Joukko kulttuurihistorioitsijoita teki tänään tutkimusryhmäni Valmistamon ohjelmaan kuuluvan ekskursion Aboa vetus & ars nova -museon uuteen Rihmasto-näyttelyyn. Meitä opasti ryhmämme jäsen Elina Maines, joka on pari vuotta työskennellyt näyttelyn tutkimuspuolella ja joka on rakentanut tutkimustyössään erittäin vaikuttavan maailman Turun Luostarikorttelin elämästä aina 1900-luvun alkuun.

Rihmaston ajatus on rakentaa menneisyyden maailma esiin Luostarikortteliin liittyvien ihmisten kautta. Näyttely aukeaa vaikuttavasti: Elina Maines on kaivanut kirjaimellisesti menneisyyden hämäristä kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä, jotka asettuvat multimediaesityksessä rihmastoksi. Upeaa. Näyttely päättyy hauskaan jekkuun: viimeisessä taulussa käy ilmi, miten Hans von Rettig, museorakennuksena nykyisin toimivan palatsin rakennuttaja, liittyy rihmastoon.

Esiin nousevat kiihkeät käräjillä istujat, mahtavan rikkaat kauppiaanlesket, jotka vaativat äänioikeutta, vuosien purjehdusmatkoja tehneet merikapteenit ja laivanvarustajat sekä tietysti Maria Augustin, sikäli hämmästyttävä kauppias, että hän sai kauppaporvarin oikeudet – kuninkaalta tosin, kun raati kieltäytyi oikeuksia itselliselle naiselle antamasta.

Näyttelyssä nousevat esiin elämäntarinoiden lisäksi myös Luostarikorttelin ihmisten aineellinen kulttuuri. Minuun teki jo aamulla näyttelyn kuvia etukäteen netistä katsellessani vaikutuksen 1700-luvun porvareiden perukirjoitusten sisältöjen havainnollistus: nukkekotimaisesti on rakennettu esille köyhän ja rikkaan porvarin omaisuus heidän kuolinhetkellään. Toisen koko omaisuus on miniatyyreinä näytillä tekstiilejä lukuunottamatta. Toisen, sen rikkaan, omaisuudesta on esillä vain pieni osa ja siltikin mahtiperintö sisarusten lapsille jaettavaksi.

Kahden tunnin nopealta tuntuneen tutustumisen perusteella uskallan suositella näyttelyä kaikille kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.