Avainsana: väitöstilaisuudet

Kustos kertoo – päiväkirja minän kertomuksena

FM Karoliina Sjö väitteli lumipyryisenä lauantaina 18.2. Turun yliopiston Arcanum-rakennuksen juuri remontista valmistuneessa Aava-salissa tutkimuksellaan “Kirjoitettu minä. Kirsti Teräsvuoren nuoruusajan päiväkirjakertomus 1916-1923”. Sjön väitöskirjan aiheena oli aiemmin tuntemattoman ja tutkimattoman Kirsti Teräsvuoren sadan vuoden takainen päiväkirja-aineisto. Teräsvuoren kymmeniä tuhansia käsittävä, koko elämän mittainen päiväkirja on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkistoon, mistä Sjö sen löysi tutkimuksensa kohteeksi.

Karoliina Sjö lektiossaan

Väitöskirja käsittelee Teräsvuoren nuoruuden tekstejä vuosilta 1916-1923 ja keskittyy tarkastelemaan ennen muuta sitä, miten Teräsvuori päiväkirjaa kirjoittaessaan rakensi kertomusta omasta elämästään. Erityisinä temaattisina tutkimusalueina ovat kirjoittamisen ja päiväkirjan merkityksen tarkastelu, tunteiden ja ihmissuhteiden analyysi nuoren tytön kehityksessä sekä sairauden ja kivun kokemukset päiväkirjatekstissä. Sjön tutkimus tarkastelee aineistoaan ja tutkimusteemojaan laaja-alaisesti elämänkerronnan näkökulmasta, ja erityisen lisän tutkimukseen tuo siihen sisältyvä taiteellinen työskentely. Sjö on luonut Teräsvuoren päiväkirjateksteistä runoja ja spoken word-esityksiä, jotka ovat toimineet menetelmällisinä ja tulkinnallisina tulokulmina kulttuurihistoriallisessa analyysissä.

Arcanumin Aava-sali täyttyi kuulijoista, mukana oli myös Kirsti Teräsvuoren sukulaisia. Keskustelussa Karoliina Sjö, kustos Maarit Leskelä-Kärki, sekä vastaväittäjät Kaisa Vehkalahti ja Tuija Saresma.

Väitöksessä oli poikkeuksellisesti kaksi vastaväittäjää johtuen juuri väitöskirjan sijainnista tieteellis-taiteellisen tutkimuksen maastoissa. Kulttuuri- ja sosiaalihistorioitsija, dosentti, akatemiatutkija Kaisa Vehkalahti on erikoistunut lapsuuden ja nuoruuden historiaan sekä omaelämäkerrallisen kirjoittamisen historiaan. Kulttuurintutkija, dosentti ja yliopistonlehtori Tuija Saresma on tehnyt omaelämäkerta- ja päiväkirjatutkimusta sekä taidelähtöistä tutkimusta itsekin.

Keskustelusta muotoutuikin äärimmäisen kiinnostava kolmen asiantuntijan dialogi, missä aiheet liikkuivat historiantutkimuksen aineistollisten, menetelmällisten ja eettisten kysymysten ytimessä. Erityisen huomion sai myös taiteellisen työskentelyn osuus, keskustelua käytiin mm. siitä, onko kuvittelu ja eläytyminen validi historiantutkimuksen menetelmä. Vastaväittäjät olivat erityisen kiinnostuneita myös tutkimuksessa esiin nousevasta autoteorian käsitteestä. Väittelijää kiiteltiin erityisesti syvällisen eettisestä tutkimusotteesta sekä hienovaraisesta Kirsti Teräsvuoren tekstien ja elämän analyysistä. Kuten vastaväittäjät luonnehtivat, teoksessa seikkailee kolme Kirstiä: historiallinen Kirsti Teräsvuori, päiväkirjan kirjallinen päähenkilö Kirsti sekä lopulta Karoliina Sjön luoma tulkittu Kirsti, joka saa äänen ennen muuta runoissa.

