Annastiina Mäkilä
Kulttuurihistorian perinteisessä joulukoulussa tammikuun alkupuolella oltiin olennaisen äärellä – keskityimme koko päivän ajan kuulemaan ja keskustelemaan lukemisesta ja kirjoittamisesta. Nämä kaksi tutkijan perustyökalua eivät ole helppoja hallita, vaikka on olemassa erilaisia ja aina uusia tekniikoita, joilla helpottaa omaa työntekoaan. Samaan aikaan lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat hyvin henkilökohtaisia. Niihin ei liity ainoastaan oma harjaantuneisuus ja tietoiset päätökset aktiivikäytössä olevasta tekniikka-arsenaalista, sillä tavat lukea ja kirjoittaa heijastavat vahvasti myös omaa persoonaa, omia mieltymyksiä ja toiveita, persoonallisuuden ja elämänhistorian monia vivahteita, jopa kulloisenkin elämäntilanteen mahdollistamaa unen määrää.
Joulukoulu oli monin tavoin inspiroiva ja yhtenä sen konkreettisena seurauksena kulttuurihistorian nuoret tutkijat päättivät organisoida kirjoitus- ja lukukokoontumisia sekä Turkuun että Helsinkiin. Turussa kokoonnutaan kevään mittaan joka torstai-aamupäivä yhdeksältä työskentelemään yhdessä vähintään neljän pomodoron ajan. Helsingissä tutkijat tapaavat joka toinen tiistai yhdeksän pomodoron verran kello kymmenestä neljään. Turussa tällä samalla, pidemmällä aikataululla kokoonnutaan erikseen sovittuina sunnuntaipäivinä.
Turun torstaisessa kirjoitusaamuspäivässä Teutorin kirjaston ryhmätilassa keskityttiin lukemaan ja kirjoittamaan. Kuva: Annastiina Mäkilä
Pomodoro eli tomaattikellotekniikka tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ensin tehdään tietty aika työtä, jonka jälkeen pidetään ennalta sovitun mittainen tauko. Kirjoitussessioissa käytämme 25+5‑aikataulutusta. Tauot pidetään taukoina, jolloin mielellään noustaan ylös, seurustellaan ja verrytellään. Moni kenties tunnistaa itsessään ”tauot ovat luusereille” -syndrooman, vaikka juuri tauot auttavat ylläpitämään tehokkuutta pidempään.
Turun päässä ensimmäinen kirjoitussunnuntai pidettiin tammikuussa ja osallistujat olivat tyytyväisiä työskentelyynsä. Kuuden tunnin tehotyöskentely soveltuu erityisesti ennalta päätettyjen kirjoitustehtävien hoitamiseen. Itse olin varautunut päivään pohtimalla etukäteen, mitä haluan saada aikaiseksi ja keräämällä vaadittavat tiedot mukaan kannettavalle tietokoneelle. Halusin keskittyä ainoastaan kirjoittamaan ja järjestelemään muita kirjoituksiani. Muiden läsnäolo työskenneltäessä, taukojen sosiaalisuus, valmiiksi sovittu selkeä aikataulu ja ennalta päätetty tavoite loivat omalta osaltani toimivan kokonaisuuden. Vaikka pidänkin itseäni tarvittaessa tehokkaana työntekijänä, niin pitkäjänteinen kirjoittaminen ja lukeminen tuntuvat silti edelleen olevan Akilleen kantapääni.
Torstaiden lyhyet tapaamiset ovat myös olleet tehokkaita ja jo kahden kerran perusteella huomasin, kuinka keskittyneeksi lukemiseni muuttuu tällaisessa vertaispainetilanteessa. Erityisen tärkeäksi vertaispaine ainakin omalla kohdalla tulee siinä vaiheessa, kun oma energiataso laskee. Vaikka pomodorot ovat jo pitkään olleet aktiivikäytössä myös omalla työpisteelläni, alkavat Facebook ja sähköposti kiinnostaa jossain vaiheessa päivää myös kesken työskentelyjakson. Yhdessä luettaessa ja kirjoitettaessa vertaispaine ehkäisee näitä mielihaluja ja hetken ajatusten karkailun jälkeen löytyy yllättäen uutta virtaa ja keskittymistä.
Myös tauottaminen luonnistuu helpommin ryhmässä. Moni meistä tutkijoista työskentelee tilassa, jossa on muitakin ihmisiä. Kerran puolessa tunnissa ylöspomppaaminen ja käsien huitominen voi tuntua typerältä, kun pomppii ja ähisee yksin muiden keskittyessä työhönsä. Yhdessä verryttely on luontevampaa ja samalla voi vaihtaa kuulumisia.
Kirjoitussessioiden tarkoista ajoista ja paikoista olemme ilmoitelleet muun muassa Moodlen ja Kulttuurihistorian nuorten tutkijoiden oman Facebook-sivun kautta. Kirjoituspajoihin ovat tervetulleita kaikki meidän nuoret ja ei-niin-nuoret tutkijat!
Vastaa