Avainsana: Turku

Pro gradu -tutkielma kiertue-esitysten ja tieteen yhteisestä historiasta 1800-luvun puolivälin Turussa

Åbo Akademin kirjaston arkistossa suuressa harmaassa laatikossa säilytetään ainutlaatuista kokoelmaa Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet. Se koostuu pääasiassa 1830-1860-luvuilla painetuista kiertäneiden näytösten julisteista. Kun ensimmäisen kerran avasin laatikon ja poimin siististi taitettujen valkoisten papereiden välistä esiin lähes 200 vuotta vanhoja julisteita, uskalsin tuskin hengittää. Niin helposti repeävältä tuntui vanha ja karhea lumppupaperi, jonka epätasaista pintaa tihrustin tarkkaan arkiston lamppujen valossa. Olin jo aiemmin tutustunut kokoelmaan Hereditas culturalis -projektin sivuilla, mutta vasta alkuperäisiä julisteita käsitellessäni hahmotin todella, miten kirjavasta kokoelmasta oli kysymys.

Suurimmat julisteet ovat puoli metriä korkeita, pienimmät parinkymmenen senttimetrin mittaisia. Silmään pistävät eri kokoiset ja näköiset fontit, vetonaulojen otsikot, koristeelliset kehykset ja muutamat karkeat painokuvat. Toisaalta kokoelman julisteissa on paljon yhteistä. Ne koostuvat pääasiassa tekstistä, joka sisältää usein ohjelmanumeroiden nimiä ja kuvauksia. Karhealle paperille on painettu julisteesta toiseen toistuvia mainoslauseita ja lähes poikkeuksetta tiedot näytöksen ajankohdasta, paikasta ja hinnasta. Arvokkaita painotuotteita kuljetettiin aikanaan kaupungista toiseen ja käytettiin uudestaan, mistä kertovat mustakynällä tehdyt täydennykset, ylivedetyt päivämäärät ja liimatut paperinpalaset.

Kulttuurihistoriallinen tutkimusote muuntaa tämän hajanaisen ja kirjavan joukon papereita mielenkiintoiseksi ja monikerroksiseksi lähdemateriaaliksi. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen julisteiden sisältämää tietoa sekä tieteen ja tekniikan kuvauksia. Osoitan, että tiede, tekniikka ja kiertue-esitykset kietoutuivat yhteen monin tavoin 1800-luvun puolivälin Turussa.

Taikuri Philippen julisteessa on käytetty varsin runsaasti erilaisia fontteja. Kuva: Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet, Åbo Akademis Bildsamlingar.

Tutkimissani julisteissa nimetään erilaisia paikkoja Turun kaupunkitilasta. Eniten mainintoja saavat Seurahuone ja teatteritalo, joissa kaupungin ylemmät sosiaaliryhmät seurustelivat ja viettivät aikaa. Toisaalta kokoelman julisteissa mainitaan myös esimerkiksi Hämeentullin tivoli, joka oli työväestön huvielämän paikka. Lippuja näytöksiin myytiin muun muassa turkulaisissa ravintoloissa ja kirjakaupoissa. Kenties itse julisteetkin olivat esillä näissä tiloissa. Kun turkulaiset seurustelivat ravintolan pöytien ääressä tai tekivät tilausta kirjakaupassa, kiinnittivät julisteiden näyttävät fontit ja painokuvat ehkä heidän huomionsa.

Menneisyyden turkulaiset törmäsivät julisteissa kuvauksiin mikroskooppisesta maailmasta, kaukaisista taivaankappaleista, mekaanisista automaateista, kuumailmapallosta sekä junasta. Julisteissa tiede ja tekniikka suhteutettiin usein ihmiseen. Mikroskooppi paljasti ihmissilmälle vesipisaraan kätkeytyneen maailman, automaatit esittivät ihmisiä luonnollisine liikkeineen ja ihmishahmoiset nuket nousivat kuumailmapallon kyydissä kohti korkeuksia. Vertauskuvat tekivät tiedettä ymmärrettäväksi ja korostivat sen ihmeellisyyttä.

Tietznerin veljesten julisteessa katsojan huomion vangitsee kuva, jossa uiskentelee tuntosarvellisia olioita. Kuva: Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet, Åbo Akademis Bildsamlingar.

