Kulttuurihistorioitsija ja populaarikulttuurin historian dosentti Janne Mäkelä muistelee juhlavuoden videossa ja blogitekstissä legendaarista Kasarmin valo -yhtyettä. (Psst! Vielä ehdit ilmoittautua mukaan juhlavuoden huipentaviin 50-vuotisjuhliin, joissa huhujen mukaan voi nähdä kokea taas myös Kasarmin valon! Ilmoittaudu täällä 16.11. mennessä!)

Janne Mäkelä kertoo Kasarmin Valon taustasta.

Oli huhtikuu 1997. Olin tuolloin kulttuurihistorian väitöstutkija ja soittelin kollegani ja entisen bändikaverini Henri Terhon kanssa vanhalla kasarmialueella Arwidssoninkadun harjoitushuoneessa, minä kitaraa, Henri pianoa. Siinä oli mukana myös viisikymppinen vieraileva tutkija ja jazztrumpetisti Bruce Johnson, joka antoi meille neuvoja sointukierroista (“cycle of fourths is the key to everything”) ja improvisaatiosta (“better than sex”). Väliin Bruce kertaili omaa soittohistoriaansa (“I don’t play like Miles anymore”) kunnes sitten häipyi muualle puuhailemaan kaikkea sitä mitä nyt vierailevat tutkijat tapaavat puuhaillakaan.

Jotenkin minun ja Henrin soitannat alkoivat kiinnostaa muita väitöstutkijoita. Maija Mäkikalli ilmaantui ovenpieleen ihmettelemään menoa, taisi siinä pyöriä myös Riitta Laitinen. Molemmilla oli lauluintoa. Virisi ajatus, että mitä jos heitettäisiin keikka kulttuurihistorian kevätjuhlassa. Valikoitiin omia suosikkikappaleita, etenkin vanhoja Finnhits-iskelmiä, Bond-tunnareita ja poprockbiisejä. Keikkakokoonpano alkoi muovautua, kun saatiin Paavo Oinonen rumpuihin ja Jaakko Suominen bassokitaraan. Yliassistentti Anne Ollila tuli laulamaan taustoja.

Kaikki me oltiin enemmän tai vähemmän harrastelijoita musiikin alalla. Minulla taisi olla eniten esiintymiskokemusta, mutta en mieltänyt itseäni ammattimaiseksi toimijaksi. Voi hyvin olla, että juuri tämän amatööriasenteen vuoksi päätettiinkin sitten mennä heti huipulle. Pyydettiin apulaisprofessori Kari Immonen lausumaan Kuusamo-nimisen iskelmän kohtalokkaat alkusanat. Hän suostui. Oppiaineen professori Keijo Virtanen epäröi. Meillä oli kuitenkin esittää tarjous, josta hän ei voinut kieltäytyä. Lopulta kovana Elvis-diggarina tunnettu Virtanen sanoi: “No jos te haluatte, niin kai mä sen Love Me Tenderin voin sitten vetää.”

Keväjuhlat olivat Arwidssoninkadun harjoitushuoneessa perjantaina toukokuun 23. päivä. Henri soitteli ennen keikkaa cocktail-henkistä taustamusiikkia. Jännitti. Jännitti kovasti. Luultavasti professoreitakin. Virtanen kävi kysymässä, että eikö jo mennä esiintymään. Mentiin. Kaikki sujui osapuilleen hyvin. Meno oli rivakkaa ja tunteellista ja yleisö tykkäsi – tai ainakin niin me se tulkittiin. Jos en väärin muista, niin oppiaineen toimistosihteeri Sirpa Kelosto napsi tilanteesta muutamia valokuvia.

Virtanen kiitti bändiä ja poistui sitten juhlista, tapansa mukaan melko varhaisessa vaiheessa. Joku hyödynsi tunnettua Elvis-fraasia ja sanoi: “Keijo has left the building”. Se oli osuvasti sanottu. Virtanen jätti Love Me Tenderin myötä hyvästit Arwidssoninkadulle ja siirtyi syksyllä toiseen rakennukseen Turun yliopiston rehtoriksi.

“Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki.” Kari Immonen lausuu Kuusamon alkusanat kulttuurihistorian kevätjuhlassa 1997. Vieressä Maija Mäkikalli, Janne Mäkelä, Anne Ollila ja Jaakko Suominen. Sirpa Kelosto / Janne Mäkelän kotiarkisto.
“Love me tender, love me true.” Tuleva yliopiston rehtori Keijo Virtanen tulkitsee Elvis-klassikkoa toukokuussa 1997. Sirpa Kelosto / Janne Mäkelän kotiarkisto.

Sen piti olla vain yhden illan juttu. Bändillä ei edes tainnut olla nimeä. Mutta kun homma sitten jatkui, piti keksiä jotain. Luulen, että nimi Kasarmin Valo oli sittemmin dekaaniksi päätyneen Jaakko Suomisen nimiehdotus. Sen ainakin muistan, että en aluksi innostunut ehdotuksesta ollenkaan mutta lämpenin sille sitten nopeasti. Nimessä oli näppäriä viitteitä kulttuurihistorian sijaintipaikkaan kuten myös sodanaikaiseen Lili Marleen -hittiin, jossa lauletaan kasarmin portista ja lyhdyn valosta. Emme ole koskaan soittaneet Lili Marleenia.

