Valmistuin kulttuurihistorian maisteriksi keväällä 2024 vajaan seitsemän vuoden opintojen jälkeen. Kulttuurihistoria on puhtaasti kiinnostuksesta ja intohimosta tehty valinta, en tuolloin ollut suunnitellut uraani millään tavalla. Opintojen edetessä huomasin kulttuurien välisten kohtaamisten ja globaalien valtasuhteiden olevan itseäni eniten kiinnostavia teemoja. Tein valintoja opintojeni ohella, jotka sallivat hakeutumaan nykyiselle alalleni, vaihtamatta rakastamaani pääainetta. Tein työharjoittelun ulkomailla, kävin vaihdossa, ja olin aktiivinen International Students of History Associationissa, lopulta toimien puheenjohtajana. Uskon tämän roolin auttaneen minut ensimmäiseen korkeakoulujen kansainvälisten asioiden työharjoitteluun.
Valmistumisen jälkeen tein vielä kolmannen työharjoittelun, josta päädyin nykyisiin tehtäviini kansainvälisten asioiden koordinaattorina. Korkeakoulujen kansainvälisten asioiden arjessa törmää yllättävän syvällisiin eettisiin pohdintoihin, joissa historian ymmärryksellä ja paljon puhutulla lähdekritiikillä on ollut suuri arvo. Historialliset valtasuhteet vaikuttavat edelleen kansainvälisessä liikkuvuudessa, monesti enemmän kuin haluammekaan myöntää. Opintoni antoivat vahvan pohjan näiden historiallisten kontekstien ymmärtämiseen sekä tiedon hankkimiseen ja soveltamiseen. Havaitsen itse lähestyväni tietoa juuri kulttuurihistorian näkökulmasta.
Tietääkseni nykyisessä organisaatiossani ei ole muita historia-aloilta valmistuneita. Ympärilläni on paljon tradenomeja, insinöörejä, kääntäjiä, ja kauppatieteilijöitä. Poikkitieteellisyys tuo paljon kiinnostavia näkökulmia keskusteluihimme, ja arvostankin tätä nykyisessä roolissani paljon. Toisaalta oma tutkintoni on monesti ihmetyksen aihe, ja päädyn usein perustelemaan opintojani ja niihin perustuvia näkökulmiani. Vielä tämä ei ole haitannut, sillä useimmiten päädyn ihaniin keskusteluihin työkavereiden kiinnostuksen kohteista. Alan laajuus yllättää monet, ja saa haaveilemaan kaikesta, mikä on vielä tutkimatta. Musiikki, urheilu, arkkitehtuuri, pseudohistoria, eläintutkimus, ja moni muu kulttuurihistorian nykytutkimuksen teema kiinnostaa laajaa yleisöä, ja avaa ovet uudelle poikkitieteelliselle dialogille. Vaikka en ole enää suoraan tekemisissä kulttuurihistorian kanssa, kannan ylpeästi mukanani oppejani ja puhun aina mielelläni taustastani ja alma materistani.
Kirjoittaja: Taru Bergman, kansainvälisten asioiden koordinaattori, Turun Ammattikorkeakoulu
Teksti on julkaistu alun perin vuosikertomuksessa Kulttuurihistoria Nyt 2024. Toimittajat: Jirka Louhio ja Mari Jaakkola.
