Avainsana: väitöskirjat (Page 1 of 3)

Ennen Tanskassa toukokuussa 2025 järjestettyä ”Queer Pasts: What’s Queer in Queer History?” -konferenssia en ollut matkustanut juurikaan ulkomailla. Viimeisin matkakokemukseni oli kymmenen vuoden takainen reissu Tallinnaan, jonka järjestämisestä en ollut itse vastuussa. Siksi queer-historian tutkimusta käsittelevään konferenssiin Kööpenhaminaan ja Roskildeen matkustaminen oli yhtä aikaa todella jännittävää ja innostavaa. 

Kaverin kanssa aina mukavampaa: porukalla matkaan konferenssiin 

Kun kollegani Riikka Taavetti ehdotti joulun alla, että muodostaisimme queer-historian tutkimusta käsittelevän paneelin Tanskan konferenssiin, olin asiasta samalla innoissani ja jännittynyt. Konferenssi kuulosti valtavan mielenkiintoiselta, mutta vähäisen matkakokemukseni tuoma epävarmuus jyskytti mielessäni. Miten osaisin ostaa liput kohteeseen tai täyttää matkahakemuksen oikein? Kuinka löytäisin perille konferenssipaikalle? 

Lopulta muistutin itseäni siitä, että olinhan väitöskirjan haastatteluita tehdessäni matkustanut ympäri Suomea itsenäisesti, joten laivalla ja junalla Ruotsin halki Tanskaan matkustaminen ei voisi olla sen vaikeampaa. Päätin siten heittäytyä matkaan ja ottaa sen vastaan ennen kaikkea isona oppimiskokemuksena. 

Matkalla mukana: Jean Lukkarinen, Marco Juvonen, Mio Laine ja Tammi Kervinen.

Koska matkustaminen porukassa on aina mukavampaa, kysyin mukaan kulttuurihistorian maisteriopintoja viimeistellyttä Mio Lainetta puhumaan paneeliin sukupuolen ilmaisun moninaisuutta 1800- ja 1900-luvun Suomessa käsittelevästä gradustaan. Mion lisäksi matkaporukkaan mukaan lähtivät kulttuurien tutkimusta opiskeleva Marco Juvonen ja queer-teemoista kiinnostunut Tammi Kervinen. 

Konferenssin paneeliimme osallistuivat myös sateenkaarihistorioitsija Riikka Taavetti ja kulttuurihistorian postdoc-tutkija Noora Kallioniemi Turun yliopistosta sekä kulttuuriperinnön tutkija Stacey Copeland Groningenin yliopistosta.

Kuljimme neljän hengen porukalla ensin Turusta laivalla Tukholmaan. Sitten matkustimme Ruotsin läpi tunnelmallisesti Snälltågetin lättähattujunalla Kööpenhaminaan vaihtuvia peltomaisemia ja kirkonkyliä katsellen. Perille saavuttuamme ihastelimme myös paikallisia nähtävyyksiä ja tutustuimme Kööpenhaminaan kaupunkina. Vapaina aikoina vierailimme myös museoissa. Toinen puoli neljän porukastamme kävi Tanskan kansallismuseossa ja toinen Roskilden viikinkilaivamuseossa.

Viikinkilaiva Roskilden viikinkilaivamuseossa.

Konferenssissa verkostoitumista ja inspiraatiota omaan tutkimukseen

Queer Pasts -konferenssissa riitti paljon nähtävää. Ohjelmassa oli keynote-puheenvuorojen lisäksi yli 60 queer-historiaan liittyvää esitelmää, joten valinnanvaikeus oli usein suuri. Jakauduimmekin useamman kerran porukassa eri saleihin kuuntelemaan esitelmiä, ja vaihdoimme tietoja keskenämme lounaan yhteydessä. 

Kävin itse konferenssin aikana kuuntelemassa esimerkiksi transhistorian tutkimuksesta sekä queer-muistelmista Euroopassa ja Pohjoismaissa kertovia esitelmiä. Esitelmien lomassa tutustuin myös kansainvälisiin kollegoihini esimerkiksi Ruotsista ja Iso-Britanniasta, ja sain kasvot monelle ihmiselle, joiden artikkeleita olin aikaisemmin lukenut.

Pidin konferenssissa myös esitelmän väitöskirjani ensimmäisestä alaluvun osasesta, joka käsittelee muun muassa ’sukupuolen muuttumisen’ (eng. ’sex change’) käsitteellistämistä Suomessa 1960- ja 1970-luvulla. Sain kuulijoilta hyviä kommentteja ja kirjavinkkejä, jotka vievät tekstiä sekä ajattelua varmasti paljon eteenpäin. 

Keynote-puheenvuoroista poimittua.

Esitelmistä mieleeni jäi erityisesti antropologi Julian Isenian keynote-puheenvuoro, jossa hän käsitteli myös queer-historian tutkimukseen liittyvää anonymisointia. Koska olen itse pohtinut paljon lähihistoriaan ja anonymisointiin liittyviä eettisiä kysymyksiä, puheenvuorossa inspiroivaa oli ajatus siitä, että historiassakaan ei aina ole välttämätöntä tietää, kenelle asiat ovat tapahtuneet. 

Kuka? -kysymystä tärkeämpää saattaakin olla joskus se, mitä on tapahtunut, ja ihmisten häivyttäminen aineistoista saattaa myös olla toisinaan queer-huolenpidon väline, kuten Julian Isenia puheenvuorossaan havainnollisti. Puheenvuorosta saatu inspiraatio tehdä historiaa toisin kantaakin varmasti hedelmää erilaisten kirjoittamiskokeilujen muodossa myös omassa väitöskirjassani.

Rohkeasti kohti tulevaa ja tulevia matkoja 

Konferenssista ja konferenssimatkasta inspiroituneena otan matkalta Tanskaan mukaani rohkeuden. Rohkeuden kokeilla kirjoittaa historiaa oudolla, queerilla tavalla. Rohkeuden heittäytyä tuntemattomaan ja kokeilla jännittävältäkin tuntuvia asioita. Rohkeuden laajentaa tutkimushorisonttia ja verkostoja matkustamalla myös Suomen ulkopuolelle. 

Rohkeudesta iso kiitos kuuluukin teille kaikille konferenssissa ja matkalla mukana olleille. 

Hyvää kesää!

Jean Lukkarinen on kulttuurihistorian väitöskirjatutkija, joka tutkii sukupuolen moninaisuutta ja sukupuoliaktivismia suomalaisessa mediassa.

Teksti on uudelleenjulkaistu Sateenkaarihistoriaa Palasina -blogista.