Teksti Vilko Solla (24.5.2019)
Kulttuurihistorian kirjoittaminen 2019 -kurssin Esoteria-työryhmä saavutti tiiminvetäjän näkökulmasta katsottuna erinomaisesti kurssille asetetut tavoitteet. Mielestäni koko tiimi ylitti itsensä kurssin aikana, ja tämän porukan kanssa oli alusta asti ilo työskennellä. Esitän tässä joitakin tiiminvetäjän ajatuksia ja huomioita ryhmän toiminnasta. Tekstin lopusta löydät listan kurssilla valmistuneista töistä, sekä näiden julkaisutiedot.
Asta Honkalan ja Miro Kankareen muodostaman työparin yhteistyö Tattarisuon tapauksen tutkinnassa antoi alkusysäyksen tiimin toiminnalle. Aihe oli kiinnostanut molempia jo ennen kurssia, ja työpari löysi toisensa välittömästi. Mielestäni koko työryhmän toiminnalle oli edullista, että yhdellä työparilla oli heti ensimmäisestä tapaamisesta alkaen selkeä aihe ja suunta kurssityöllensä. Työryhmän tunnelma pysyi alusta asti aktiivisena, ja muiden työparien kurssitöiden sisällöt saivat rauhassa täsmentyä ensimmäisten työviikkojen kuluessa. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että koko tiimin toiminta junnaisi paikoillaan.
Kaksi työparia – Heli Lehtisen ja Kalle Moilasen tiimi, sekä Tiina Tiilikaisen sooloryhmä – löysivät kurssitöidensä aiheet Maarit Leskelä–Kärjen työryhmälle tapaamisten alussa esittelemän Uuden etsijät–tutkimushankkeen kautta. Leskelä-Kärjen vierailu auttoikin ryhmän heti alkuun monille hiukan vieraan aihepiirin hahmottamisessa. Anni Tepon ja Teemu Lahtosen työpari löysi toisensa yhteisen populaarikulttuurin tulokulman kautta. Omasta näkökulmastani vaikutti siltä, että oikeat ihmiset päätyivät tekemään yhteistyötä, ja työparien mudostus tapahtui orgaanisesti. Tiina Tiilikaista kiitän erityisesti venymisestä kurssityön työnjaon kanssa, ja valmiudestaan työskennellä ilman työparia.
Ensimmäisten työviikkojen ajan ryhmä kokoontui yhteisiin tapaamisiin kerran viikossa. Kun työparit olivat päässeet kirjoittamisessa vauhtiin, tapaamisia alettiin pitää joka toinen viikko. Tapaamiset olivat tärkeitä keskustelujen paikkoja ja auttoivat suuntaamaan kurssitöitä. Siksi pyrinkin varmistamaan, että kaikkien työparien töiden käsittelylle jää keskusteluissa aikaa. Viimeisinä viikkoina, kurssin loppuseminaarin lähestyessä, työryhmä kokoontui jälleen kerran viikossa, jotta kaikilla olisi aikaa saada palautetta töistään, sekä koko ryhmällä mahdollisuus osallistua päätösseminaarin suunnitteluun.
Tapaamisissa oli omasta mielestäni poikkeuksetta hauska käydä, ja uskoakseni niistä oli työparien toiminnalle hyötyä. Päätös pitää tapaamisia kahden viikon välein kurssin puolivälin paikkeilla oli perusteltu, ja tuonakin aikana työt etenivät hyvin. Aina kaikki ryhmän jäsenet eivät päässeet tapaamisiin, mutta yleensä ainakin toinen jäsen jokaisesta työparista oli paikalla, ja työparit viestivät toisilleen tapaamisissa läpikäytyjä asioita. Kun työryhmä oli ensimmäisten viikkojen aikana hiukan tutustunut ja työparien tehtävät selkeytyneet, parien välinen kommunikaatio vaikutti mutkattomalta ja sujuvalta. Tapaamisten jälkeen kirjoitin tiiminvetäjänä tapaamisraportit moodlen keskusteluryhmään. Näiden ja tiimin WhatApp- ryhmän kautta koko porukka pysyi kärryillä, niin kurssin käytännön asioista kuin tapaamisissa esille tulleista ideoista, vinkeistä ja ajatuksista. Viestinnän ratkaisut tuntuivat toimivilta. WhatsAppin kautta tiimillä oli mahdollisuus kertoa projektien etenemisestä, tarjota vinkkejä, ym. spontaanisti ja nopeasti. Tapaamisraporttien lisäksi moodlessa jaettiin ja kommentoitiin työparien tekstejä, sekä loppuseminaarin sisältöä.