Väitöskirjan nähtiin luovan uudenlaisia tulkintoja omaelämäkerta- ja päiväkirjatutkimuksen teoriasta, sillä Kirstin autenttinen, historiallinen päiväkirja haastaa monia omaelämäkerrallisuuteen liitettyjä näkemyksiä. Samalla väitöskirja luo analyysiä 1900-luvun alun tytön ja nuoren naisen elämän mahdollisuuksista ja rajoista, sekä tuottaa inhimillisesti koskettavan kuvan Teräsvuoren elämästä. Kirsti Teräsvuoren tuntematon, unohdettu elämä ja päiväkirja-aineisto sekä Sjön siihen kytkemä tutkimusote tuottaa merkittävän feministisen ja tutkimuspoliittisen teon.

Väitöstä seurasi Aava-salissa runsas kahdeksankymmenpäinen yleisö.

Dosentit Kaisa Vehkalahti ja Tuija Saresma

Kustos kertoo: tyttöyttä 1700-luvulta

Henna Karppinen-Kummunmäen väitöskirja Elite English Girlhood in the Eighteenth Century tarkastettiin perjantaina 18.9.2020 klo 12.15 alkaen Arcanumin luentosalissa 1. Vastaväittäjä oli dosentti Heli Valtonen Jyväskylän yliopistosta. Tilaisuus oli seurattavissa myös verkossa. Kuulijoita oli salissa 13, etäyhteyksillä 57.

Henna Karppinen-Kummunmäki. Kuva: Anni Hella.

Karppinen-Kummunmäki tarkastelee väitöskirjassaan 1700-luvun aikana tyttövuosiaan eläneitä kirjeenkirjoittajia, päiväkirjanpitäjiä ja muistelijoita. Näiden omakohtaisten tekstien kautta hän pääsee osoittamaan, että myös 1700-luvulla tyttöys oli erillinen elämänjakso. Sen rajat eivät olleet aina kirkkaat ja määritettävissä, vaan väittelijä esittää, että tyttöys oli prosessi, josta siirryttiin jossain vaiheessa pois. Selkein vedenjakaja oli avioituminen, mutta Karppinen-Kummunmäki näyttää tutkimuksessaan, että sekään ei aina automaattisesti tehnyt tytöstä naista. Naiseksi kasvettiin.

Eliitin tyttöjen elämää määrittivät moninaiset normit ja odotukset. Karppinen-Kummunmäen lähdeaineistoon sisältyy runsaasti myös normatiivista kirjallisuutta. Hän on tyttöjen kirjeitä ja päiväkirjoja analysoidessaan havainnut kuitenkin, että arjen tasolla odotuksiin ei aina vastattu. Väittelijä totesikin puheenvuorossaan, että käsitys siitä, että vain miehet olisivat voineet vaikuttaa elämänsä rakentumiseen, on väärä. Tyttöjen toimijuus oli vahvaa eikä se sulkenut heitä automaattisesti säädyllisyyden piirin ulkopuolelle.

Vastaväittäjä dosentti Heli Valtonen pitää loppupuheenvuoroaan. Kuva: Anni Hella.

Vastaväittäjä nosti esiin väitöskirjan näkökulmallisen moninaisuuden, tarkasteleehan väittelijä tyttöyttä sekä sukupuolen, iän, luokan kuin toimijuudenkin pääkäsitteiden kautta ja lisäksi lähestyy teemaa kokemuksen analyysin kautta. Vastaväittäjä kaipasi performatiivisuuden vielä vahvempaa tulkintaa.

Henna Karppinen-Kummunmäen tutkimus tuo uuden näkökulman 1700-luvun sukupuolihistorialliseen tutkimuskirjallisuuteen painottaessaan nimenomaan iän merkitystä ja muistuttaessaan siitä, että tutkimus on ollut aiemmin varsin ikäsokeaa.

Tältä näytti väitöstilaisuus etäyhteyden kautta. Kuva: Hannu Salmi.

Teksti: Marjo Kaartinen, kustos