Kategoria: Tutkimus (Page 3 of 12)

Perjantaina 3. syyskuuta 2021 tarkastettiin Suvi-Sadetta Kaarakaisen väitöskirja Äidin rajat – Mediateknologinen toimijuus työelämän tietokoneistumisesta sosiaalisen median aikakaudelle. Vastaväittäjänä toimi dosentti Marja Vehviläinen Tampereen yliopistosta. Väitöskirja avaa näkymän sekä äitiyden historiaan 1980-luvulta tähän päivään että siihen teknologiseen murrokseen, joka on perinpohjaisesti muuttanut arkipäivää. Tutkittavalla aikavälillä työpaikat tietokoneistuivat, internetin läpimurto toi verkon niin kotiin, kouluihin kuin työpaikoillekin ja sosiaalinen media avasi uudenlaisia vertaistuen, -tiedon ja -yhteisöllisyyden muotoja. Vastaväittäjän ja väittelijän vuoropuhelu toi tämän muutoksen hyvin konkreettisesti esiin, ja vastaväittäjän pitkän linja asiantuntemus informaatioteknologian ja sukupuolen tutkijana tarjosi kuulijoille paljon pohdittavaa. Erityisen kiinnostava oli kysymys teknologian kotoutumisesta – ja samalla sen kotoutumattomuudesta.

Väitössalina oli Turun yliopiston päärakennuksen legendaarinen Tauno Nurmela -sali, joka on remontin jäljiltä uudelleen käytettävissä. Kustoksena oli hienoa istua tässä salissa pitkästä aikaa seuraamassa kahden asiantuntijan vilkasta keskustelua!

Kaarakaisen tutkimus on oppiaineen historian 69. väitöskirja. Yleisö seurasi väitöstilaisuutta koronarajoitusten vuoksi osin läsnä, osin etänä. Salissa paikalla oli 26 henkeä, Zoom-yhteyden päässä 60 henkeä.

Suvi-Sadetan lektio käynnissä. Kuva: Marjo Kaartinen.

Lauantaina 1. helmikuuta 2020 tarkastettiin FM Anna-Leena Perämäen väitöskirja Kirjoitettu vaino: Selviytymiskeinot juutalaisvainoista nuorten naisten päiväkirjoissa 1940-luvun Ranskassa ja Alankomaissa. Tutkimus tarkastelee toisen maailmansodan aikaisia juutalaisvainoja viiden nuoren naisen päiväkirjojen kautta. Päähenkilöinä ovat Hélène Berr, Anne Frank, Isabelle Jesion, Elisabeth Kaufmann ja Anita Meyer, jotka kuvasivat kokemuksiaan Ranskassa ja Alankomaissa toisen maailmansodan kurimuksessa. Anita Meyer (nyk. Budding) täytti viime vuonna 90 vuotta, ja Perämäellä oli mahdollisuus haastatella häntä väitöskirjaa varten. Tutkimuksen aineistosta avautuu ainutlaatuinen näkökulma kriisiajan arkipäivään, toiveisiin ja pelkoihin – ja selviytymisen strategioihin. Päiväkirjan pitäminen oli heille olennainen henkireikä, itsetutkiskelun ja pohdinnan foorumi.

Väittelijä Anna-Leena Perämäki. Kuva: Marjo Kaartinen.

Vastaväittäjänä toimi dosentti Ville Kivimäki Tampereen yliopistosta. Publicumin Pub3-saliin kerääntynyt yleisö – yhteensä 79 henkeä – sai seurata antoisaa ja ajatuksia herättävää tieteellistä keskustelua, jota vastaväittäjä johdatteli taitavasti eteenpäin. Erityisen paljon pohdittiin sitä, millainen selviytymiskeino päiväkirjan pitäminen itsessään oli ja millainen näkökulmaa arkipäivän strategioihin tekstien kautta avautuu. Kuten vastaväittäjä avauspuheenvuorossaan totesi, päiväkirjat on kirjoitettu tilanteessa, jossa tulevaisuus oli avoin. Menneisyyden nyt-hetkessä päiväkirjojen pitäjät saattoivat nähdä ja aavistaa vain osa siitä tarinasta, joka kaikessa traagisuudessaan paljastui vasta myöhemmin.

