FM Seppo Heikkinen väitteli kulttuurihistoriassa lauantaina 9. toukokuuta 2026 tutkimuksella Avajaisnäytöksistä kilpailuihin. Keskustelu sukupuolten yhdenvertaisesta mahdollisuudesta kilpaurheiluun suomalaisessa lehdistössä 1950–2000. Tutkimus on oppiaineen 85. väitöskirja. Vastaväittäjänä toimi dosentti Heikki Roiko-Jokela Jyväskylän yliopistosta. Heikkisen väitöskirja on artikkelimuotoinen ja koostuu johdanto-osion lisäksi neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista. Artikkeliväitöskirjan ratkaisuista keskusteltiinkin tilaisuuden alussa ennen kuin fokus siirtyi tutkimuksen ydinkysymyksiin. Heikkisen väitöskirja analysoi suomalaisessa lehdistössä käytyä keskustelua kilpaurheilun sukupuolittuneisuudesta ja erityisesti sukupuolten mahdollisuuksista yhdenvertaiseen kilpailuun. Erittäin kiinnostavia ovat muun muassa artikkelit, joissa käsitellään dopingista ja sukupuolitesteistä käytyä aikalaiskeskustelua. Molemmat teemat ovat ajankohtaisia tänäänkin.
Vastaväittäjä johdatteli keskustelun olennaisiin kysymyksiin, otsikon käsitteistä kysymyksenasetteluun ja lähdeaineistosta väitöskirjan keskeisiin väitteisiin. Samalla kuulijoille avautui teeman laajempi historiallinen konteksti, se miten urheilusta käyty keskustelu asettui osaksi modernisoituvan Suomen yhteiskunnallista ja kulttuurista murrosta. Väitöskirjan ajallinen kaari ulottuu 1950-luvulta 2000-luvulle. Tähän aikaväliin liittyi laajoja ja syvällisiä muutoksia, kaupungistuminen, hyvinvointivaltion rakennustyö, työelämän muutokset, suurten ikäluokkien tulo yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kulttuurielämään sekä mediakentän muuttuminen ja laajentuminen. Vastaväittäjä esitti kiinnostavan kysymyksen siitä, millainen urheilukulttuurin muutoksen mittari lehdistö lopulta oli ja kenen ääni siinä kuului. Väittelijän tutkimus osoitti, miten julkisuudessa korostuivat toimittajien, urheilujohtajien, lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden lausunnot. Urheilijoiden kokemukset jäivät usein vähemmälle huomiolle. Vastaväittäjä jatkoi toteamalla, että tulevaisuudessa voisi olla kiinnostavaa tutkia myös Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen lehdistössä käytyä debattia, varsinkin kun se voisi tuota näkökulmaa siihen, millaisena urheilun tasa-arvoisuus näyttäytyi voimailu- ja kamppailulajien kannalta.
Väitöstilaisuudesta avautui monenlaisia näköaloja ja mahdollisuuksia. Vastaväittäjä kysyi tilaisuuden loppupuolella, millainen merkitys naisten urheilumenestyksellä oli teeman kannalta. Väittelijä kiteytti vastauksensa: ”Menestys oli polttoainetta tasa-arvolle.”
Väitöstilaisuus alkoi klo 12.15 ja päättyi noin klo 14.15. Keskustelua Arcanumin Aava-salissa oli seuraamassa 22 henkeä. Tilaisuuden jälkeen kustos jäi aprikoimaan, että tilaisuus olisi ollut erittäin antoisa niin nuorille tutkijoille kuin laajemmallekin yleisölle. Tervetuloa ensi kerralla joukolla mukaan!
Tämä ”Kustos kertoo” -teksti on jo 50. bloggaus! Aloitimme perinteen vuonna 2011, 15 vuotta sitten, ja ensimmäinen blogi liittyi Silja Laineen väitöstilaisuuteen 5. maaliskuuta 2011.
Hannu Salmi
”Elävä sana on henkinen siemen.” Näillä sanoilla kiteytti FM Juhana Saarelainen lektiossaan Elias Lönnrotin (1802–1884) ydinajatuksen. Elävä sana oli sitä, jota Lönnrot kuunteli ja kokosi ja joka oli Kalevalan raaka-aine, lähtökohta, josta runoteos ja sen eri versiot syntyivät. Väitöskirjassaan 
Lauantaina 27. toukokuuta 2017 tarkastettiin Turun yliopiston Janus-salissa Mila Oivan väitöskirja Creation of a Market Place: The Polish Clothing Industry, Soviet Union, and the Rise of Marketing, 1949–1961. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Małgorzata Fidelis University of Illinoisista, Chicagosta. Mila Oivan tutkimus yhdistää kulutuskulttuurin, moderniteetin ja transnationaalin vuorovaikutuksen tutkimusta: lähtökohtana on analysoida, miten – ja millaisten käytäntöjen kautta – puolalaisia valmisvaatteita kaupattiin Neuvostoliittoon vuosina 1949–1961. Asetelman taustana ovat poliittiset muutokset toisen maailmansodan jälkeen, niin itäblokin sisällä kuin laajemmin. Tutkimus purkaa dikotomista näkemystä kylmän sodan maailmasta ja tuo tarkasteluun paljon uusia sävyjä. Ruohonjuuritasolta tarkasteltuna puolalaisen vaateteollisuuden toimijoilla oli neuvoteltavanaan enemmän liikkumatilaa kuin näkemys sosialistisista yhteiskunnista ensi katsomalta antaisi olettaa.
Neuvostoliiton näkökulmasta puolalaisessa kulttuurissa oli länsimainen häivähdys, modernin elämän tuntu, ja tätä puolalaiset myös käyttivät myyntivalttinaan. Jazzmusiikki soi neuvostoyleisölle suunnatuissa muotinäytöksissä. Väitöstilaisuudessa keskusteltiin myös Jadwiga Grabowskasta (1898–1988), jota on usein kutsuttu puolalaisen muodin Coco Chaneliksi. Hän oli vuosina 1958–1968 valtiojohtoisen Moda Polskan vetäjä. Grabowskalla oli ollut muotihuone jo ennen sosialismin aikaa. Toisen maailmansodan jälkeen tätä jatkuvuutta olennaisempaa oli kuitenkin muutos. Moderni maailma edellytti uusia kulutustuotteita ja myös uusia mielikuvia Puolasta ja puolalaisuudesta.
