Teksti: Akseli Makkonen
Kansallismaisemilla on erityinen merkitys Suomen matkailun historian kannalta, kun rakennettua kulttuuriperintöä on Suomessa säilynyt suhteellisen vähän. Luontokohteita sen sijaan riittää. Ne olivat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kotimaisten matkailijoiden suosiossa. Myös ulkomaalaiset matkailijat tulivat Suomeen katsomaan luonnonnähtävyyksiä, esimerkiksi Kolia, Punkaharjua tai Imatrankoskea. Silloin ei vielä niinkään tultu kaupunkilomalle Helsinkiin ja
Lappikin sai vielä odottaa laskettelukeskusten nousua tuntureihin.
Kansallismaisemat kiinnostivat niin Suomen kultakauden taiteilijoita kuin Venäjän tsaarejakin. Kasvavaa matkailijamäärää varten perifeerisillä alueilla sijaitsevien luontokohteiden infrastruktuuria piti kehittää muun muassa parantamalla kulkuyhteyksiä rakentamalla rautateitä ja lisäämällä majoitusta rakentamalla hotelleja. Kohteet piti myös säilyttää jälkipolville perustamalla luonnonsuojelualueita. Kansallismaisemien vaikutusta taiteeseen on tutkittu esimerkiksi Ville Lukkarisen ja Annika Waenerbergin teoksessa Suomi-kuvasta mielenmaisemaan: kansallismaisemat 1800- ja 1900-luvun vaihteen maalaustaiteessa (2004).
Koli karelianistien kiinnostuksen kohteena
Kolin matkailuhistoria alkoi 1800-luvun lopussa karelianismin myötä. Ensimmäisille matkailijoille se oli vaikeiden kulkuyhteyksien päässä ja majoittua täytyi paikallisten luona. Jo alkuvuosikymmeninä Kolille saavuttiin ihailemaan maisemia ja esimerkiksi häämatkoille. Kolille avattiin Ylämaja 1886, joka oli sen ensimmäinen hotelli. Junaradan valmistuminen Vuonislahteen 1909 helpotti Kolille pääsyä. Koli oli jo Suomen suosituin matkailukohde vuonna 1923.
Kesällä 1892 Kolille kiipesi merkittävä taiteilijakolmikko, kirjailija Juhani Aho ja hänen puolisonsa, taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt, sekä taidemaalari Eero Järnefelt. Järnefelt vieraili Kolilla useita kertoja, kuten säveltäjä Jean Sibelius ja valokuvaaja I. K. Inha. Järnefelt ja hänen ohellaan Pekka Halonen maalasivat ja Inha valokuvasi Kolin maisemia. Sibeliuksen Kolin matkan on arveltu
vaikuttaneen hänen neljänteen sinfoniaansa
Punkaharjulle hotelleja luonnon keskelle
Punkaharjun luonto herätti kiinnostusta jo 1800-luvun alussa ja siitä tuli pian myös ulkomaalaisten suosima nähtävyys. Sillä on liikenteellisesti pitkä historia, kun maantie Viipurista Savonlinnaan kulki harjun laella jo keskiajalla. Keisari Aleksanteri I vieraili harjulla 1803 ja kehotti suojelemaan sen maisemia. Alue lunastettiin valtiolle kruununpuistoksi 1843. Myös rautatieaseman historia
linkittyy Punkaharjuun matkailukohteena. Punkaharjun valtionhotelli rakennettiin alkujaan kruununpuiston metsänvartijoiden asunnoksi ja matkailijoiden käyttöön 1845. Sitä laajennettiin hotellin tarpeisiin 1870–1890-luvuilla. Hotelli Finlandia, joka on nykyisin osa Punkaharjun kuntoutussairaalaa, rakennettiin 1914 moderniksi ensiluokkaiseksi hotelliksi kasvavan matkailun tarpeisiin. Valtionhotelli ja Finlandia ovat Suomen maisemamatkailun keskeistä rakennusperintöä ja merkittävä lisä Punkaharjun kansallismaisemaan.
Imatrankoski keisareiden suosiossa
Imatralle tehtiin jo 1700-luvulla päiväretkiä, kun Pietarista oli Viipuriin hyvä tie ja toimiva kestikievarilaitos. Keisari Nikolai I kielsi venäläisiltä ulkomaanmatkat 1839, mikä lisäsi matkoja Imatralle, kuuluihan Suomi silloin Venäjään. Kulkuyhteyksiä paransi Saimaan kanavan avaaminen 1856 ja rautatie, ensin Pietarista Viipuriin ja sittemmin Viipuri-Imatra rata 1892. Majapaikkoja
lisäsi 1903 valmistunut jugendtyylinen Imatran valtionhotelli. Imatran matkailuhistoriaa siivitti keisarinna Katariina Suuren vierailu 1772. Myöhemmin monet Romanovit saapuivat ihailemaan Imatrankosken ainutlaatuista luonnonnähtävyyttä. Vierailulla kävivät keisareista Aleksanteri I 1801,
Aleksanteri II 1871 ja Aleksanteri III 1891. Kaukaisimpia vieraita oli Brasilian keisari Pedro II vuonna 1876. Myös hän hakkautti nimensä Imatrankosken kallioihin, kuten ajan tapa oli, ja kirjoitus on säilynyt meidän päiviimme asti.
Kansallismaisemat olivat merkittävässä roolissa Suomen matkailuhistorian varhaisvaiheissa. Ne inspiroivat taiteilijoita työstämään kansallisromanttisia teoksia ja houkuttelivat keisarillisiakin vieraita. Luontokohteet tehtiin saavutettavammiksi ja tunnetummiksi. On etuoikeus, että saamme
vielä nykyäänkin ihastella samoja Kolin ja Punkaharjun maisemia sekä Imatrankosken kuohuja, jotka ensimmäiset matkailijat näkivät jo toista sataa vuotta sitten.
Lähteet:
Geocaching: Imatran matkailuhistoriaa I.
Luontoon: Kolin kansallispuisto, historia.
Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY.
Kuvat:
Museovirasto, Finna.
Imatrankoski, noin 1890-luku. Historian kuvakokoelma.
Koli, M. L. Carstens, kustantaja, 1909. Historian kuvakokoelma, M. L. Carstensin kuvakokoelma.
Punkaharju, noin 1920-luku. Kansatieteen kuvakokoelma.
Teksti on kirjoitettu osana Historian kirjoittaminen -kurssia keväällä 2025 työryhmässä ”Mereltä metsiin – luonnonympäristöjen historiaa”