1800-luvun verkoston vuosikonferenssi Turussa 29.-30.1.2026

Aurinkoisessa pakkassäässä paistattelevaan Turkuun kokoontui pitkän 1800-luvun teemojen houkuttelemana runsas ja monipuolinen tutkijajoukko. Teemana tällä 1800-luvun verkoston 15. vuosikonferenssilla oli Tiedon ja tarinoiden vuosisata. Konferenssi levittäytyi sekä Turun yliopiston että Åbo Akademin tiloihin.

Odotukset olivat korkealla, sillä tutkija Hanna Karhun sanoin 1800-luvun vuosikonferenssi ei ole mikä tahansa tapahtuma, vaan: ”Kyseessä on yksi vuoden ehdottomista kohokohdista!” Monipuolisesta ohjelmasta haasteeksi muodostuikin valita, mihin sessioon kulloinkin osallistuisi.

Kutsuesitelmät lähestyivät kukin tiedon ja tarinoiden tematiikaa, toisiaan täydentäen. Konferenssin aloittanut Asko Nivalan syväluotaava esitelmä antoi hienon pohjavireen koko tapahtumalle. Nivala loi Turkkilaisen shakkikoneen jännittävän historian kautta pitkän katseen siihen, miten inhimillisen ajattelun rajat on eri aikoina ymmärretty. Samalla kuultiin, miten lukuisat tarinat ovat vaikuttaneet toisiinsa ja inspiroineet uusiin tulkintoihin. Omaan mieleeni jäi kummittelemaan tarina René Descartesin kuolleen tyttären mukaan rakennetusta mekaanisesta koneesta, joka olisi filosofin muuttaessa Tukholmaan heitetty mereen paholaisen pelossa. Torstaina iltapäivällä Anna Sundelin puhui naisyrittäjyydestä Suomessa 1800-luvun lopulla avaten monia kysymyksiä liittyen sekä yrittäjyyden mahdollisuuksiin että vaikeuksiin. Samalla Sundelin nosti esiin nykytutkijan näkökulman haasteet löytää jälkiä menneisyyden naistoimijoista. Toisena konferenssipäivänä Kati Launis kertoi monipuolisesti datarikasteisen kirjallisuudentutkimuksen mahdollisuuksista tarkastella kirjallisuushistoriaa tutkimuskohteenaan erityisesti Fennican bibliografinen kuvailutieto. Kiehtovien mahdollisuuksien ja monen entuudestaan tuntemattoman kirjailijan esiin nostamisen lisäksi Launis teki sopivasti tarinan avulla selväksi sen, miten inhimillinen kosketus jatkuvasti vaikuttaa tutkimuksessa kaikkeen siihenkin, mitä nykyään saatamme tutkia digitoidusti. Launis muistutti siitä, miten Turun palo aikanaan tuhosi 40 000 nidettä ja pohti, miettikö kirjastonhoitaja Pipping loppuikänsä sitä, olisiko tilanne voinut päätyä toisin, jos kirjaston ikkunoita suojaavat rautaluukut olisivat olleet kiinni, kuten tarkoitus oli.

Sessioissa avautui tutkimuksen ja näkökulmien kiehtova kaleidoskooppi. Ensimmäisenä päivänä tutustuin itse muun muassa varhaiseen saamelaisuuden kuvaajaan taiteilija Juho Kyyhkyseen Tuija Hautala-Hirviojan johdatuksella, kuulin miten turkulaiset museot lähestyvät tietoa ja tarinoita muun muassa hyödyntäen biofiktiota kokoelmiensa esittämisessä yleisölle sekä seurasin erilaisia tapoja käyttää digitoitua aineistoa tutkimuksessa. Oman tutkimukseni kannalta aivan erityisellä mielenkiinnolla kuuntelin, mitä Wäinö Aaltosen museon Johanna Seppä kertoi taiteilija Aaltosen huonokuuloisuudesta sekä miten Heikki Kokko hahmotti kokemuksen yhteiskunta- ja kulttuurihistoriaa. Toisena päivänä osallistuin omalla paperillani sessioon sairauksista ja vammaisuudesta puhuen Volter Kilven huonokuuloisuuden kokemuksesta. Erityisen arvokasta oli keskustella aiheesta yleisön ja muiden puhujien kanssa. Lounaan jälkeen ehdin osallistua vielä sessioon, jossa käsiteltiin monia erilaisia elämäkerrallisia kohtaloita ja tutkimuskysymyksiä.

1800-luvun verkoston järjestämässä konferenssissa elin ennen kaikkea todeksi sanaa verkosto. Verkostoitumassa olimme sekä me nykypäivän tutkijat erilaisine näkökulminemme että 1800-lukuun sijoittuvat tutkimuksemme kohteet: toimijat, aiheet ja ajatukset. Rikastuttavaa oli käydä keskusteluja, päästä tapaamaan artikkeleidensa kautta jo tuttuja tekijöitä sekä kuulla myös monista aiheista, joista itsellä ei ollut niin paljon pohjatietoa. Lounaat, kahvihetket ja illanvietto sujuivat aina nopeasti lauseiden jäädessä mieleen soimaan. Junaankin tuli kiire, mutta onneksi ehdin yhden lounaspaussin yhteydessä käydä tervehtimässä myös Turun Tuomiokirkon historiallista ilmapiiriä, ennen kuin se ehti sulkea ovensa pitkän remontin ajaksi.

Kiitoksia Turku ja 1800-luvun verkosto!

Vuoden 2026 konferenssin ohjelmaan voi tutustua osoitteessa https://sites.utu.fi/1800-luku/ohjelma/

Seuraavan kerran 1800-luvun verkoston konferenssin järjestäjätahona toimii Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsingissä 2028 https://www.finlit.fi/tutkimus/tutkimushankkeet/1800-luvun-tutkimuksen-verkosto/

Laura Kokko