Tiiminvetäjänä oma toimintani keskittyi tapaamisiin ja tiimin sisäiseen viestintään. Erityisesti kurssin alkuvaiheessa valmistelin tapaamisiin yksinkertaisen ohjelman, ja joitakin ideoita ja kysymyksiä työpareille siltä varalta, että keskustelut kuivuvat kasaan. Onnekseni työryhmän jäsenet olivat niin aktiivisia tuomaan esille ajatuksiaan sekä tarjoamaan kommentteja muille, että yleensä tapaamisten hedelmällisin sisältö syntyi spontaanin keskustelun tuloksena, eikä omaa valmistautumistani tarvittu. Hiljaisemmissakin tapaamisissa syntyi aina keskustelua. Toiveenani oli pitää tapaamiset tunnelmaltaan sen verran kevyinä, että niissä olisi hauska käydä vaikka oma työ ei juuri sillä kertaa suuresti edistyisikään. Näin tapaamisiin olisi joka tapauksessa motivoivaa tulla. Kaikkien kurssin suorittaneiden työryhmän jäsenten positiivinen asenne ja hyvin yhteen sopineet persoonat tekivät toiminnasta helppoa. Oma tuntumani on, että tapaamissa oli ryhmän mielestä miellyttävää käydä.
Kurssin loppua kohti pääsimme keskittymään työparien tekstien kommentointiin. Aikaa vievänä työvaiheena tämä vei suurimman osan viimeisistä tapaamisista. Palautteen ja kritiikin antamisessa myös ohjaavalla opettajalla oli merkittävä rooli, ja olenkin kiitollinen Marika Räsäselle hänen osuudestaan tapaamisissa erityisesti kurssin loppua kohden. Tarve tiiminvetäjän työpanokselle tuntui kurssin loppua kohden pienentyvän, kun työparit keskittyivät töidensä viimeistelyyn. Osallistuin töiden kommentointiin, ja pyrin tukemaan työpareja töiden edistymisessä. Päätösseminaarin lähestyessä seminaariesitelmän videon ja diojen valmistelu vei suurimman osan omasta ajastani kurssin parissa.
Lyhyessä ajassa mukavasti yhteen hitsautuneen, tiimihenkeä yhdessä synnyttäneen työryhmän kanssa oli ilo tehdä töitä. Tiiminvetäjän hommia hyvä ilmapiiri helpotti, ja välillä tunsin itseni jopa tarpeettomaksi – hyvän tiimin merkki uskoisin! Onneksi sain välillä työryhmältä positiivista palautetta tapaamisista ja raporteista, ja vältyin tuntemasta itseäni aivan turhaksi. Kannustavaa palautetta annettiin tiimin sisällä muutenkin paljon, ja pyrin itse myös tukemaan työpareja tarjoamalla kannatusta hyvin tehdystä työstä. Koko kurssin ajan porukka tuki toisiaan, ja työmoraalia riitti saattamaan hommat valmiiksi kurssin aikataulussa. Kaikki ryhmän jäsenet saivat päätösseminaariin mennessä kurssityönsä ohjaavan opettajan hyväksymään kuntoon. Kaiken kaikkiaan ryhmän toiminta oli oman, tiiminvetäjän arvioni mukaan aktiivista, tiimin jäsenten työmotivaatio korkea, ja työskentelyilmapiiri tiimissä hyvää. Paljon parempaa kulttuurihistorian kirjoittamisen työryhmää on vaikea kuvitella, kiitos teille!
Yhteenveto Esoteria-työryhmän kurssitöistä, sekä linkit jo julkaistuihin töihin:
Heli Lehtinen & Kalle Moilanen
Haastatteluartikkeli Uuden etsijät-tutkimushankkeen tutkija Nina Kokkisesta.
Uuden etsijät-hankkeen tutkimusblogi, lähiaikoina.
Teemu Lahtonen & Anni Teppo
Tutkimusartikkeli Valkoinen peura–elokuvan (1952) esittämistä saamelaisuuden, muinaisuskontojen, ja noituuden representaatioista, sekä elokuvan vastaanotosta.
Lähikuva- verkkojulkaisu, Pohjoinen- teemanumero, vuoden 2020 alkupuolella.
Tiina Tiilikainen
Tutkimusartikkeli Kyllikki Ignatiuksesta, varhaisesta suomalaisesta naisvaikuttajasta 1900-luvun alun esoteeristen liikkeiden piirissä.
Uuden etsijät-hankkeen tutkimusblogi, lähiaikoina.
Asta Honkala & Miro Kankare
Populaari tutkimusartikkeli, sekä laajalle yleisölle suunnattu tutkimusblogi Tattarisuon ruumislöydöistä 1931.
MTVUutiset-nettiuutiset, yhteistyössä MTV3:n toimittajan kanssa.
Vastaa