Metsät, ”vihreä kulta”, on liittynyt tiiviisti suomalaiseen kulttuuriin viimeisten vuosisatojen aikana: honkien humina, metsätöiden kumu ja tukkilaisten laulu ovat muovanneet paitsi maisemaa myös mielikuvia. Metsätyö oli yhteiskunnan selkäranka, mutta metsätyön tekeminen on elänyt vahvasti myös kirjallisuuden ja elokuvan usein romanttisissa tulkinnoissa. Tukkilaisuudesta keskusteltiin Turun yliopistossa lauantaina 16. marraskuuta 2013, kun Pekka Kaarnisen väitöskirja ”Tukkijätkät ja moterni”. Tukkilaisuus, metsätyö ja metsäteollisuus suomalaisissa näytelmäelokuvissa (355 s.) tarkastettiin klo 12 Sirkkalan Janus-salissa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Jukka Kortti Helsingin yliopistosta. Kaarnisen tutkimus on järjestyksessä 43. kulttuurihistorian alaan kuuluva väitöskirja Turun yliopistossa.
Kaarnisen tutkimus analysoi 30 suomalaista näytelmäelokuvaa, joissa tukkilaisuus on tarinan ytimessä. Todennäköisesti jo ensimmäisessä suomalaisessa fiktioelokuvassa Salaviinanpolttajat (1907) esiintyi tukkilaisen hahmo, mutta varsinaisesti metsätyö tuli valkokankaalle 1920-luvulla. Kaarnisen analyysi ulottuu Erkki Karun Koskenlaskijan morsiamesta (1923) Markku Pölösen Koirankynnen leikkaajaan (2004). Kuten vastaväittäjä totesikin, väitöskirja ”tukkii” tutkimuksellisen aukon ja pyrkii luomaan kokonaiskuvaa pitkän aikavälin kehityskulusta. Jukka Kortti toi kysymyksissään esiin monta kiinnostavaa teemaa, kuten ajatuksen siitä, että tukkilaisuuteen ja tukinuitton liittyy myös invention of tradition, perinteiden keksiminen. Vaikka kirjallisuudessa saatettiin viitata siihen, että jo ”ammoisista ajoista lähtien” on tukinuittoa näillä raukoilla rajoilla harjoitettu, kyse on kuitenkin modernisaation sivuteemasta, metsäteollisuuden vaatimasta tukkipuun kuljettamisesta.
Suomalaiset tukkilaiselokuvat tulivat erityisen itsetietoisiksi 1950-luvulla, jolloin valtaosa metsätyöhön liittyvistä elokuvista oli komedioita. Lasse Pöystin Kummituskievarissa (1954) on jopa henkilöhahmo, joka kommentoi suomalaisten elokuvankatsojien kiinnostusta tukkilaisuutta kohtaa. Tarinan henkilö, elokuvaohjaaja Kulps (Martti Seilo) toteaa: ”Antakaa minulle seitsemän jätkää ja yksi kaunis Veera, niin minä teen 10 miljoonaa.”
Innostavaa keskustelua oli seuraamassa 33 henkeä, ja väitöstilaisuus päättyi klo 14.00.
Vastaa