Aamulla lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle ehtiäksemme seuraamaan Sultanahmetin aukiolle, mitä tapahtuisi klo 9.05. Marraskuun 10. 1938 klo 9.05 kuoli Mustafa Kemal Atatürk, ja yhä vielä Turkki pysähtyy viettämään hiljaista hetkeä hänen muistokseen. Tällä kellonlyömällä laivojen torvet Marmaramerellä, Bosporinsalmella ja Kultaisessa sarvessa huusivat kunnioitustaan, mutta kaupunki hiljeni – jopa kissatkin pysähtyivät. Turkin liput olivat puolitangossa. Tästä huolimatta kunnioitus ei enää ole rikkumatonta: ohitsemme kiiruhti mies, joka totesi tilanteesta häneltä tiedustelleille turisteille, että “hänellä ei ole kunnioitusta”.
Sultanahmetin moskeijaan pääsimme jonottamatta rukoushetkien välillä hyvissä ajoin itsemme huivittaneina. Moskeijan rauha ja hiljaisuus tekivät vaikutuksen. Ero kristillistn kirkkojen kuvamaailmaan on valtava. Koska kuvia ei ole, katse harhailee ja näkee tilan: on kuin katsoisi maisemaa eikä kuin olisi taidegalleriassa.
Sultanahmetin moskeija
Heli kertoo tarinaaa Kultaisen sarven nimen synnystä.
Gülhanen puistossa Heli piti esitelmän kreikkalaisen siirtokunnan Byzantionin perustamisesta 600-luvulla eaa ja kuulimme myös muutamia muita myöhempiä vaiheita. Heli oli laatinut hienot “powerpointkalvot”, jotka valaisivat esitelmän tähtihetkiä kädestä toiseen kiertäessään paremmin kuin yksikään datatykki. Tämän jälkeen kävelimme Sarayburnuun 200-luvun lopulta olevaa “goottipylvästä”, joka on yksi Byzantionin harvoista säilyneistä näkyvistä jäänteistä.
Jutta opasti meitä vielä Hippodromin menneisyyteen, minkä jälkeen kävimme eräällä vanhankaupungin kattoterassilla nauttimassa ateriasta ja henkeäsalpaavista maisemista.
Tänään tutustuime illan lopuksi myös paikalliseen mattokulttuuriin: saimme Arastan basaarissa runsaasti tietoa eri mattotyypeistä ja niiden symboleista. Vielä ei kauppoja tehty, mutta matot selvästi puhuivat meistä monelle – tätä pidetään hyvänä merkkinä ainakin mattokauppiaan kannalta.
Teksti ja kuvat: Kurssi yhdessä
Kattoterassinäkymiä
Vastaa