Tiistaina 16. kesäkuuta 2015 tarkastettiin kulttuurihistorian oppaineen 53. väitöskirja, FL, KK Leena Rossin tutkimus Yksilö ja ympäristö: Maalari Frans Lindin (1903–1988) elinikäinen ympäristösuhde muistitiedon ja maisemamaalausten valossa. Vastaväittäjänä toimi FT Laura Hollsten Åbo Akademista. Rossin tavoitteena on tutkia ympäristösuhdetta yhden ihmisen, tässä tapauksessa varkautelaisen maalarin Frans Lindin kautta. Tutkimus on syntynyt todella pitkäjänteisen työn tuloksena, sillä Rossi haastatteli Lindiä useaan otteeseen jo 1980-luvulla. Mittavien haastattelujen lisäksi aineistona on puolensataa Lindin maalausta, mikä tuo tutkimukseen oman kiinnostavan lisänsä. Ympäristösuhteen ohella väitöskirja analysoi sitä, miten sunnuntaimaalari havainnoi ja kuvasi ympäristöään.
Leena Rossin lektio on alkanut. Kuva: Marjo Kaartinen.
Vastaväittäjä johdatti keskustelun taitavasti tutkimuksen lähtökohtiin, aineistoon, menetelmiin ja keskeisiin tuloksiin. Keskustelussa hahmottui kuva luonnonympäristön ja rakennetun ympäristön väistämättömästä yhteenkietoutumisesta, mutta samalla niistä konkreettisista paikoista, jotka olivat Frans Lindille tärkeitä. Lindillä oli paljon rakkaita paikkoja, mutta hänellä oli myös unohdettuja, vältettäviä ja hylättyjä paikkoja: hänen elämänsä muotoutui tilallisesti – kuten meidän kaikkien – ainutkertaisella tavalla. Kiinnostavaa oli myös keskustelu Lindin maalauksista: toisaalta Lind kuvasi sitä, mitä silmillään näki, mutta toisinaan hän tyylitteli tuomalla esimerkiksi Varkauden tehtaanpiiput odottamattomiin yhteyksiin, kuin symboliseksi viittaukseksi teollisuuden merkitykseen ja tehtaan voimakkaaseen läsnäoloon asukkaiden arkipäivässä. Kuvien tekijänä Frans Lind tuo mieleen naivistit, mutta ihmisiä hän kuvasi vähän. Ehkä tämäkin kertoo siitä, miten suuri merkitys paikoilla oli hänen ajattelulleen ja koko hänen tavalleen elää.
Leenalle iso kasa onnitteluja väitöksen johdosta. Se oli sittenkin Varkaudesta – hienoa!