Teemu Lahtonen
Maisteriksi valmistuminen oli yllättävän epäjuhlallinen tapahtuma. Usein kuulee tarinoita, kuinka gradua viimeisteltiin viimeisenä asiana öitä pitkin tiukkaa aikataulua vasten ja kun se palautettiin viime hetkellä, suuri paino vyöryi pois hartioilta. Olin minäkin asettanut itselleni takarajan, mutta lopulta palautin työn, kun se oli valmis – en siksi, että oli pakko. Ehkä juuri se, että minulla oli mahdollisuus kirjoittaa gradua itselleni sopivaan tahtiin, ilman erityistä painetta valmistumisesta, helpotti työn tekemistä.
Gradu ei ollut minulle suuri taistelu. En voi väittää, että sen kirjoittaminen olisi ollut helppoa, mutta minulle gradu pysyi mielekkäänä työnä koko prosessin ajan, ilman kriisejä tai ahdistusta. Aiheeni, aineistoni ja loppua kohden myös teoreettinen näkökulma kaikki olivat inspiroivia elementtejä, jotka osaltaan kannustivat kirjoittamaan edelleen. Sirpaleiset ja toisistaan irralliset osat nivoutuivat yhteen kuin itsestään: havainnoissani ja tulkinnoissani oli alusta asti joku idea, jota en vain vielä silloin pystynyt näkemään kokonaisuutena. Sattumalla oli suuri merkitys palasten loksahtelussa. Gradua aloitellessa on mahdoton sanoa, tulevatko valinnat kestämään loppuun asti. Mikään muu kuin aihe ei minullakaan pysynyt tismalleen samana, vaan kaikki tarkentui kirjoittaessa ja lukiessa. Lopulta palautuksen jälkeen jäi jopa vähän harmittamaan, ettei ollut enää erityistä syytä lukea esimerkiksi teoriaa käsittelevää kirjallisuutta, jota haalimissani kirjoissa oli vielä paljon lukemattakin.
Varsinainen valmistuminen tapahtui eräänä huhtikuisena aamuna, kun lähetin tutkintotodistushakemuksen. Joitakin tunteja myöhemmin sähköpostilaatikkoon tipahti todistukseni filosofian maisterin tutkinnosta, ja siinä se sitten oli. Kaikki oli tapahtunut digitaalisesti, erinäisten lomakkeiden ja automaattiviestien kautta. Lopulta juhlallisimmalta tuntuva hetki valmistumisessa olikin se, kun huomasin graduni julkaistun UTUPubiin. Tämän ohella huomasin palvelussa olevan useiden muidenkin maisteriseminaarissa kanssani olleiden työt, mikä herätti vielä viimeisen yhteisöllisyyden tunteen. Gradu on kaikkien maisteriksi valmistuneiden yhteinen kokemus: piirteiltään yksilöllinen, mutta kollektiivisesti jaettu.
Teksti on julkaistu alun perin vuosikertomuksessa Kulttuurihistoria Nyt 2024. Toimittajat: Jirka Louhio ja Mari Jaakkola.
