Haastattelijat: Elina Lahdenniemi ja Mikko Lähdesmäki
Milloin opiskelit kulttuurihistoriaa ja mitä opinnot sinulle antoivat?
Opiskelin kulttuurihistoriaa 2011–2016. Opintojen myötä minusta tuli filosofian maisteri. Opintojen anti on mielestäni ajan kanssa näkyvä asia; minulle opinnot ainakin vahvistivat kriittisen ajattelun ja lähdekriittisyyden taitoja, jotka ovat nykyisissä mediaympäristöissä ja taiteellisessa työssäni niin itse työssä kuin rahoituksien hakemisessa hyvin tarpeellisia. Minulle pää- ja sivuaineitten (sukupuolentutkimus, klassillinen arkeologia, kirjallisuustiede) yhdistelmä vaikutti siihen, miten näen maailman; esimerkiksi ihmiskuva on aikaan ja paikkaan sidottu asia, kuten monet muutkin niin sanotusti luonnollisena pidetyt käsitykset. Tämä oivallus taas on yllättävän vaikutusvaltainen, kun kirjoittaa romaania. Mielestäni ihmiskuva on kaunokirjallisen teoksen keskeisimpiä asioita.
Jäikö opinnoista mieleen jotakin erityistä kohokohtaa?
Pidin ylipäänsä kulttuurihistorian oppiaineen älyllisesti uteliaasta ja kannustavasta ilmapiiristä, mutta Ateenan instituutin 2015 Antiikin Kreikan johdantokurssia on vaikea unohtaa! Koska graduni liittyi Ateenan klassiseen kauteen ja sen ajan komedioihin hain kurssille ja onnekseni pääsin. Kuutisen viikkoa Kreikassa arkeologisiin kohteisiin tutustuen oli fyysisesti raskas mutta ainutlaatuinen kokemus, sillä se toi antiikin paikat ja esineet konkreettisen materiaalisiksi. Arkeologisten kohteitten ja museoitten kiertäminen elävöitti opinnoissa suhteellisen abstrakteiksi jääneitä paikkoja. Erilaisten teattereiden näkeminen luonnossa auttoi hahmottamaan graduni päälähdettä, Aristofaneen komedioita.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Ehkä hieman sattumalta mutta samalla päämäärätietoisesti. Luulen, että haave kirjailijuudesta oli minulle kuten monelle muullekin, lapsesta saakka päässä pyörinyt. Päätin maisteriksi valmistuttuani ottaa riskin ja hakea Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajakouluun. Kun opiskelin siellä, Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun perustettiin kirjoittamisen maisteriohjelma. Hain siihen ohjelman toisella hakukierroksella ja pääsin. Työstin ohjelmassa esikoisromaaniani H, jonka idean sain pari vuotta ennen ohjelmaa. Kustannussopimuksen saaminen ei ollut läpihuutojuttu, mutta löysin tieni oikeaan kustantamoon joka tapauksessa, josta kiitos kuuluu Teos-kustantamon kustantaja Päivi Koivistolle joka uskoi käsikirjoitukseeni. Minulle kävi tuuri, kun aika pian kustannussopimuksen solmittuani sain Suomen Kulttuurirahastolta työskentelyapurahan ja olen tavallaan sille tielle jäänyt. Tie kirjailijaksi on ollut jokseenkin pitkä, opiskelin luovaa kirjoittamista neljä vuotta ennen ensimmäisen romaanin julkaisua, eikä tähän ole laskettu lapsesta saakka alkanutta harrastelijamaista kirjoittamista. Kustantamooni koetin päästä muutaman kerran ja vasta toisella tärppäsi. Matka on vaatinut paljon sitkeyttä ja tahtoa. Esikoisromaaniani kirjoitin kuutisen vuotta ja sitä ennen kirjoitin muutamia julkaisemattomia teoksia.
Mitä työhösi kuuluu?
Olen tehnyt toista romaaniani jo jonkin aikaa, ensimmäisen lomassa. Se pohjaa erään queer-historian henkilön 1800-luvun mittavaan päiväkirja-aineistoon. Työhön kuuluu kirjoittamista, taustatyötä, apurahojen hakemista, niiden raportointia ja uusien projektien eteenpäin viemistä. Sivutyökseni annan palautetta kirjoittajille Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelussa, eli luen aloittelevien kirjoittajien käsikirjoituksia. Työni on siis lukemista, kirjoittamista ja taustatutkimusta.
Mitä haluaisit sanoa aloittavalle kulttuurihistorian FM-opiskelijalle?
Yritä kaikista paineista huolimatta nauttia opiskeluajastasi, sillä se on kaikin tavoin poikkeuksellista aikaa. Yliopisto on ainutlaatuinen ajattelemisen paikka, jossa saa olla utelias, älyllinen ja kriittinen oikein luvan kanssa. Ennen kaikkea siellä saa olla keskeneräinen ja miettiä mistä voisi olla kiinnostunut ja miten sitä voisi tutkia.
Vastaa