Tove_Jansson_1956

Taiteilija ja kirjailija Tove Jansson vuonna 1956. Kuva: Reino Loppinen — Lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tove_Jansson_1956.jpg

Suomalaisen taiteilijan Tove Janssonin (1914–2001) syntymästä tulee 9. elokuuta kuluneeksi 100 vuotta. Tämän vuoksi esimerkiksi Ateneumissa on nähtävillä Tove Jansson -aiheinen näyttely syyskuuhun saakka. Juhlavuoden ajankohtaa ajatellen julkaistiin myös taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen kirjoittama uutuuselämäkerta Janssonista nimeltään Tee työtä ja rakasta (2013). Sekä Ateneumin näyttelyssä että Karjalaisen teoksessa tuodaan esille hyvin se, että Jansson ei ansioitunut ainoastaan muumien luojana. Jansson oli monilahjakkuus, joka lasten- ja nuortenkirjallisuuden lisäksi kirjoitti myös aikuisille suunnattuja romaaneja, minkä lisäksi hänellä oli myös monivaiheinen ura kuvataiteilijana: hän opiskeli kuvataiteita esimerkiksi Tukholmassa, Helsingissä ja Pariisissa. Karjalainen onkin todennut, että Jansson tahtoi olla ennen kaikkea kuvataiteilija ja maalari jo hyvin nuoresta lähtien ja tämä oli hänen intohimonsa vuosikymmenien ajan. Kuvataiteilijana hän oli myös siinä mielessä erityinen, että perinteisten taulujen lisäksi hän teki freskoja moniin julkisiin tiloihin.

Helsingin sanomat julkaisi tänä vuonna 30. maaliskuuta lehtiartikkelin Janssonin tekemistä monumentaalitöistä, joita hän kulki tekemässä ympäri Suomea 1940- ja 50-luvuilla. Näitä olivat esimerkiksi Strömbergin Pitäjämäen tehtaan ruokalan seinälle vuonna 1945 tehdyt seinämaalaukset, Helsingin kaupungintalon ravintolaan vuonna 1947 tilatut kaksi suurta freskoa, Kotkalaiseen lastentarhaan (nyk. lastenkulttuurikeskus) vuonna 1949 tehdyt satupanoraamat ja Kotkan Kotekon (nyk. Etelä-Kymen ammattiopisto) meriaiheiset seinämaalaukset vuonna 1952. Lisäksi hänen monumentaalitöitään tuolta ajalta ovat myös Haminan seurahuoneen kaksi paikkakunnan historiaan liittyvää seinämaalausta vuodelta 1952, Karjaan yhteiskoulun seinämaalaus vuodelta 1954 ja vuosien 1953–54 vaihteessa Etelä-Pohjanmaan maakunnassa sijaitsevaan Teuvan kirkkoon valmistunut alttaritaulu nimeltään Kymmenen neitsyttä.

Minulle Janssonin seinämaalauksista on tutuin syntymäpitäjäni Teuvan kirkossa sijaitseva alttarimaalaus. Muistan sen lapsuudestani, kun joskus satuimme käymään Teuvan kirkossa esimerkiksi hautajaisissa. Muistan myös, että seinämaalauksen ensivaikutelma minulle oli lapsena se, että kyseessä oli tavanomainen maalaus, joka tuntui sopivan hyvin kirkon sisustukseen, eli se ei erottunut mielestäni yhtään muista taide-elementeistä. Jossain vaiheessa sain kuitenkin kuulla, että maalaus oli Tove Janssonin tekemä. Tämä aiheutti jännittävän reaktion pikkulapsessa, joka oli yhdistänyt siihen mennessä Janssonin ainoastaan muumeihin. Maalauksen olemus muuttui ja se irtautui mielessäni heti kirkollisesta kontekstista.  Mieleen nousi kysymyksiä siitä miten iki-ihanat muumit luonut kirjailija oli eksynyt Teuvalle maalaamaan alttaritaulua. Oli vaikea hahmottaa hänet jotain muuta kuin muumiaihetta työstävänä taiteilijana. Tämä opetti minulle ennen kaikkea sen, että Jansson oli todella paljon muutakin kuin vain loistava kirjailija. Vaikka tajusinkin hiljalleen Janssonin uran moninaisuuden, niin mielestäni eivät kuitenkaan koskaan häipyneet kysymykset siitä, millaisen ajanjakson hänen elämässään pienellä synnyinpaikkakunnallani vietetty aika muodosti ? – Missä hän oli asunut? Mitä katuja pitkin hän oli kävellyt? Mitä hän yleensä ottaen ajatteli ympäristöstään? 100 vuotis –juhlavuoden kunniaksi päätin uhrata osan Teuvalle suuntautuneen pääsiäslomamatkan ajasta näihin kysymyksiin syventyen.

