Espanjalainen historian professori Isabel Burdiel on koordinoinut eurooppalaista biografiatutkijoiden verkostoa viimeiset kolme vuotta. Verkoston saama rahoitus on päättynyt ja viimeinen seminaari järjestettiin Isabelin kotikaupungissa Valenciassa viime kesäkuussa. Mukana oli espanjalaisia, englantilaisia, ranskalaisia tutkijoita sekä pohjoismaisena lisänä yksi tanskalainen sekä allekirjoittanut suomalainen. Toisen espanjalaisen kollegan kautta sain aikoinaan tiedon verkostosta, ja olen saanut kuulua siihen nyt pari vuotta. Se on ollut etuoikeus, sillä läsnä olevat professorit ja tutkijat ovat tarjonneet korkeatasoisen, mutta ennen muuta äärimmäisen rennon ja mukavan ilmapiirin.

Alkukesän lempeä helle ja Valencian viehko vanha kaupunki todella sokkeloisine, eksyttävine kujineen tarjosivat ainutlaatuiset puitteet tapaamiselle. Kävelyt Colegio Mayor Rector Peset’n majapaikasta yliopiston vanhaan rakennukseen loivat flanööraavan ilmapiirin. Ohikulkumatkalla ehdimme mm. ihailla huikeaa barokkikirkkoa sekä kauppahallia katosta roikkuvine ilmakuivattuine kinkkuineen.290

Verkoston seminaarien teemat ovat olleet väljiä, ja omaa tutkimusaihetta on näin ollen ollut helppo tuoda esille. Tällä kertaa keskusteltiin otsikon Unforseen lives? : writing biographies beyond the ‘exceptional’ and the ‘normal’ alla mm. Napoleonin elämäkerrasta (Patrice Gueniffeyn tuore teos), irlantilaisten vallankumouksellisten ja muistamisen problematiikasta (Roy Foster) sekä äärettömän kiehtovasta hispanisti Raymond Carria koskevasta elämäkertaprojektista, jota professori Maria Gonzalez oli työstänyt usean vuoden ajan ja juuri julkaissut sen englanninkielisen käännöksen. Oman paperini pidin Maria Wilhelmiina Lindroosia käsittelevästä tutkimushankkeesta, ja etenkin häneen liittyvästä Maria Wiikin maalauksesta, joka saa kysymään, miten muotokuvaa voisi käsitellä ja tulkita biografisessa tutkimuksessa.

313

Verkosto on tarjonnut kiehtovan näkymän niihin keskusteluihin, joita eri maissa nimenomaan historioitsijoiden piirissä käydään biografisesta tutkimuksesta. Esimerkiksi Britanniassa biografiakeskustelua käydään useimmiten kirjallisuushistorioitsijoiden kesken, joten verkosto on tarjonnut tärkeän foorumin juuri historiantutkijoille.  Tanskalaisen Birgitte Possingin kanssa olemme usein voineet todeta, kuinka korkeatasoista biografiatutkimusta juuri Pohjoismaissa tehdään. Tarvitaan verkostoja, jotta myös maantieteellisesti ja kielellisesti syrjäisemmän alueen tutkimus voisi nouda tasavertaisena esiin Euroopan suurissa maissa tehtävän tutkimuksen kanssa. Toivommekin, että verkoston jäsen ja tällä hetkellä EUI:ssa Firenzessä toimiva Lucy Riall pystyisi järjestämään lupaamansa jatkotapaamisen omassa yliopistossaan.

Kuten Valencia, sekään ei matkakohteena hassumpi valinta. 347