Vastaväittäjä dosentti Ville Kivimäki. Kuva: Marjo Kaartinen.

Väittelijän ja vastaväittäjän vuoropuhelu herätti varmasti kaikissa läsnäolijoissa ajatuksia ja tunteita. Millaiset edellytykset meillä itsellämme, nykytilanteessa, on hahmottaa kehityksen suuntaa ja millaisia olisivat sellaiset signaalit, joihin meidän pitäisi reagoida. Tätäkin enemmän pohdin sitä inhimillisyyttä, tai ihmisenmuotoisuutta, joka päiväkirja-aineistosta avautuu. Menneisyyden lähteet ovat vain fragmentteja, mutta lopultakin fragmentissa on läsnä se elämän kokonaisuus, jota ei enää ole. Väitöskirjassa analysoidut päiväkirjat ovat ainutlaatuisia sirpaleita menneestä maailmasta: ne kertovat kamppailusta ihmisyyden säilyttämiseksi ankaran myllerryksen keskellä.

Lauantaina 12. tammikuuta tarkastettiin Bolivia Erazon väitöskirja How Sound Cinema Arrived in Ecuador: Case Study of Quito in the Late 1920s and Early 1930s. Vastaväittäjänä toimi mediahistorian dosentti Kimmo Laine Oulun yliopistosta.

Bolivia Erazon väitöskirja käsittelee nimensä mukaisesti äänielokuvan saapumista Ecuadorin pääkaupunkiin Quitoon 1920–30-lukujen vaihteessa. Yllätys monille lienee kuitenkin se, että kyse on elokuvahistoriasta ilman elokuvia. Tutkimuksen keskiössä on nimittäin äänielokuvasta Quiton sanomalehdissä käyty keskustelu ja sen tärkeimpänä lähdeaineistona on siten runsas sanomalehtimateriaali. Tutkimus osoittaa, että keskustelu aiheesta alkoi Quitossa useita vuosia ennen kuin kaupungissa oli nähty yhtäkään varsinaista äänielokuvanäytöstä.

Ajoittain kiivaana lainehtineessa sanomalehtikeskustelussa äänielokuvasta ja äänestä itsessään tuli sekä hyvässä että pahassa yksi Ecuadorin modernisoitumisen symboleista. Kuten Erazo väitöskirjassaan kiinnostavalla tavalla osoittaa, äänielokuvan ystäville äänifilmien saapuminen Quitoon oli osoitus Ecuadorin astumisesta Latinalaisen Amerikan modernien, teknologisesti kehittyneiden maiden joukkoon. Toisaalta modernisoituva Quito oli monien aikalaisten mielestä jo liiankin äänekäs. Heille hiljaisuus – muun muassa kaduille kaikuvan gramofonimusiikin ja elokuvanäytöksissä meluavan rahvaan vaientaminen – olivat merkkejä Quiton osallisuudesta läntisen maailman suureen sivilisoitumisprosessiin.

Vastaväittäjä Kimmo Laine piti väitöskirjan erityisenä ansiona tarttumista aiheeseen, josta toistaiseksi on tehty hyvin vähän aiempaa tutkimusta. Siten Erazon tutkimus on monin osin pioneerityö, joka sekä kartoittaa tutkimatonta maastoa että korjaa aiemman tutkimuksen epätarkkuuksia ja virheitä. Kuten Laine totesi, lähestymistavaltaan Erazon tutkimus edustaa uutta elokuvahistoriaa (New Cinema History). Se tarkastelee liikkuvan kuvan asemesta varsin laaja-alaisesti elokuvakulttuurin historiaa.

Väitöstilaisuus järjestettiin Turun yliopiston Janus-salissa, jonne oli saapunut 40 kuulijaa. Keskustelu väitöstilaisuudessa oli vilkasta. Tilaisuuden loppupuolella koettiin myös uusi yllätys, kun vastaväittäjä näytti katkelmia muutamista Erazon väitöskirjassa mainituista varhaisista äänielokuvista. Täysin ilman filmejä ei siis filmihistoriasta tässäkään väitöstilaisuudessa keskusteltu.