Itsenäisyyspäivän aattona 1969 avattiin Karhulassa, nykyisessä Kotkassa, diskoteekki nimeltä Kåren Kellari. Se ei ollut ensimmäinen Suomessa mutta varmasti ensimmäisiä, sillä levymusiikkiin erikoistuneet ravintolat ja klubit olivat rantautumassa myös Pohjolaan. Nyt, päivälleen 45 vuotta Kåren Kellarin avaamisen jälkeen, Turun yliopistossa tarkastettiin Liisa Avelinin väitöskirja Kåren Kellari. Karhulalaisdisko ja sen yhteisöt 1969-1979. Väitöstilaisuudessa 5.12.2014 vastaväittäjänä toimi dosentti Sven-Erik Klinkmann Åbo Akademista. Avelinin kirja on ilmestynyt Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisusarjassa.
Liisa Avelinin väitöskirja avaa näkökulman kymenlaaksolaiseen nuorisokulttuuriin 1960- ja 1970-luvuilla, mutta se käsittelee myös sitä, miten menneen diskoteekin muisto on elänyt tähän päivään asti. Kårelaiset ovat kokoontuneet uudelleen 2000-luvulla nostalgisiin levymusiikki-iltoihin. Väitöstilaisuudessa keskusteltiin paljon juuri tästä asetelmasta: miten nykypäivän muistitieto kertoo menneestä ja millaiseksi kuva muodostuu, kun siitä kertovat ne, jotka haluavatkin palata nuoruuden muistoihin. Kysymys on kiinnostava, sillä muistin tavoittamattomissa on paljon menneisyyden ristiriitaisuudesta ja monitulkintaisuudesta. Toisaalta muistin kautta pääsee niihin arkisiin yksityiskohtiin, tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät muussa aineistossa nouse esiin. Väitöstilaisuudessa kävi hyvin ilmi, miten toisenlainen paikka 1960-luvun lopun diskoteekki oli siihen nähden, millainen yleinen mielikuva diskosta on. Saturday Night Feverin jälkeen diskoon on liitetty käsitys tietynlaisesta musiikista, diskomusiikista, jota nouseva polvi tanssii glamourin kyllästämässä ympäristössä. Kåren Kellarin maailma oli toisenlainen: se oli arkisen yhteisöllisyyden rakentaja.
Väitöstilaisuutta Turun yliopiston Osmo Järvi -salissa seurasi 40 kuulijaa, ja tilaisuus päättyi klo 14.00.
Debatti diskoteekistä on käynnissä. Kuva: Marjo Kaartinen.
