Åbo Akademin kirjaston arkistossa suuressa harmaassa laatikossa säilytetään ainutlaatuista kokoelmaa Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet. Se koostuu pääasiassa 1830-1860-luvuilla painetuista kiertäneiden näytösten julisteista. Kun ensimmäisen kerran avasin laatikon ja poimin siististi taitettujen valkoisten papereiden välistä esiin lähes 200 vuotta vanhoja julisteita, uskalsin tuskin hengittää. Niin helposti repeävältä tuntui vanha ja karhea lumppupaperi, jonka epätasaista pintaa tihrustin tarkkaan arkiston lamppujen valossa. Olin jo aiemmin tutustunut kokoelmaan Hereditas culturalis -projektin sivuilla, mutta vasta alkuperäisiä julisteita käsitellessäni hahmotin todella, miten kirjavasta kokoelmasta oli kysymys.
Suurimmat julisteet ovat puoli metriä korkeita, pienimmät parinkymmenen senttimetrin mittaisia. Silmään pistävät eri kokoiset ja näköiset fontit, vetonaulojen otsikot, koristeelliset kehykset ja muutamat karkeat painokuvat. Toisaalta kokoelman julisteissa on paljon yhteistä. Ne koostuvat pääasiassa tekstistä, joka sisältää usein ohjelmanumeroiden nimiä ja kuvauksia. Karhealle paperille on painettu julisteesta toiseen toistuvia mainoslauseita ja lähes poikkeuksetta tiedot näytöksen ajankohdasta, paikasta ja hinnasta. Arvokkaita painotuotteita kuljetettiin aikanaan kaupungista toiseen ja käytettiin uudestaan, mistä kertovat mustakynällä tehdyt täydennykset, ylivedetyt päivämäärät ja liimatut paperinpalaset.
Kulttuurihistoriallinen tutkimusote muuntaa tämän hajanaisen ja kirjavan joukon papereita mielenkiintoiseksi ja monikerroksiseksi lähdemateriaaliksi. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen julisteiden sisältämää tietoa sekä tieteen ja tekniikan kuvauksia. Osoitan, että tiede, tekniikka ja kiertue-esitykset kietoutuivat yhteen monin tavoin 1800-luvun puolivälin Turussa.
Tutkimissani julisteissa nimetään erilaisia paikkoja Turun kaupunkitilasta. Eniten mainintoja saavat Seurahuone ja teatteritalo, joissa kaupungin ylemmät sosiaaliryhmät seurustelivat ja viettivät aikaa. Toisaalta kokoelman julisteissa mainitaan myös esimerkiksi Hämeentullin tivoli, joka oli työväestön huvielämän paikka. Lippuja näytöksiin myytiin muun muassa turkulaisissa ravintoloissa ja kirjakaupoissa. Kenties itse julisteetkin olivat esillä näissä tiloissa. Kun turkulaiset seurustelivat ravintolan pöytien ääressä tai tekivät tilausta kirjakaupassa, kiinnittivät julisteiden näyttävät fontit ja painokuvat ehkä heidän huomionsa.
Menneisyyden turkulaiset törmäsivät julisteissa kuvauksiin mikroskooppisesta maailmasta, kaukaisista taivaankappaleista, mekaanisista automaateista, kuumailmapallosta sekä junasta. Julisteissa tiede ja tekniikka suhteutettiin usein ihmiseen. Mikroskooppi paljasti ihmissilmälle vesipisaraan kätkeytyneen maailman, automaatit esittivät ihmisiä luonnollisine liikkeineen ja ihmishahmoiset nuket nousivat kuumailmapallon kyydissä kohti korkeuksia. Vertauskuvat tekivät tiedettä ymmärrettäväksi ja korostivat sen ihmeellisyyttä.
Tiede ja tekniikka nivoutuivat monin tavoin kiertue-esitysten toimintaan 1800-luvun puolivälin Turussa. Niitä kuvattiin julisteissa näytöksen vetonaulana, ja ne saivat merkityksiä esityksen mahdollistaneena välineenä tai myyntiartikkelina. Tiedettä ja tekniikkaa julisteissaan kuvanneet esiintyjät esiintyivät harvoin tieteen tekijöinä. He olivat taiteilijoita, taikureita, mekaanikkoja ja instrumenttien valmistajia ja korjaajia. Turkulaiset kirjakaupat painoivat erilaisia julisteita ja ravintolat myivät lippuja monenlaisiin esityksiin. Seurahuoneen seinien sisällä vietettiin sirkus- ja naamiaishuveja, hämmästeltiin yhtenä päivänä liikkuvia automaatteja ja toisena mikroskooppisen pientä maailmaa kummallisine eliöineen.
