Pyhät Erik ja Henrik saapuvat käännyttämään suomalaisia
Pyhimyskultit ja niistä kertovat lähteet ovat olleet jo useamman vuosikymmenen ajan keskiajan tutkijoiden keskeistä tutkimusmateriaalia maailmalla ja myös Suomessa. Lähteiden rikas sisältö esimerkiksi pyhimyksen ja häntä kunnioittavan yhteisön kulttuuristen toimintatapojen tulkkina sekä yhteisöjen identiteetin määrittäjänä on tunnustettu laajasti. Maantieteellisesti tutkimus on painottunut Keski- ja Etelä-Eurooppaan Pohjoismaiden jäädessä hieman syrjään. Erityisen silmiinpistävää on se, että laajemmat katsaukset Pohjoismaisiin pyhimyskultteihin on julkaistu pääasiassa 1900-luvun alkupuolella.
Tähän ongelmaan on nyt tarttunut kaksikin pohjoismaista tutkimusprojektia. Ensimmäinen projekti, jota johtaa Thomas K. Heebøll-Holm (Kööpenhaminan yliopisto) on nimeltään Danish Historical Writing before 1225 and its Intellectual Context in Medieval Europe. Toista projektia, Symbols that Bind and Break Communities: Saints’ Cults as Stimuli and Expressions of Local, Regional, National and Universalist Identities, johtaa Roman Hankeln (Norwegian University of Science and Technology). Yhdessä nämä projektit järjestivät symposiumin Ora Pro Nobis: Space, Place and the Practice of Saints’ Cults in Medieval and Early-Modern Scandinavia, Kööpenhaminassa 3.-4.4.2014. Seminaarikutsussa tutkimusprojektit peräänkuuluttivat uusimpien teoreettis-metodologisten tutkimussuuntausten juurruttamista Pohjoismaisten pyhimysten tutkimukseen.
Järjestäjien kutsuun oli vastannut huomattavasti suurempi joukko tutkijoita kuin kaksipäiväseen tiiviiseenkään ohjelmaan oli mahdollista puheenvuoroja mahduttaa. Lopullinen osallistujakaarti oli tieteenalojen näkökulmasta hyvinkin värikäs ja keskustelu siten myös erittäin kiinnostavaa, kun historioitsijat, arkeologit, teologit, taidehistorioitsijat ja musiikintutkijat ottivat kantaa esitettyihin puheenvuoroihin oman erityisosaamisensa näkökulmasta.
Seminaarissa keskusteltiin paljon esimerkiksi nationalismista, eli tässä tapauksessa siitä, missä määrin ”kansalliset pyhimykset” kuten Norjan kuningas Pyhä Olavi tai Suomen apostoli Henrik olivat paikallisia, alueellisia tai yhden kansan pyhimyksiä, jonkin ryhmän identiteetin tukipilareita, ja missä määrin ja miten he olivat merkittäviä kulttialueensa ytimen ulkopuolella. Kiinnostavimmaksi keskustelunaiheeksi nousikin maantieteellisten tutkimusrajojen järkevyys pyhimyskultteja tarkasteltaessa. Jonathan Grove Cambridgen yliopistosta piti esimerkiksi erinomaisen esitelmän pohjoisen marttyyrikuninkaiden, Knud IV pyhän, Knud Lavardin ja Ruotsin Erikin kulttien saavuttamasta suosiosta Skandinavian ulkopuolella, erityisesti Pohjois-Saksassa. Oma esitelmäni uhmasi myös lokeroitumisen ajatusta, kun pohdin alun perin Italiassa eläneen Franciscus Assisilaisen kultin leviämistä ja sen saavuttamaa huomattavaa merkitystä Turun hiippakunnassa. Ilahduttavaa kaiken kaikkiaan oli huomata, että tutkijamaailmassa kansalliset rajat ovat jo kaatuneet; esimerkiksi ”Pohjolan apostolista” pyhästä Ansgarista piti esitelmän Dimitri Tarat Negevin Ben Gurion yliopistosta Israelista. Skandinavian pyhimyskultit on kansainvälinen tutkimusteema ja vaikka seminaarin osallistujat olivat pääosin pohjoismaalaisia, joukosta löytyi myös tutkijoita Amerikasta, Ranskasta, Englannista ja Virosta.
Kaiken kaikkiaan seminaarissa esitettiin avoimesti kokeilevia sekä uusista näkökulmista vanhoja pyhimyksiä ja pyhiinvaelluspaikkoja lähestyviä tulkintoja. Kokonaisuutena kävi selväksi, että eri alojen asiantuntijoiden välisellä yhteistyöllä ja yhdistämällä suurennuslasin alle yhä useampia lähdetyyppejä, voidaan Pohjolan keskiajan historiaan kirjoittaa vielä useita lukuja ihmisten arkipäivästä, tavoista, juhlahetkistä ja uskomuksista.
