Takavuosina kulttuurihistorian oppiaineella oli oma logo. Opiskelijoille, henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille se tuli tutuksi vuosikymmenien ajan, ilmoitustaulun tiedotteissa, kirjeissä, käyntikorteissa ja kaikkialla, missä yhteistä tunnusta tarvittiin. Antiikin tarustoon viittaava siivekäs hahmo eli elämäänsä ja muodostui osaksi arkea – mutta mistä tuo logo oikeastaan sai alkunsa?
Kun kaivelimme muistin lokeroita, tuli vahva tunne, että kuva-aiheen suunnitteli Totti Tuhkanen. Hän työskenteli oppiaineessa monenlaisissa tehtävissä 1980-luvun taitteesta lähtien, tutkijana ja opettajana, avoimen yliopiston suunnittelijana ja monimuoto-opetuksen koordinoijana. Sittemmin Totti on ollut yliopiston palveluksessa ennen kaikkea opetusteknologian asiantuntijana ja osallistunut muun muassa virtuaaliyliopiston, Exam-tenttien ja Turnitin-käytäntöjen kehittämiseen.
”Kyllä, olen syyllinen tuohon logoon”, vastaa Totti sähköpostiini, kun kysyn asiaa. ”Siihen liittyi yleviä tavoitteita ja merkityksiä.”
Logon juuret olivat 1980-luvun puolivälissä, jolloin Totti osallistui muutoinkin oppiaineen julkaisutoiminnan ja visuaalisen ilmeen suunnitteluun. Hän taittoi Keijo Virtasen kirjan Atlantin yhteys (1988), ja teos oli tiettävästi ensimmäinen PC-tietokoneella taitettu kirja, jonka Suomen Historiallinen Seura julkaisi. Sitä ennen kirjat ladottiin painossa.
”Logon käytännöllinen tausta-ajatus oli viestiä, että oppiaineemme on nyt etabloitunut, siis vakavasti otettava ja asemansa vakiinnuttanut toimija vertaistensa joukossa. Siksi lähtökohtana oli klassinen aihepiiri”, muistelee Totti.
Epäselvää on, mistä ajatus oman logon suunnittelusta lähti liikkeelle. Tuliko se silloiselta oppiaineen esimieheltä vai virisikö idea kahvitauon keskusteluissa? Joka tapauksessa Totti ryhtyi suunnittelemaan logoa yhdessä assistentti Hannu Laaksosen kanssa. Hannun kotikirjastosta löytyi antiikin symboliikkaa käsitteleviä hakuteoksia.
”Lainasin kirjat”, kertoo Totti, ”ja sadoista vaihtoehdosta päädyin tähän versioon kreikkalaisesta voiton jumalattaresta. Näin siinä voimaviestin rinnalla viehkeää lempeyttä, mikä lisäsi sen monimerkityksisyyttä. Yleensä Niken (room. Victorian) hahmossa henkilöityy kauneus, vahvuus ja rohkeus, joita tarvitaan kaiken muotoisissa kamppailuissa. Tässä versiossa siivekäs Nike pitää attribuuttiaan voiton seppelettä kutreillaan kätensä suojassa, eikä julistavasti eteen ojennettuna, niin kuin yleensä. Ehkä hän on juuri saavuttanut oman tavoitteensa, ja painanut seppeleen siksi päähänsä?”
Jumalattaren nimi tarkoitti muinaiskreikan kielessä nimenomaan voittoa. Nike oli kreikkalaisessa tarustossa jokinymfi Styksin ja titaani Pallasin tytär, ja hänet kuvattiin useimmiten siivekkäänä neitona, jolla oli joko palmunoksa tai seppele. Toisinaan hänet esitettiin hevosvaljakkoa vetämässä tai pokaalia kohottamassa.
”Halutessaan voi siivekkään logohahmon tulkita myös sateenkaaren jumalatar Irikseksi, joka välitti olympolaisten viestejä kuolevaisille”, lisää Totti. ”Iris oli ylemmän viisauden välittäjä, niin kuin kulttuurihistorioitsijat yleensä.”
Logon kuva syntyi suoraan kopiona hakuteoksen jumalhahmosta, mutta Totti joutui sitä voimakkaasti muokkaamaan, koska lähdekuvassa hahmon pää oli suhteettoman pieni ja vähän huonossa kulmassa.
”Aika monta väliversiota tein ennen kuin siedettävä lopputulos syntyi. Edelleen se on hieman pienipäinen, esikuvaansa kunnioittaen.”
Klassikko oli nähnyt päivänvalon. Se sai niin Hannu Laaksosen kuin kahvipöytäporukankin hyväksynnän. Tuota pikaa oppiaine teetti muutaman riisin vesileimattua kirjepaperia, ja ensimmäiset viestit lähtivät todennäköisesti Turusta Roomaan. Sittemmin logo painettiin henkilökunnan käyntikortteihin, ja sitä käytettiin projektihakemuksissa, todistuksissa, gradulausunnoissa ja säätiöille lähetetyissä suosituksissa.
Tilanne kuitenkin muuttui 2000-luvulla, kun yliopiston graafinen ilme haluttiin uudistaa ja yhdenmukaistaa. Silloin oppiaineiden omat logot jäivät pois, ja virallisissa yhteyksissä suosittiin yhteisiä kirjepapereita ja tiedostopohjia. Tosin, eräs nimeltä mainitsematon professori on lähettänyt vanhalla logolla varustettuja kirjeitä vielä 2020-luvullakin. Mutta se on toinen tarina.
Hannu Salmi
Vastaa