Tove Janssonin vaiheita Teuvalla oli yllätyksekseni selvitetty jo paljon. Niistä on mainintoja niin Boel Westin Jansson-elämäkerrassa Tove Jansson. Sanat, kuvat ja elämä (2008) kuin Tuula Karjalaisenkin teoksessa. Lisäksi paikalliset tahot Teuvalla olivat toteuttaneet vuosien 2009–2010 välisenä aikana   ”Tove Teuvalla 1953”-hankkeen, jonka yhteydessä oli kerätty arvokasta muistitietoaineistoa aikalaisilta liittyen Tove Janssonin Teuvalla viettämään aikaan. Nämä toimivat erinomaisina lähteinä tälle pienelle kirjoitukselleni, jonka kautta pyrin tavoittamaan yhtä lyhyttä ajanjaksoa suuren suomalaisen taiteilijan elämässä.

IMG_1930_muok

Vuonna 1950 palaneen kirkon rauniot tänä päivänä. Kuva: Otto Latva

Se miten Tove Jansson päätyi Teuvan kirkon alttarimaalauksen tekijäksi, oli loppuen lopuksi monien yhteensattumien summa. Teuvan vanha kirkko, jonka merkkinä on vieläkin nähtävissä palosta säästynyt pääty kirkonkylässä, syttyi palamaan Tammikuun 15. päivänä vuonna 1950. Tämän tilalle lähdettiin nopeasti suunnittelemaan uutta kirkkoa, joka päätettiin rakentaa kuitenkin eri paikkaan kuin edellinen. Uuden kirkon suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Elsi Borg, pääarkkitehtinään Elsi Naemi Borg (1893–1958). Apulaisarkkitehtinä toimineen Kaisa Harjanteen esityksestä kirkon alttarimaalauksen tekijäksi valittiin taiteilija Tove Jansson. Teuvan uudesta kirkosta muodostui siis ulkoasunsa lisäksi moderni siinä mielessä, että sen suunnittelutyöstä olivat vastuussa miltei yksinomaan naiset, mikä tuon ajan mittapuulla ei ollut niinkään yleistä.

IMG_1942

Nykyinen Teuvan kirkko, jossa myös Tove Janssonin tekemä alttarimaalaus sijaitsee. Kuva: Otto Latva

Kirkon rakennustyöt aloitettiin kesällä vuonna 1952 ja kirkko vihittiin käyttöön jo 29. marraskuussa 1953. Tästä huolimatta alttarimaalauksen valmistumisajankohdaksi mainitaan usein vuosi 1954. Tämä on siinä mielessä outoa, että maalauksen alareunaankin on merkitty vuosi 1953. Toisaalta voi olla, että maalausta viimeisteltiin vielä kirkon vihkiäisten jälkeen. Lopputuloksena Teuvan kirkon seinälle syntyi kuitenkin taideteos, joka erosi tavanomaisista alttarimaalauksista jo siinä mielessä, että se oli tehty vaakatasoon. Useimmat tuon ajan alttaritaulut olivat nimittäin pystysuuntaan tehtyjä. Maalaus toteutettiin niin sanotulla al secco –tekniikalla eli kalkkiväreillä suoraan seinään. Alttarimaalauksesta tehtiin Helsingin sanomien 15. Tammikuuta 2014 julkaiseman lehtiartikkelin mukaan kaiken kaikkiaan kolme luonnosta, joista yksi on tällä hetkellä nähtävissä myös Ateneumin näyttelyssä.

Alttaritaulu nettiin

Lähikuva alttarimaalauksesta nimeltään Kymmenen Neitsyttä. Kuva Tanja Nisula-Koivisto — Lähde: Foto-Nisulan kokoelmat.

Siitä mistä Jansson sai idean alttaritaulun aiheeseen, voidaan esittää erilaisia teorioita.  Monissa teksteissä on mainittu viittaus FST:n dokumenttiin Vägen till Mumindalen, jossa on nähtävästi esitetty ajatus, että Jansson olisi saanut aiheen alttaritauluun tätinsä mieheltä, joka oli pappi. Hän oli dokumentin mukaan pyytänyt Tove Janssonia jo 1930-luvulla tekemään taulun kymmenen neitsyeen vertauksesta, mihin Jansson ei ollut suostunut. Päädyttyään myöhemmin alttaritaulun tekijäksi olisi tämä ajatus saattanut kuitenkin antaa idean työn aiheeksi.

