Vuosi 2024 oli kohdallani mielenpainuva: minusta tuli kulttuurihistorian dosentti ja aloitin työt mielenkiintoisessa digitaalisiin kulttuuriperintöaineistoihin keskittyvässä DIGHT-net projektissa. Näihin tapahtumiin kulminoituu pitkän aikavälin kehitys, jota en alun perin suunnitellut lainkaan. Kun aloitin kulttuurihistorian opinnot syksyllä 1996, en ajatellut, että minusta joskus tulisi kulttuurihistorian dosentti, enkä tiennyt mitään digitaalisista tutkimusmenetelmistä. Nämä asiat tulivat mukaan elämääni vähitellen opintojen ja työkuvioiden kehittyessä.
Kiinnostukseni Itä- ja Itäisen Keski-Euroopan historiaan vei minut alun perin vaihto-opiskelijaksi Pietariin ja Puolaan. Näissä vaihdoissa hankkimani kielitaito vei minut työskentelemään ulkoministeriössä ja yritysmaailmassa, kunnes haluni tehdä tutkimusta sai hakeutumaan väitöskirjan tekijäksi. Puolalaisen muodin markkinointia Neuvostoliitossa 1950- ja 1960- luvuilla käsittelevä väitöskirjani valmistui vuonna 2017.
Väitöskirjaa tehdessäni kiinnostuin digitaalisista ihmistieteistä. Sain ASLA-Fulbright stipendin, jonka turvin vietin vuoden UC Berkelyssä tutustuen sikäläiseen digitaalisten ihmistieteiden toimintaan. Seuraavana vuonna vietin vielä kolme kuukautta UCLA:n the Institute for Pure and Applied Mathematicsissa Culture Analytics -ohjelmassa, jossa monitieteinen osaamiseni alkoi vahvistua.
Näistä kokemuksista innostuneena pääsin mukaan kiehtoviin projekteihin, joissa opetettiin historioitsijoille tietokoneavusteisia tutkimusmenetelmiä, tutkittiin tietokoneavusteisesti uutisten leviämistä 1800-luvun lehdissä maailmanlaajuisesti ja pseudohistoriallisten käsitysten leviämistä suomen- ja venäjänkielisessä internetissä. Vuonna 2020 siirryin neljäksi vuodeksi Tallinnan yliopistoon CUDAN Cultural Data Analytics -laboratorioon, jossa tehtiin moniteistä tietokoneavusteista kulttuurin tutkimusta. Kun tämä pesti päättyi, saimme onneksemme rahoituksen, ja DIGHT-net-hanke pääsi aloittamaan toimintansa.
DIGHT-net on Tallinnan, Turun, Amsterdamin ja Bolognan yliopistojen EU-rahoitteinen yhteishanke, jonka tavoitteena on kehittää digitaalisten kulttuuriperintöaineistojen tutkimuksen ja opetuksen keskittymä Tallinnan yliopistoon. Turku on mukana juuri yliopistoomme keskittyneen kovatasoisen digitaalisten tutkimusmenetelmien osaamisen ansiosta. Järjestämme digitaalisen kulttuurintutkimuksen uusimpia tuulia ja digitaalisiin kulttuuriperintöaineistoihin liittyviä tasa-arvo -kysymyksiä käsitteleviä verkkotilaisuuksia. DIGHT-net tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää digitaalista kulttuurintutkimusta kansainvälisessä yhteistyössä. Olen innoissani siitä, mitä kaikkea tulemme yhdessä saavuttamaan.
Kirjoittaja: Mila Oiva
Teksti on julkaistu alun perin vuosikertomuksessa Kulttuurihistoria Nyt 2024. Toimittajat: Jirka Louhio ja Mari Jaakkola.
Vastaa