Mikä yhdistää muinaisen Lähi-Idän imperiumin tutkimusta ja Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiainetta? Ainakin kiinnostus sukupuoleen, uskontoon, symboleihin ja kirjeisiin lähdemateriaalina. Nämä yhteiset intressit ovat nousseet esille kulttuurihistorian oppiaineen ja ANEEn, muinaisiin Lähi-Idän imperiumeihin keskittyneen huippuyksikön tutkijoiden yhteisissä keskusteluissa muutaman viime vuoden aikana. Kulttuurihistorian dosenttikaarti onkin viime vuosina kasvanut ANEEn tutkijoiden ansiosta muun muassa Levantin kulttuurihistoriaan ja muinaisen Persian kulttuurihistoriaan erikoistuneilla dosenteilla.

Ensimmäisen yhteisen seminaarin teemaksi valittiin kuitenkin kulttuurinen muisti. Pohdimme yhdessä, miten muinaista menneisyyttä muistettiin 1800- ja 1900-luvun Suomessa. Koko päivän symposiumi ”Remembering the distant past: cultural memory in Finland from Hammurabi to Hilma Granqvist” pidettiin 23.10.2026 Helsingin yliopistossa, ja tilaisuutta saattoi seurata myös etänä. Esiintyjien lisäksi ohjelma oli houkutellut paikalle kiinnostunutta yleisöä. Symposium käsitteli yksittäisten henkilöiden ja alueiden muistoa sekä populaareissa että oppineemmissa keskusteluissa sekä aktiivisia muistajia eli vanhempien aikojen historiografian merkkihenkilöitä.

ANEEn tutkija ja Levantin kulttuurihistorian dosentti Emanuel Pfoh esitelmöi Hilma Granqvistista.

Päivän aikana keskusteltiin muun muassa Mooseksen asemasta vapauden symbolina nationalismin aikakaudella ja Suomen muinaisista kuninkaista. Mielikuvitus on tietyllä tapaa aina mukana kulttuurisen muistin ylläpidossa, mutta Suomen muinaisten kuninkaiden kohdalla lipsahdetaan fantasian ja pseudohistorian puolelle. Siitä huolimatta niillä on varsin sitkeä jälki nykykulttuurissa. Päivän aikana puhuttiinkin myös aaveista tai kummittelusta, siis siitä kuinka jonkin ilmiö, aikakausi tai henkilö jättää jäljen, joka nousee esiin yhä uudestaan ja teema toistuu kerta toisensa jälkeen julkisessa keskustelussa eri foorumeilla. Joskus aaveen jälkiä pystyy seuraamaankin. Niinpä esimerkiksi muinaisen Troijan myyttinen tuho toistui eri yhteyksissä antiikin aikana ja jäljet näkyivät läpi keskiajan erilaisissa tekstityypeissä. Troijan traaginen romahdus heijastuu aavemaisena uudelleen kuvitteluihin vielä nykyäänkin.

Symposiumissa keskityttiin myös niihin henkilöihin, jotka ovat olleet luomassa mielikuviamme menneisyydestä. Jarl Gallénin merkitys suomalaiselle keskiajan tutkijoille lienee monille tuttu, mutta tämäkin kuva sai uusia nyansseja. Sen sijaan Hilma Granqvistin ja etenkin Karl Fredrik Enebergin panos oli ennen symposiumia ainakin minulle tuntemattomampi.

Heli Heino esitteli tutkimusryhmän työtä Jarl Gallénista.

Keskusteluissa nousi toistuvasti esiin 1800-luvun merkitys kulttuuriselle muistille Suomessa. Silloin luotiin muinaisen menneisyyden peruskuvasto, joka vaikuttaa ajatuksiimme edelleen. 1800-luku on eräänlainen linssi, jonka kautta tutkija usein huomaamattaan katsoo menneisyyttä. Tutkijan oman position purkamisen tärkeys nousikin keskeiseksi huomioksi.

Haamuineen kaikkineen päivä tarjosi uutta tietoa ja uusia ajatuksia. Ilmeisesti muillekin, sillä yhteistyötä päätettiin jatkaa. Muinaisten aikojen jälkeensä jättämä laahus on pitkä ja näyttävä – ja äärimmäisen mielenkiintoinen. Ohjelma luettavissa täällä: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/interdisciplinary-research-network-for-ancient-near-east/news/symposium-remembering-the-distant-past