Tiede ja tekniikka nivoutuivat monin tavoin kiertue-esitysten toimintaan 1800-luvun puolivälin Turussa. Niitä kuvattiin julisteissa näytöksen vetonaulana, ja ne saivat merkityksiä esityksen mahdollistaneena välineenä tai myyntiartikkelina. Tiedettä ja tekniikkaa julisteissaan kuvanneet esiintyjät esiintyivät harvoin tieteen tekijöinä. He olivat taiteilijoita, taikureita, mekaanikkoja ja instrumenttien valmistajia ja korjaajia. Turkulaiset kirjakaupat painoivat erilaisia julisteita ja ravintolat myivät lippuja monenlaisiin esityksiin. Seurahuoneen seinien sisällä vietettiin sirkus- ja naamiaishuveja, hämmästeltiin yhtenä päivänä liikkuvia automaatteja ja toisena mikroskooppisen pientä maailmaa kummallisine eliöineen.

Kulttuurihistorian vahvuuksiin kuuluu sen moninaisuus. Huomioin tutkielmassani julisteiden visuaalisuuden, kirjallisuuden sekä materiaalisuuden. Tutkielmani ammentaa eri tutkimusperinteistä kuten tiedon ja tieteen historiasta sekä taikuuden historian tutkimuksesta. Tarkastelen tieteen ja tekniikan yhteyksiä niin 1800-luvun kauhuromanttiseen innostukseen kuin nojatuolimatkailuun. Näin kulttuurihistoriallisen tulkinnan myötä julistekokoelma kertoo monitahoisesti näytöstoiminnasta sekä tieteen ja tekniikan historiasta 1800-luvun puolivälin Turussa.


Aino Jämsän pro gradu -tutkielma Painettua tietoa, mainostettua tiedettä. Julisteet tiedon paikkana sekä tieteen ja tekniikan kuvaajina 1800-luvun puolivälin Turussa on luettavissa täällä.

Inhimillisiä verkkoja

Joukko kulttuurihistorioitsijoita teki tänään tutkimusryhmäni Valmistamon ohjelmaan kuuluvan ekskursion Aboa vetus & ars nova -museon uuteen Rihmasto-näyttelyyn. Meitä opasti ryhmämme jäsen Elina Maines, joka on pari vuotta työskennellyt näyttelyn tutkimuspuolella ja joka on rakentanut tutkimustyössään erittäin vaikuttavan maailman Turun Luostarikorttelin elämästä aina 1900-luvun alkuun.

Rihmaston ajatus on rakentaa menneisyyden maailma esiin Luostarikortteliin liittyvien ihmisten kautta. Näyttely aukeaa vaikuttavasti: Elina Maines on kaivanut kirjaimellisesti menneisyyden hämäristä kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä, jotka asettuvat multimediaesityksessä rihmastoksi. Upeaa. Näyttely päättyy hauskaan jekkuun: viimeisessä taulussa käy ilmi, miten Hans von Rettig, museorakennuksena nykyisin toimivan palatsin rakennuttaja, liittyy rihmastoon.

Esiin nousevat kiihkeät käräjillä istujat, mahtavan rikkaat kauppiaanlesket, jotka vaativat äänioikeutta, vuosien purjehdusmatkoja tehneet merikapteenit ja laivanvarustajat sekä tietysti Maria Augustin, sikäli hämmästyttävä kauppias, että hän sai kauppaporvarin oikeudet – kuninkaalta tosin, kun raati kieltäytyi oikeuksia itselliselle naiselle antamasta.

Näyttelyssä nousevat esiin elämäntarinoiden lisäksi myös Luostarikorttelin ihmisten aineellinen kulttuuri. Minuun teki jo aamulla näyttelyn kuvia etukäteen netistä katsellessani vaikutuksen 1700-luvun porvareiden perukirjoitusten sisältöjen havainnollistus: nukkekotimaisesti on rakennettu esille köyhän ja rikkaan porvarin omaisuus heidän kuolinhetkellään. Toisen koko omaisuus on miniatyyreinä näytillä tekstiilejä lukuunottamatta. Toisen, sen rikkaan, omaisuudesta on esillä vain pieni osa ja siltikin mahtiperintö sisarusten lapsille jaettavaksi.

Kahden tunnin nopealta tuntuneen tutustumisen perusteella uskallan suositella näyttelyä kaikille kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.