Tiedetään, että Tove Jansson suunnitteli alttarimaalausta jo alkukeväällä 1953. Tällöin hän oli myös käynyt ensimmäisen kerran paikkakunnalla katsomassa rakenteilla olevaa kirkkoa. Lopullisesti hän saapui paikkakunnalle toukokuun lopulla vuonna 1953. Tove Janssonin maalamistyö kesti muistitiedon mukaan viikkoja tai lähes kuukausia. Monien kertojien mielestä maalaaminen olisi ajoittunut syksyyn, mitä tukee myös se, että he muistelevat tuolloin olleen kylmä. Yksi yksityiskohta muisteluissa on myös se, että Janssonin kerrottiin pitäneen yllään turkkia ilman viileyden takia. Kirkossa ei ollut nimittäin vielä tuossa rakennusvaiheessa ollenkaan ikkunoita, mikä tulee esille myös Janssonin omissa teksteissä. Boel West on kirjoittanut, että ”[U]uteen kirkkoon ei ole vielä asennettu ikkunoita, tuuli puhaltaa vapaasti sisään ja huopatossuissaan ja paksu kaulaliina pään ympärille kiedotuna Tove yrittää pyydystää telineiden yli leijailevia lehtikultahippuja.” Jansson on itse kirjoittanut, että lehtikulta piti saada liimattua seinälle pumpulin kanssa, mutta tuulen puhaltaessa ne piti läntätä siihen mihin osuivat. West siteerasi teoksessaan myös Janssonin kirjettä, joissa hän kertoo tuulen aiheuttaneen lautakasojen ja masoniitin kaatumisen itsensä ja maalauksen päälle: ”Koko kalkkeeraus on nyt maalitahroissa. Olin niin vihainen, että ne lupasivat soittaa naapurikauppalan rohkeammalle lasimestarille.” Maalaustyön tekeminen noissa olosuhteissa ei siis kuulostanut lainkaan helppoa.

Maalaustyön ohessa myös paloi paljon tupakkaa. Tämä oli yksi asioista, jonka aikalaiset muistavat erityisen hyvin. Janssonilla muisteltiin olleen alituiseen savuke suupielessään. Toinen mielenkiintoinen muisto hänestä oli se, että hänen lounaseväänsä koostuivat keltaisesta jaffasta ja ”ranskan pullasta”. Karjalainen kirjoittaa kirjassaan, että Janssonin ajatukset liisivät ruokataukojen aikana Pariisiin ja siellä sijaitsevaan La Coupolen ravintolaan, jossa hän kuvitteli ystäviensä Sam ja Maya Vannin viettävän aikaa. Nyt hän oli kuitenkin Teuvalla ja Pariisi sai odottaa.

vanha_pappila

Teuvan vanha pappila, jonne Tove Jansson asettui asumaan tultuaan paikkakunnalle. Nykyään rakennus on jo purettu. Tämän kuvan on arvioitu sijoittuvan suurinpiirtein noin 1930- tai 40-luvuille. — Lähde: Teuva-Seuran arkisto

Teuvalle tullessaan Tove Jansson asui aluksi vanhassa pappilassa, joka nykyään on jo purettu. Samaisella paikalla sijaitsee nykyään Teuvan aikuiskoulutuskeskus TEAK. Teuvan pappina toimi tuolloin Jussi Annala, joka puolisonsa kanssa sai lahjaksi vieraanvaraisuudestaan alttaritaulun luonnoksen. Jossain vaiheessa Jansson muutti pappilasta kuitenkin Korhosen matkustajakotiin, joka sijaitsi Teuvan rautatieasemaa vastapäätä Asematien varressa vain noin sadan metrin päässä kirkosta. Muistitiedon mukaan hänen huoneensa oli nro. 2.

