Ensimmäinen kulttuurihistorian pro gradu -tutkielma on Merja Isotalon vuonna 1979 kirjoitettu ”Suomen kouluissa käytetyt yleisen historian oppikirjat 1649–1843”. Aihe yllätti, sillä se sopisi yhtä hyvin Suomen historian kuin yleisen historiankin tutkielman aiheeksi.

Isotalo esittelee johdannossa tehtävikseen luoda pohja yleisen historian oppikirjojen sisällönanalyyttiselle tutkimuksille ja löytää kullekin ajanjaksolle ”tyypillinen yleisen historian oppikirja”. Loppukatsauksessa hän kirjoittaa:

”Suomen kouluissa käytettyjen yleisen historian oppikirjojen muuttuminen on ollut hidasta eikä kaikkien ominaisuuksien osalta samanaikaista. [- -] Koululait näyttävät usein olleen ajastaan jäljessä jo voimaan tullessaan ja niiden onkin usein todettu vain vahvistaneen jo olemassaolleen tilanteen. Niiden avulla yritettiin kyllä saada radikaalempiakin uudistuksia aikaan, mutta ne kariutuivat milloin papiston, milloin muiden hallitsevien vastustamiseen.”[1]

Kulttuurihistorian ensimmäinen pro gradu on kompakti kokonaisuus ja sen tulokset on esitelty selkeästi. Vaikka tutkielma ei ole hirvittävän vanha, näkyy siinä ulkoisesti ajan jälkiä. Sivut ovat paksut ja kellastuneet. Se on kirjoitettu aikansa tapaan kirjoituskoneella, joka on jättänyt jotkut kirjaimet hieman haaleammiksi kuin toiset. Tutkielmaa on alleviivattu lyijykynällä ja siihen on piirretty huuto- ja kysymysmerkkejä, kenties gradun tarkastajan toimesta, mikä on mielestäni erikoista valmiissa työssä. Näistä seikoista huolimatta tutkielman sisältö on laadukas ja kiinnostava.

Kirjoittanut Anu Kellokangas

[1] Isotalo 1979, 125.