Aamumme alkoi myös tänään esitelmällä, jonka Ansku piti islamilaisesta arkkitehtuurista. Matka uskonnolliseseen rakennuskieleen vei meidät aina Kiinaan ja Marokkoon saakka ja muistutti siitä, miten tärkeää on muistaa islamilaisenkin kulttuurin tavaton monimuotoisuus. Esitelmän jälkeen pakkauduimme takseihin ja ajoimme kohti Theodosiuksen maamuureja.
Täällä Choran kirkko (nykyisin museona toimiva Kariye Müzesi) lumosi sen vierailijat upeilla mosaiikeillaan ja freskoillaan. Vaikka kirkko on melko pieni, nähtävää on kuitenkin valtavasti. Löysimme muun muassa Annan ja Joakimin pyhän suudelman, Neitsyt Marian ottamassa seitsemän ensimmäistä askeltaan (kuuden kuukauden ikäisenä), spitaalisen ja Nooan arkkineen. Myös turbaanipäinen Theodoros Metokhites hurmasi katselijansa. Kirkko monipuolisine ja kauniine kuvineen johdatteli meidät syvemmälle itäisen kristinuskon ymmärrystä. Etsimme erilaisia käsien asentoja, nimbuksia ja Marian sinistä väriä sekä perehdyimme apokryfisen Jaakobin evankeliumin tapahtumiin tutustuessamme Neitsyt Marian lapsuuden vaiheisiin.
Choran kirkolta tiemme kävi kohti viereisiä Theodosiuksen muureja ja Porfyrogenetoksen palatsia. Monien valloittajien tapaan emme päässeet kiipeämään mahtaville muureille, mutta komeat ne olivat maasta katsottuinakin. Ennen niin mahtavasta Blachernaen palatsialueesta on jäljellä enää vain pieni palanen, sekin voimakkaasti restauroitu. Täältä kaupungin korkeimmalta paikalta sijainneelta palatsin parvekkeelta purppurasyntyiset seurasivat
mahtavan kaupunkinsa elämää. Meistä matkalaisista tuntui, että tällä kertaa seuraamisen kohteina olimme me itse. Muita ulkomaalaisia ei kujilla näkynyt ja paikallisten katseet seurasivat kulkuamme vähintäänkin yhtä uteliaasti kuin me heitä. Turkkilaiset päiväkahvit ja omenateet nautimme hyvin paikallisessa kulmakahvilassa ja pikkuruisten kuppiemme kanssa olimme kuin pikkutyttöjä kahvikesteillä.
Ensimmäinen Kultaisen sarven ylitys paikallisella vesibussilla oli Kokemus isolla k:lla. Suuren aluksen liikkuminen nopeasti pysäkkien väliä oli vaivatonta, ja kaupungin siluettien näkeminen sieltä antoi jälleen uuden näkökulman ihanaan Istanbuliin. Useiden minareettien ja moskeijoiden kohoaminen kaupunkinäkymästä antoi tunteen, että todella olemme itämailla. Eminönuun rantauduttuamme kuljimme alikulkutunnelin kautta Yeni Camiin puolelle, ja tämä alikulku antoi aavistuksen siitä, kuinka paljon ihmisiä täällä asuukaan: väkeä tuntui vyöryvän joka suunnasta.
Saavuimme Rüstem Paššan moskeijalle juuri iltapäivän rukouskutsun aikaan, joten odotellessamme moskeijan avautuvan ei-rukoilijoille Ansku saatteli meitä vielä tämänkin moskeijan suunnitelleen, uskomattoman tuotteliaan ja taidokkaan arkkitehdin Mimar Sinanin elämän keskeisiin vaiheisiin. Moskeijan avauduttua ihastelimme kauniita Iznikin kaakeleita, jotka peittävät kauttaaltaan moskeijan sisäseinät ja osan ulkoseinistä. Kuvioiden kirjo ja värien monimuotoisuus tekivät meihin syvän vaikutuksen ja jäimme pohtimaan, kuinkakohan monta erilaista laattakuviota seinillä olikaan.
Mausteiden ihmeellisen maailman pääsimme aistimaan Yeni Camiin lähellä, vanhalla, egyptiläisellä basaarilla (maustebasaari). Vanha rakennus oli täynnä sekä ihmisiä että ostettavaa. Mausteiden huumaava tuoksu ympäröi meidät ja opimme myös jasmiiniteen valmistuksen salat. Vähän väliä joku ryhmästä oli kuitenkin kadoksissa, koska oli jäänyt kauppiaiden kanssa hieromaan hyviä kauppoja. Ulos basaarilta tuli ihme kyllä kuitenkin oikean suuruinen määrä kurssilaisia.
Teksti: kurssi yhdessä, kuvat tällä kertaa MK
Vastaa