Torstai 6. joulukuuta 1917 valkeni Turussa pilvisenä. Etelätuuli piti lämmön plussan puolella, ja illalla mittarissa oli melkein kolme astetta. Arkipäivän kiireet olivat edessä. Tiedossa oli, että eduskunta käsittelisi Helsingissä senaatin antamaa itsenäisyysjulistusta, mutta tiedot ratkaisusta olivat lehtien palstoilla vasta seuraavana aamuna. Tieto siitä, että eduskunta oli hyväksynyt julistuksen äänin 100–88, varmaankin kiiri Turun kaduilla jo torstai-iltana. Aikalaisille 6. joulukuuta ei kuitenkaan vielä ollut itsenäisyyspäivä. Päivän merkitys vakiintui vasta myöhemmin, kun valtioneuvosto vuonna 1919 määräsi joulukuun kuudennen vapaapäiväksi kouluissa ja virastoissa.

Torstain sanomalehdissä julkaisiin monia pikku-uutisia, jotka kertovat arjen virrasta dramaattisten tapahtumien keskellä. Illalla 6. joulukuuta puhui Turussa helsinkiläinen Hanna Malm (1887–1938), josta tuli myöhemmin Suomen kommunistisen puolueen tunnetuin naispoliitikko. Malm osallistui illalla palvelijattarien yleiskokoukseen. Seuraavana lauantaina hän puhuisi pesijöille ja silittäjille. Muitakin aktiviteetteja oli tarjolla. “Tavanmukaiset” tanssikoulun joulukurssit alkaisivat Urheiluliiton tiloissa Kauppiaskadulla.

Turun Sanomissa julkaistiin myös tarina bernhardilaiskoiran kohtalosta Aurajoella. ”Suuri kaunis bernhardilaiskoira” oli ollut höyrylaivassa, joka lähestyi joen länsirantaa, hypännyt innokkaasti ennen aikojaan ja pudonnut jokeen. Lehti jatkoi: ”Jokeen pudottuaan koira joutui lautan ja laiturin väliin kovaan puristukseen. Lautta peräytyi, jolloin kovasti ulvonut eläin saatiin kuiville. Tiedonantajamme ei kuullut, miten eläimen sitten kävi.”

Perjantaina 7. joulukuuta 1917 oli aika juhlia itsenäisyysjulistusta. Uusi Aura kehotti kaikkia turkulaisia nostamaan lipun salkoon. Samalla lehtiuutinen paljastaa kuvaavasti sen, ettei yhtä kansallista tunnusta ollut olemassa. Osalla kaupunkilaisista oli punataustainen leijonalippu, osalla jo sinivalkoinenkin. Lehti kehotti kaupunkilaisia juhlimaan: ”Suomen itsenäiseksi julistamisen johdosta on laajoissa piireissä paikkakunnallamme herännyt ajatus tämän päivän viettämisestä kansallisena juhlapäivänä, jonka osoitteeksi Suomen uljas leijonalippu ja sinivalkoiset ja punakeltaiset värit – sen mukaan mikä Suomen lippu kullakin sattuu olemaan, – nouskoon tankoon liehumaan iloamme ja toiveitamme julistaen. Vapaan Suomen täytyy ensi tilassa saada oma, yleisesti tunnustettu kansallislippu! Tänään liput liehumaan!”

Illalla järjestettiin VPK:n talolla juhlatilaisuus, johon kaikilla oli vapaa pääsy. Puheiden lisäksi oli luvassa Turun Soitannollisen Seuran esittämää isänmaallista musiikkia, sillä juhlassa kuultiiin Jean Sibeliuksen Finlandia, Armas Järnefeltin sinfoninen runo Korsholma ja Fredrik Paciuksen Runebergin tekstiin säveltämä Maamme-laulu.

(julkaistu aiemmin kahtena tekstinä Elämää Turussa 1917–1918 -blogissa, https://blogit.utu.fi/elamaaturussa/)