Avainsana: kustos kertoo (Page 3 of 3)

Eilen klo 12 väitteli Elina Larsson kulttuurihistoriallisella tutkimuksella Kotikuvauksen ideaalisuus Carl Larssonin teoksessa Ett hem (1899). Tilaisuus oli poikkeuksellinen siinä mielessä, että väitös ei tapahtunut klassisessa Tauno Nurmela -salissa vaan Sirkkalan kampuksella, Janus-salissa, jossa ei ennen tätä ole väitelty. Nyt voi sanoa: paikka sopi erinomaisesti. Väkeä paikalla oli 32 henkeä, ja tilaisuus alkoi eloisalla lectiolla, jota höystivät Carl Larssonin akvarellit, juuri ne kuvat, jotka ovat väitöskirjassa tulkinnan kohteena. Vastaväittäjänä toimi professori Susann Vihma Aalto-yliopistosta. Lähes 500-sivuisessa tutkimuksessa olisi riittänyt keskusteltavaa moneenkin tilaisuuteen. Nyt keskustelu tiivistyi ydinkysymyksiin: mitä tarkoitetaan ideaalisuudella tai ihanteellisuudella, mikä merkitys Carl Larssonin muovaamalla kodin representaatiolla oli omana aikanaan, miten aineisto kertoo näistä ihanteista, millaiset teemat painottuivat Larssonin kotikäsityksessä. Väitöksen kiinnostavimpia hetkiä elettiin tilanteessa, jossa vastaväittäjä nosti kassistaan esiin primäärilähteen, Carl Larssonin vuonna 1907 julkaiseman teoksen Svenska kvinnan genom seklen. Teos tiivistää historian kymmeneen kuvaan, joista ensimmäinen edustaa kivikautta, viimeinen taiteilijan omaa aikaa. Ruotsin historian merkittäviksi naisiksi Larsson valitsi muun muassa Pyhän Birgitan ja Fredrika Bremerin. Väitöstilaisuudessa teoksen kautta avautui keskustelu Carl ja Karin Larssonin suhteesta. Itse asiassa Svenska kvinnan genom seklen -teoksessa Larsson suhtautuu kielteisesti kysymykseen naisten poliittisista oikeuksista. Mieleen tulee kysymys siitä, viittaako kommentti siihen, että itäisessä naapurimaassa vaalilaki oli juuri vuonna 1907 muuttumassa. Ruotsissa naiset saivat äänioikeuden vasta vuonna 1920. Tästä teemasta ei väitöstilaisuudessa laajemmin keskusteltu – jo pelkästään siitä syystä, että väitöksen aiheena on kodin representaatio, eikä niinkään se konkreettinen Lilla Hyttnäs, jossa Carl ja Karin asuivat ja joissa sukupuolten välisiä suhteita neuvoteltiin arjen tasolla.

Kun vastaväittäjä lopetti osuutensa, ylimääräisiä vastaväittäjiä ei ilmaantunut, joten kustos päätti tilaisuuden klo 14.30.

Turun yliopiston klassisin väitössali on päärakennuksen Tauno Nurmela -sali, jossa on vuosien mittaan näytelty monta draamaa. Lauantaina 5. maaliskuuta 2011 Nurmelassa väitteli FM Silja Laine tutkimuksellaan ”Pilvenpiirtäjäkysymys”. Urbaani mielikuvitus ja 1920-luvun Helsingin ääriviivat, joka tarkastelee Suomen pääkaupungin rakentumista ja kansainvälistymistä ristiriitaisten odotusten ja vaatimusten jännitteessä. Väitöstilaisuus alkoi Laineen lectio praecursorialla, joka avasi laajan näkymän teemaan ja ammensi korkeiden rakennusten historiasta, aina Babelin tornista ja keskiajan katedraaleista asti. Tämän jälkeen vastaväittäjä dosentti Anja Kervanto Nevanlinna piti avauspuheenvuoronsa, jossa korostui pilvenpiirtäjäkysymyksen historiallinen merkitys mutta samalla myös sen ajankohtaisuus. Korkeat rakennukset herättävät yhä intohimoja.

Vastaväittäjä johdatti keskustelun tutkimuksen peruskysymyksiin, kuten käsitteisiin, rajauksiin, ongelmanasetteluun, lähdeaineistoon ja tutkimustilanteeseen. Laineen tutkimuksen lähtökohdissa tärkeää on kiinnostus mielikuvituksen historiaa kohtaan: väitöskirja ei analysoi ainoastaan sitä, miten konkreettisista pilvenpiirtäjistä kiisteltiin 1920-luvun Suomessa vaan millaiset kulttuuriset tekijät ehdollistivat ja mahdollistivat pilvenpiirtäjiin liittyvää mielikuvitusta.

Kustoksen klassisiin tehtäviin kuuluu laskea, paljonko paikalla oli yleisöä. Tauno Nurmela -salissa oli tällä kertaa 65 henkeä, ja tilaisuus päättyi klo 14.