Hagia Sofia sunnuntai-illan rauhassa; kastanjat paahtuvat.
Kulttuurihistorian syventävien Istanbulin kurssi, Anni, Ansku, Heli, Jutta, Marja, Marjo ja Outi on kokoonpanomme, on asettunut kaupunkiin tänä sunnuntai-iltana, ja kaupunki on tainnut parissa tunnissa hurmata jokaisen. Luksus alkoi jo lennolla Helsingistä Istanbuliin, jolla saimme esimakua turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta ja herkuista. Nykymaailmassa täysimittainen ateria lyhyellä lennolla, tulppaninmuotoisen menukortin saattelemana, on jo sellaista harvinaisuutta, että ihmeen muistaa pitkään.
Jutta särkee anatolialaista amforaa.
Sulttaani Ahmetin moskeija (Sininen moskeija)
Majoituimme Istanbulin vanhaankaupunkiin, Sultanahmetiin, hyvin lähelle Marmaramerta ja toisaalta vain kivenheiton päähän Sinisestä moskeijasta ja Hagia Sofiasta. Rukouskutsut ovat täällä osa äänimaisemaamme, mutta niin ovat meren lokitkin, ja ilma on täynnä mausteisia tuoksuja. Koska on melkein talvi (joskin liki kahdenkymmenen asteen lämpötiloja on odotettavissa tulevalla viikolla), kaikkialla paahtuvat kastanjat levittävät tunnelmallista aromia mausteiden sekaan. Sesonkinsa huipussa ovat myös granaattiomenat, jonka kokoisia ei tämän kirjoittaja ole ennen nähnytkään.
Kun olimme puoli seitsemän tienoilla hotellissa, otimme lyhyen asettautumistauon jälkeen iltakävelymme suunnaksi Hippodromin ja Sultanahmetin ällistyttävät näkymät. Ilma oli sakea kosteudesta, kuin kesähelteellä, mikä vain lisäsi minareettien sadunomaisuutta. Päädyimme syömään osmanityylisiä herkkuja (kiitos Tom Linkisen vinkkauksen!), ja erityisesti Jutta sai tehdä oikein töitä ruokansa eteen (ks. kuva yllä).
Kurssi virittäytyy nyt yölevolle ja jatkaa seikkailujaan maanantaina erityisesti Konstantinopolin alueen esihistorian ja Byzantionin historian merkeissä.
Vastaa