Kulttuurihistorian vahvuuksiin kuuluu sen moninaisuus. Huomioin tutkielmassani julisteiden visuaalisuuden, kirjallisuuden sekä materiaalisuuden. Tutkielmani ammentaa eri tutkimusperinteistä kuten tiedon ja tieteen historiasta sekä taikuuden historian tutkimuksesta. Tarkastelen tieteen ja tekniikan yhteyksiä niin 1800-luvun kauhuromanttiseen innostukseen kuin nojatuolimatkailuun. Näin kulttuurihistoriallisen tulkinnan myötä julistekokoelma kertoo monitahoisesti näytöstoiminnasta sekä tieteen ja tekniikan historiasta 1800-luvun puolivälin Turussa.
Aino Jämsän pro gradu -tutkielma Painettua tietoa, mainostettua tiedettä. Julisteet tiedon paikkana sekä tieteen ja tekniikan kuvaajina 1800-luvun puolivälin Turussa on luettavissa täällä.
”Historia on keräämisen, löytämisen ja suodattamisen tiedettä”, kirjoitti saksalainen historioitsija Leopold von Ranke (1795–1886), ”mutta se on myös taidetta ja taitoa (Kunst), koska se luo uudelleen ja esittää sen mitä on löytänyt ja tunnistanut”. Tutkimuksen tekeminen on ”keräämistä, löytämistä ja suodattamista”, mutta samalla se on uuden luomista, elämän puhaltamista siihen aineistoon, jonka tutkija on uutteruudellaan tavoittanut. Kulttuurihistorian opinnäytteet rakensivat vuonna 2015 rikkaan ja monimuotoisen kuvan siitä, millaista historioitsijan työ on. Valmistuneet 28 pro gradu -tutkielmaa ja neljä väitöskirjaa ottivat haltuun uusia aiheita ja loivat näkymiä menneisyyden maailmaan. Opinnäytteiden aikajänne ulottui keskiajalta nykypäivään, ja tutkimukset käsittelivät maantieteellisesti laajaa aluetta Suomesta Japaniin, Islannista Yhdysvaltoihin ja Espanjasta Petsamoon.
Aasian kulttuurihistoriaa käsitteli Helinä Taimi pro gradu -tutkielmassaan Kitagawa Utamaron kulissit – Japanilaiset naiset ukiyo-e-kuvissa. Tutkimus analysoi japanilaisen kulttuurin sukupuolijärjestelmää ja symboliikkaa legendaarisen Utamaron (1753–1806) puupiirroskuvien kautta. Yhdysvaltojen historiaan perehdyttiin muun muassa Niko Heikkilän sähkötuolin historiaa ja Malla Lehtosen 1960- ja 1970-lukujen aborttikeskustelua käsittelevissä tutkimuksissa. Espanjalaista kulttuuria puolestaan tutki Marika Ahonen laulaja-lauluntekijä Christina Rosenvingen tuotantoa käsittelevässä gradussaan.
Mikrohistoriallista tuntua oli myös Kati Kajanderin tutkimuksessa Hawklore, jonka keskiössä oli merikarvialaissyntyinen hypnotisoija Olavi Hakasalo (1930–1988), taiteilijanimeltään Olliver Hawk. Ekstentrinen julkisuuden henkilö tarjoaa kiinnostavan perspektiivin suomalaisen sensaatiojournalismin historiaan, jonka tärkeänä moottorina 1960- ja 1970-luvuilla oli Urpo Lahtisen perustama Hymy-lehti. Kajanderin tutkielma ei ole henkilöhistoriallinen, mutta vahva keskushenkilö sillä on. Vuonna 2015 valmistui useita muitakin henkilöön keskittyviä pro gradu -tutkielmia, muun muassa kaksi tutkimusta legendaarisesta oopperalaulajasta Aino Acktésta. Laura Merelli analysoi Acktén kirjeenvaihtoa taiteilijuuden ja naisen roolien näkökulmasta, Maarit Tuominen keskittyi äidin, Emmy Achtén, ja tyttären, Aino Acktén, väliseen suhteeseen. Laulajat olivat keskiössä niin ikään Jutta Ala-Äijälän tutkielmassa Iskelmätytöt. Naiset toimijoina suomalaisessa iskelmämusiikissa 1955–1965, joka perustui jazziskelmän läpimurron keskeisten artistien, Vieno Kekkosen, Pirkko Mannolan ja Helena Siltalan, haastatteluihin.