Esiinnyimme säännöllisesti noin kuuden vuoden ajan oppiaineen juhlissa ja tutkijoiden väitösjuhlissa. Tarvittaessa bändi on myöhemmin kavunnut lavalle muun muassa kulttuurihistorian tasavuotisjuhlissa.

Kasarmin Valo kulttuurihistorian 40-vuotisjuhlissa.

Kokoonpano on tietenkin vaihdellut. Lauluvoima täydentyi jo vuonna 1998, kun Maarit Leskelä (myöh. Leskelä-Kärki) tuli mukaan. Sittemmin kuvioissa ovat olleet myös Kimi Kärki kitarassa, Kimmo Laine bassossa ja Silja Laine laulajana. Toisinaan mukana on ollut vierailevia soittajia ja laulajia, muun muassa edellä mainittu Bruce Johnson ja kulttuurihistoriaan lisensiaatintutkimuksensa tehnyt Kolmannen naisen kitaristi Sakari Pesola.

Kasarmin Valon “kultalevyjuhlat” 1998: vas. Henri Terho, Paavo Oinonen, Maija Mäkikalli, Maarit Leskelä, Riitta Laitinen, Janne Mäkelä ja Jaakko Suominen. Sirpa Kelosto / Janne Mäkelän kotiarkisto.

Nyt kun ajattelen, niin Kasarmin Valo oli noina Arwidssoninkadun vuosina eräänlainen musiikillinen manifestaatio kulttuurihistorian oppiainetta leimanneesta hulluudesta ja luovuudesta. Herkkyydestä myös. Ja usein kiireestä ja kaaoksestakin. Monesti harjoitukset jäivät vähiin, ja aina oli epävarmuutta siitä, miten tämäkin esitys nyt menee. Siinä oli sellaista heittäytymistä, tiesi lähtöpisteen, muttei tiennyt, mihin päädytään – hieman niin kuin tutkimuksessa. Aina kuitenkin oli hauskaa, ja aina yleisö oli menossa mukana ja kannustava. Se oli kollektiivista meininkiä, yleisö oli ikään kuin Kasarmin Valon jäsen myös.

Keikat

23.5.1997 kulttuurihistorian kevätjuhla, Arwidssoninkatu

13.3.1998 ainejärjestö Kultin bileet, Arwidssoninkatu

29.5.1998 kulttuurihistorian kevätjuhla, Arwidssoninkatu

19.12.1998 Kari Kallioniemen karonkka, ravintola Koulu

5.11.1999 Riitta Laitisen karonkka, Ravintolalaiva Musta Rudolf, keikka Arwidssoninkatu

23.5.2001 kulttuurihistorian kevätjuhla, Arwidssoninkatu

5.4.2002 Janne Mäkelän karonkka, ravintola Koulu

10.5.2002 kulttuurihistorian 30-vuotisjuhla, Kåren

30.8.2003 Hanna Järvisen karonkka, Upseerikerho

5.9.2003 kulttuurihistorian tiedotustilaisuus, Juslenia

5.12.2003 kulttuurihistorian pikkujoulu, Arwidssoninkatu

14.2.2004 Paavo Oinosen karonkka, Verkatehdas, keikka Arwidssoninkatu

13.8.2005 Kari Immosen syntymäpäivät, Kaarina

9.9.2006 Maarit Leskelä-Kärjen karonkka, Aboa Vetus & Ars Nova

5.3.2011 Silja Laineen karonkka, Aboa Vetus & Ars Nova, keikka Aikala

30.11.2012 kulttuurihistorian 40-vuotisjuhla, Sirkkalan kasarmi

16.10.2021 Maija Mäkikallin karonkka, Forum Marinum.

Levytyksiä

A Tribute to the King. Rehtori Keijo Virtasen Tabula Gratulatoria. Sis. Always on My Mind, Love Me Tender, Suspicious Minds, Love Me Tender (Karaoke Edit), omakustanne-ep 2005.

Esiintyjiä

Janne Mäkelä (kitara, laulu)

Henri Terho (kosketinsoittimet, haitari)

Paavo Oinonen (rummut, lyömäsoittimet)

Jaakko Suominen (basso)

Kimi Kärki (kitara, laulu)

Kimmo Laine (basso)

Maija Mäkikalli (laulu)

Maarit Leskelä-Kärki (laulu)

Riitta Laitinen (laulu)

Silja Laine (laulu)

Vierailevia laulajia: Kari Immonen, Keijo Virtanen, Anne Ollila, Kari Kallioniemi, Hanna Järvinen, Emilia Cronvall, Sirpa Kelosto

Vierailevia soittajia: Bruce Johnson (trumpetti), Sakari Pesola (kitara), Kari Mäkiranta (kosketinsoittimet).