IMG_1952_muok

Entisen Korhosen matkustajakodin rakennus tänä päivänä. Kuvassa oikealla kauempana näkyvien havupuiden taakse jää piiloon Teuvan kirkko. Tove Janssonin työmatka ei siis ollut kovinkaan pitkä. Kuva: Otto Latva

Tove Janssonista kirjoitetuissa elämäkerroissa kerrotaan hyvin selkeästi, että hänellä oli monesti useita töitä työn alla yhtäaikaisesti. Tällainen työtahti hänellä oli myös Teuvalla. Alttaritaulun parissa vietettyjen työtuntien päätyttyä hän palasi matkustajakodin huoneeseensa ja aloitti muut työt. Hän piirsi iltaisin Pohjoismaiden yhdyspankin seinämaalauksen luonnosta sekä kirjoitti uutta muumikirjaansa Vaarallinen Juhannus, joka julkaistiin ensikerran ruotsiksi jo vuonna 1954. Näiden töiden ohella hänen iltansa kuluivat Davidin psalmien lukemiseen sekä vilkkaseen kirjeenvaihtoon suomalaisen teatteriohjaajan ja -johtajan Vivica Bandlerin kanssa. Kirjeissään he kävivät läpi Bandlerin muumikirjaan ehdottamia korjauksia sekä psalmien sisältöä. West kirjoittaa kirjassaan, että psalmit jättivät myös jälkensä muumikirjaan, jossa Pikku Myy kelluvassa ompelukorissa on kuin Mooses, kelluva teatteri kuin arkki ja vedenpaisumus tietysti raamatullinen vedenpaisumus. Se jättikö teuvalainen ympäristö jälkiä kirjaan on tulkintakysymys, jonka selvittäminen vaatisi tarkempaa tutkimusta.

Lähdeaineistojen perusteella voidaan todeta, että Teuva oli vain yksi väliaikainen etappi Janssonille. Se ei ollut hänelle mitään kodinomaista vaan paikka, jossa hän työskenteli – toisin sanoen hän teki Teuvalla ”työkeikan”. Paikalliset muistavat hänet nimenomaan tekemässä töitä kirkossa tai kävelemässä töihin matkustajakodista. Kuten myös lähteet mainitsevat, hänen päivärytmiinsä ei varmasti olisikaan mahtunut edes mitään muuta. Silti yhdessä ”Tove Teuvalla 1953” –projektin haastattelussa mainitaan, että Tove Jansson kävi vierailulla häntä työssään auttaneen paikallisen betonimyllärin Svante Lähdeksen luona. Kahvittelu johti kertomuksen mukaan lopulta myös vodkapaukkujen maisteluun. Tämä kertomus on kuitenkin ainoa laatuaan. Muuten Jansson kulutti aikansa Teuvalla todennäköisesti täysin töihinsä uppoutuneena.

Vaikka Tove Jansson oleskelikin Teuvalla vain hetken, hän jätti lähtemättömän jäljen paikkakunnan historiaan. Hän teki paikkakunnalle seinämaalauksen, joita on koko Suomen mittakaavassa verrattain vähän. Lisäksi Teuvalle tehty monumentaalimaalaus on aiheeltaan myös uskonnollinen, mikä tekee maalauksesta entistäkin harvinaislaatuisemman. Jansson teki uransa aikana nimittäin vain muutamia uskonnollisia töitä, kuten piirroksia joululehdille 1930- ja 40-luvuilla. Janssonin vaiheet Teuvalla olivat työntäyteiset ja niitä sävytti kaipuu suureen maailmaan. Jansson ei kierrellyt ympäri paikkakuntaa vaan keskittyi töihinsä. Alttarimaalaus ei ollut hänelle kuitenkaan mikä tahansa työ, vaan kuten West on kirjoittanut, Jansson kertoi olleensa vilpittömän liikuttunut ensimmäisestä kirkollisesta työstään. Hän myös kertoi, että kirkon vihkiäiset olivat jotain mitä hän ei koskaan unohda. Eteläpohjalainen maisema oli hänelle yhtä lailla elämys, sillä Ilkka –lehdessä 14. Heinäkuuta 2001 julkaistun artikkelin mukaan hän kuvaili sitä yhdessä kirjeistään näin: ” Kaikki horisontaalista, rauhallista, loputonta”. Jansson ei siis pelkästään antanut jotain Teuvalle vaan hän myös vastavuoroisesti sai sieltä uusia elämyksiä.

Ps. Mikäli Tove Janssonin vaiheet Teuvalla kiinnostavat, niin paikallisen juhlaviikon Elolystien (28.7–3.8.) aikaan Teuvalla on tarjolla monenlaista Tove Jansson aiheista ohjelmaa.

Kirjoittaja: Otto Latva

 

 

Lähteitä:

”Tove Teuvalla 1953” -hankkeen nettisivut – http://www.toveteuvalla.fi/

Karjalainen, Tuula: Tee työtä ja rakasta. Tammi, Helsinki 2013.

West, Boel: Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä. Schildts, Helsinki 2008.

Helsingin Sanomat 2014

Ilkka 2001