten palatsirakennuksien Alcázares Realesin puutarhoissa saikin ihmetellä monia historiallisia kerroksia aina renessanssipuutarhoista goottilaiseen portaaliin. Granadan Alhambrassa sen sijaan maurilaiset puutarhat on mahdollista löytää vielä kutakuinkin alkuperäisessä muodossaan, mikä kutsuu vierailijan pysähtymään ja kuuntelemaan lähteiden monia ääniä. Tästä aiheesta – veden äänimaailmasta puutarhoissa ja ylipäätään äänen tavasta kertoa historiallisesta maailmasta – olisi tämän(kin) aihealueen ja ajanjakson piirissä mielenkiintoista tehdätutkimusta enemmän.

Sisäänkäynti Alcázares Realesiin tapahtuu Puerta del Léonin portista, joka antaa tulijalle jo viitteitä palatsista vallan ja ylhäisön paikkana. 

*********************************

Sisällä Alcázares Realesissa.

Andalusian historia avautui tutkimusmatkalla moniulotteisesti, ja hyvien järjestelyiden sekä mukavan porukan ansiosta matka oli kaikin tavoin onnistunut. Kaikkien mielestä oli hienoa, että tutkijoita oli mukana erilaisista lähtökohdista, mikä teki keskustelusta avartavaa ja kiinnostavaa. Näin ollen omakin taustani kulttuurihistorian ja lähihistorian piiristä ei ollut ongelma vaan päinvastoin; monista oli virkistävää kuulla esityksessäni esimerkiksi Federico García Lorcasta, tästä keskiaikaa romantisoineesta granadalaisesta runoilijasta, ja pohtia aistien moninaista historiaa pelkän näkemisen sijaan al-Andalusian kohdalla. Toisaalta itsestäni oli mielenkiintoista kuulla tulkintoja kohteista ja menneisyydestä tarkemmin uskontoon ja taiteeseen painottuen. Kannustankin osallistumaan opintomatkoille ja vastaaviin seminaareihin myös oman tutkimuskohteen (mukavuusalueen) ulkopuolelle, mikäli mahdollisuus tähän ilmaantuu. Itse lähdin opintomatkalle tarkoitukseni tavoittaa tiettyjä historiatutkimuksen teemoja, mutta löysinkin tieni aistien ja erityisesti äänen historiaan.

Suihkulähde appelsiinipuiden ympäröimänä Alhambrassa.

Kirjoituksen lähteinä eri tutkijoiden luennot matkalla ja esimerkiksi seuraavat julkaisut:

Acedo, Aurelio Cid (engl. Jon Trout): The Alhambra and Granada in Focus. Edilux S.L., Granada 2007.

Baxter Wolf, K.: “Convivencia in Medieval Spain: A Brief History of an Idea”. Religion Compass, Volume 3, Issue 1. (2009). pp. 72-85.

Johnson, Bruce & Salmi, Hannu: Aistien historia: Kohteet ja menetelmät. Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä. Toim. Asko Nivala & Rami Mähkä.  k&h kulttuurihistoria, Turku 2013.

Coleman, David: The Percistence of the Past in the Albaicín: Granada’s New Mosque and the Question of Historical Relevance. In the light of medieval Spain: Islam, the west, and the relevance of the past. eds. Simon Doubleday & David Coleman. Palgrave Macmillan, New York 2008.

Constable, Olivia Remie (ed.): Medieval Iberia: Readings from Christian, Muslim and Jewish Sources. (Second edition, 2012) University of Pennsylvania Press, Philadelphia 2012.

Doubleday, Simon K.: Introduction: ‘Criminal Non-Intervention’: Hispanism, Medievalism, and the Pursuit of Neutrality. In the light of medieval Spain: Islam, the west, and the relevance of the past, eds. Simon Doubleday & David Coleman. Palgrave Macmillan, New York 2008.

Gibson, Ian: Federico García Lorca. A Life. Faber and Faber Limited, London 1989.

Gill, John: Andalucía. A Cultural History. Signal Books Limited, Oxford 2008.

Hintzen-Bohlen, Birgittte: Taide & Arkkitehtuuri Andalusia. Könemann Verlagsgesellschaft mbH, Köln 1999.

Irving, Washington: Alhambra. (Tales of the Alhambra) (1832). Suom. Annukka Aikio. WSOY, Juva 1990.

Pallasmaa, Juhani: Ihon silmät – arkkitehtuuri ja aistit. ntamo 2016.

Villa-real Ricardo: Historia de Granada acontamientos y personajes. Biblioteca de Escritores y Temas Granadinos, 9. Madrid 2003.