Pääsiäinen ja sen tuoma pitkä vapaa viikonloppu rytmittävät itse kunkin kevättä, työntekoa ja opiskelua. Omassa päivittäisessä elämässäni se on pääsiäisen lähestyminen on tuntunut tänä vuonna hyvin poikkeuksellisella tavalla. Työmatkani on nimittäin viimeisen puolentoista viikon ajan kulkenut Pietarinkirkon editse. Olen voinut seurata niin oliivipuiden pystytystä palmusunnuntaita varten kuin turistien määrän jatkuvaa kasvua pääsiäisviikon mittaan. Espanjan kieltä on alkanut kuulla jopa amerikanenglantia useammin pyhiinvaeltajaryhmien ja muiden pääsiäisturistien saapuessa katolisen maailman napaan. Eilen tuhkakeskiviikkona kulkua itse Pietarinkirkon aukion läpi oli rajoitettu, ja tutkijatkin joutuvat torstaista tiistaihin jättämään Vatikaanin kirjaston ja arkiston rauhaan, kun paavin valtio omistautuu pääsiäisen viettoon.

Omistautuu, vaan ei hiljenny, sillä Roomassa hiljainen viikko on sitä vain nimeltään. Täytyy myöntää, että sekulaarissa pohjoismaisessa yhteiskunnassa kasvaneen silmissä katolisen kirkon juhlahumu on kaikin kuviteltavissa tavoin ylenpalttista. Jos Suomessa välillä joku yrittääkin huolestuneena herättää keskustelua juhlapyhien kristillisen sanoman hukkumisesta markkinahumun ja -voimien alle, niin kotimainen kaupallisuus on varsin vaatimatonta ikuiseen kaupunkiin verrattuna.  Vaikka kristinuskon syntyvaiheen legendan mukaan rahanlainaajat ja kauppiaat joskus karkotettiin temppelistä, niin kovin kauaksi he eivät paenneet. Heti kirkkojen portinpielessä kauppa käy, ja Colosseum ja krusifiksi mahtuvat samalle tiskille.

Pääsiäishumua olen toistaiseksi seurannut tutkimuksen ohessa, tosin kiirastorstaista alkaen on tarkoitus jättää työt sivuun muutamaksi päiväksi ja keskittyä ihmettelemään paikallista juhlapyhien viettoa. Saavuin Roomaan ja Suomen Rooman instituuttiin Villa Lanteen maaliskuun viimeisellä viikolla Villa Lanten ystävät ry:n stipendin turvin. Käynnissä on yli kuukauden tutkimusperiodi, jonka aikana kerään ja kartoitan lähdeaineistoa ja kirjallisuutta 1300-luvun lopun kerettiläisyyden inkvisitiota ja maallikkouskonnollisuuden kontrollia käsittelevään väitöskirjaani. Tätä kirjoittaessa työn alla on Biblioteca Apostolica Vaticanan Palatinum-kokoelmaan kuuluva 1400-luvun käsikirjoitus, johon on kopioitu 1390-luvun saksalaisten inkvisiittoreiden kirjoittamia, käyttämiä tai muokkaamia tekstejä.

Vatikaanin kirjastossa on omat ongelmansa, kuten ajoittain tylyhkö henkilökunta, mutta ei käy kieltäminen, etteivätkö sekä sen kokoelmat että tunnelma kuitenkin ole omaa luokkaansa: viereisellä lukupaikalla ei ole abiturienttia valmistautumassa pääsykokeisiin, vaan fransiskaaniveli kääntämässä arabiankielistä käsikirjoitusta. Kirjaston eksklusiivinen luonne vain korostuu turistilaumojen parveillessa Vatikaanin sisäänkäynnillä. Siinä, missä turistin tie katkeaa, kirjastokortti saa sveitsiläiskaartilaisen vetämään kättä lippaan ja toivottamaan hyvää huomenta.

Lopuksi vielä ad fontes, eli vinkkejä, miten harjoittaa hereettistä turmellusta pääsiäisen pyhinä. Myöhäiskeskiaikaiset inkvisiittorit olivat nimittäin vakuuttuneita, että myös pääsiäistä kerettiläiset viettivät omillä vääristyneillä tavoillaan: 

Item, joillakin heistä on tapana jakaa pääsiäisenä toisilleen ehtoollista tällaisella tavalla. Joku [maallikko] heistä hankkii happamattoman leivän [ehtoollisella] ja asettaa sen sitten erään pienen kepin päälle, viiniä ja vettä lusikkaan, siunaa nämä samalla ja jakaa ehtoollista itselleen ja muille. Kun tämä on tehty, hän heittää sekä lusikan että kepin tuleen palamaan. (Anonyymi kirjoitus valdesilaisten virheistä, 1400-luku, Vat. Pal. Lat. 677, fol.49v, kirjoittajan suomennos)

Hyvää pääsiäistä, Buona Pasqua, Bona Pascha!

Reima Välimäki
Tohtorikoulutettava