Kuva elokuvasta Fucking Åmål (1998).
Lauantaina 24. tammikuuta 2015 tarkastettiin FM Heta Mularin kulttuurihistorian alaan kuuluva väitöskirja New Feminisms, Gender Equality and Neoliberalism in Swedish Girl Films, 1995–2006. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Ulrika Dahl Södertörnin yliopistosta Ruotsista. Olennaista on, ettei aiemmassa tutkimuksessa oikeastaan tunneta sellaista lajityyppiä tai elokuvaryhmää kuin ruotsalainen tyttöelokuva, vaan Mulari nimenomaan luo uuden käsitteen. Monet aikalaiset muistavat Lukas Moodyssonin esikoiselokuvan Fucking Åmål (1998), pikkukaupunkiin sijoittuvan tarinan kahden tytön, Elinin ja Agnesin, elämästä. Mulari paikantaa tyttöelokuvan alkuvaiheet muutamaa vuotta aiempaan ja analysoi tarkasti yhteensä 19 vuosien 1995 ja 2006 välillä valmistunutta tyttöelokuvaa. Elokuvat osallistuivat ajankohtaiseen keskusteluun tasa-arvosta ja feminismistä, ja tytöstä tuli usein muutoksen symboli.
Heta Mularin lektio alkaa. Kuva: Marjo Kaartinen.
Väitöstilaisuuteen Tauno Nurmela -saliin oli kokoontunut 80 kuulijaa seuraamaan vastaväittäjän ja väittelijän antoisaa tieteellistä keskustelua. Erityisen kiinnostavaa se oli siksikin, että vastaväittäjä on ollut Ruotsin feministisen keskustelun keskeisiä toimijoita ja hänet tunnetaan muun muassa Femmes of Power (2008) -teoksen kirjoittajana. Keskustelu liikkui jatkuvasti olennaisissa kysymyksissä, lähtökohdissa, menetelmissä ja käsitteissä. Haasteellinen oli esimerkiksi kysymys poststrukturalismin määrittelystä, milloin käsite esiintyy epistemologisessa, milloin diagnostisessa mielessä. Kahden asiantuntijan dialogi avasi kiinnostavan näkökulma ruotsalaisen kulttuurin lähihistoriaan. Väistämättä jäi miettimään myös suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin eroja. Suomessa seurataan perinteisesti tarkkaan, mitä lahden takana tapahtuu. Mutta olisiko meidän syytä terästää keskustelua tasa-arvosta juuri nyt, voimakkaiden sosiaalisten ja poliittisten muutosten kynnyksellä?
