Kulttuurihistorian oppiaine järjestää perjantaina 8.4. seminaarin Värejä ja varjoja. 70-luvun monet kuvat. Seminaarin ohjelma löytyy oppiaineen sivuilta ja ilmoittautuminen on käynnissä 5.4. asti. Tervetuloa!
1970-luku päättyi melko vähän aikaa sitten, vai onko siitä sittenkin pian puoli vuosisataa? Monia mielikuvia ja näkökulmia risteili, kun kulttuurihistorian oppiaineen työryhmä ryhtyi suunnittelemaan seminaaria, jonka aiheeksi valikoitui 70-luku. Lähes kaikki suunnittelijoista ovat eläneet kyseisellä vuosikymmenellä, ja jokainen tietysti muistaa siitä erilaisia asioita joko koettuna tai kerrottuna, kulttuurituotteiden kautta välittyneenä tai sekä että.
Seminaari on osa oppiaineen jo perinteeksi muodostunutta kevätseminaarien sarjaa, jossa on aiemmin käsitelty muun muassa avaruutta, Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta ja Vietnamin sodan historiaa erityisten vuosipäivien kontekstissa. Tänä vuonna teemaksi nousi kulttuurihistorian 50-vuotisjuhlavuoden merkeissä luontevasti 1970-luku. Oppiaine perustettiin Turun yliopistoon vuonna 1972.
Seminaarin suunnittelun lähtökohtia
Mitä kaikkea kuului 70-lukuun, ja mitä siitä tulisi muistaa? Seuraavassa esitellään joitakin lähtökohtia ja ajatuskulkuja, joista päädyimme seminaariin Värejä ja varjoja. 70-luvun monet kuvat.
Alun perin tapahtumaa lähdettiin ideoimaan Urho Kekkosen kulttuurisen muiston ympärille, koska viime syksynä tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta hänen presidenttikautensa päättymisestä. Kun ohjelman suunnittelu kuluvan vuoden puolella käynnistyi toden teolla , se alkoi kuitenkin rakentua laajemmin vuosikymmenen arkea ja politiikkaa koskevaksi. Epäilemättä Suomen tasavallan silloisesta päämiehestä kuitenkin kuullaan perjantaina 8.4. jotakin, onhan 1970-lukua viime vuosikymmeninä luonnehdittu myös termillä Kekkoslovakia. Muistin tematiikka on mukana edelleen, sillä halusimme lähteä pohtimaan, miten 70-luvun kulttuurinen muisti on rakentunut, mitä muistamme ja mitä olemme unohtaneet.
1970-luvun poliittista ja kulttuurista ilmastoa on muisteltu ja tulkittu viime aikoina ahkerasti. Meitä suunnittelijoita viritti debattiin dosentti Ville Pernaan vuonna 2021 julkaisema teos Pimeä vuosikymmen – Suomi 1968–1981 (Siltala). Millä tavoin niin sanottu pitkä 1970-luku oli tai on niukkavaloinen, ellei hämärä, ja ehkä paremmin valaistavissa kulttuurihistorian keinoin? Samalla vuosikymmenen arki oli vahvojen värien, kuten ruskeiden seinien ja värikylläisten vaatteiden aikaa. Pohdinnoista synnytettiin seminaarin yläotsikko: Värejä ja varjoja.
Toinen ryhmää puhutellut lähtökohta oli Ylen esittämä dokumenttisarja Kylmän sodan Suomi. Suomettumisen aika maailmansodan lopusta 1990-luvulle. Sen syyttävät sanat ja kuvat sysäsivät liikkeelle niin eläviä kuin uinuvia muistoja eritoten taistolaisten ja politisoitumisen 1970-luvusta. Silti ajassa soljui paljon muutakin, mistä halusimme nostaa näytteitä ohjelmaan. Ihmiset elivät arkeaan, nuorisokulttuuri oli voimissaan, musiikki soi ja yliopistolaitosta kehitettiin voimakkaasti. Tänä aikana sai alkunsa myös kulttuurihistorian uusi akateeminen oppiala.
Yhtenä olennaisena inspiraation lähteenä keskusteluissa vilahteli Kotimaisten kielten keskuksen sivusto Sanoin saavutettu: 1970-luku. Ajanjakson avainsanat avasivat osaltaan muistin lukkoja.
Valintojen järjestyessä seminaariohjelmaksi monia aiheita ja lähestymiskulmia jouduttiin toki jättämään sivuun – uutuudenkukkeista betonilähiöistä nouseviin ympäristöhuoliin ja aikansa lupaavimpaan teknologiaan kuten mikroprosessoreihin.
Seminaariohjelman varmistuttua helmikuussa 2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan kuori 70-luvusta esiin sen, että vuosikymmen oli kansainvälisten jännitteiden liennytyksen aikaa. Siitä kertovat Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) huippukokous Helsingissä vuonna 1975 ja laaja yhteistyö ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Suurvaltojen lähennyttyä toisiaan Euroopassa nautittiin rauhasta. Monet tuolloisista päättäjistä olivat toisen maailmansodan veteraaneja tai kokijoita, mikä sekin lienee hyvä muistaa. Maailmalla elettiin toisaalta pitkien ja raskaiden sotien aikaa: Vietnamin sota jatkui, ja vuosikymmenen lopulla syttyi Afganistanin sota, jonka jäljet ovat 2020-luvulla erityisen kouriintuntuvat. Vuoden 2022 painostava lopputalvi muistutti puolestaan energialähteiden merkityksestä ja 1970-luvun öljykriisistä.
Koronapandemian pakottaman lähitapahtumien tauon vuoksi seminaarista on tulossa pitkään kaivattua vaihtelua. Tämä näkyy siinä, että kaikki puhujiksi kysytyt lupautuivat empimättä mukaan. Lopullinen seminaari sisältöineen syntyy paikan päällä perjantaina 8.4.2022, ja edellä sanottu antaa vasta esimakua kaikesta siitä, mitä on tarjolla.
Seminaarin suunnittelutyöryhmään kuuluivat Maarit Leskelä-Kärki, Paavo Oinonen, Tapio Onnela, Petri Paju, Hannu Salmi, Jukka Sarjala ja Niina Siivikko. Noora Kallioniemi osallistui suunnitteluun alkuvaiheessa.
Seminaarityöryhmän puolesta kirjoittaneet: Petri Paju, Maarit Leskelä-Kärki ja Jukka Sarjala
Seminaari tuntuu ajankohdan itse eläneenä minusta hauskata ja mielenkiintoiselta, mutta en psyty perjantaina seuraamaan sitä. Onko fb:ssä tarjottua linkkiä l. steramia mahdollista saada tallennettuna?