Tallinnassa järjestettiin 18.-20.5. järjestyksessään toinen IABA-Europe konferenssi. International Autobiography Association perustettiin vuonna 2009 Pekingissä ja sen seitsemän konferenssia on järjestetty eri puolilla maailmaa. Vuonna 2009 päätettiin organisoida oma Eurooppa-osasto, jotta eurooppalaisten osallistuminen olisi helpompaa. Amsterdamissa järjestettyä perustavaa konferenssia seurasi nyt tämä toinen Eurooppa-kokous, jossa pohdinnan kohteena oli mm. se, voidaanko mahdollisesti puhua omaelämäkertatutkimuksen erityisistä eurooppalaisista piirteistä. Otsikko oli jo paljonpuhuva: Trajectories of (Be)longing: Europe in Life-Writing.

Konferenssin järjestänyt Leena Kurvet-Käosaar onnistui vaativassa tehtävässään erinomaisesti. Järjestelyt olivat erinomaiset, tunnelma erityisen lämmin ja keskusteleva, ja virolainen kansanperinneilta ulkoilmamuseossa varmasti mieliinpainuva varsinkin kauempaa tulleille kollegoille. Vieraat eivät tulleet vain Euroopasta, vaan edustettuna oli lähes kolmekymmentä maata mukaanlukien myös USA, Australia ja Taiwan.

Konferenssin avasi hurmaava Philippe Lejeune, kaikkien tuntema omaelämäkerrallisen sopimuksen kehittäjä, kiinnostavalla Rousseau-luennallaan. Oli elämys kuulla hänen lausuvan Rousseuata ranskaksi! Sessiot jakaantuivat kiinnostaviin teemoihin, ja yksi silmiinpistävä piirre olivat tutkijoiden omaelämäkerralliset reflektiot omista elämännarratiiveistaan. Usein kyseessä olivat Itä-Euroopasta kauas emigroituneet, jotka hakivat omia juuriaan. Tällaisia reflektioita oli myös erityisesti pyydetty esimerkiksi viimeiseltä key-note puhujalta, latvialaista sukujuurta olevalta Vieda Skultansilta, joka avasi koskettavasti oman perheensä traagisia juuria 1940-luvun alun Latviassa ennen analyysiaan lännen ja idän välisisistä suhteista Euroopassa ja alkoholin merkityksestä itäisen Euroopan maiden marginaalisuudessa.

IABA-konferenssien fokus tuntuu olevan nimenomaan omaelämäkerrallisuuden pohdinnassa. Näin ollen oma ryhmämme naisten elämäkerrallisista traditioista Euroopassa oli poikkeus, mutta herätti kiinnostusta. Vertailimme naiselämäkertojen konstruktioita Suomessa, Tanskassa, Ruotsissa ja Sloveniassa.

Seuraava IABA-Europe on Wienissä 2013, ja jo ensi kesänä globaali IABA kokoontuu Australiassa – CFP avautuu 1.8.2011.

Perjantaina 13.5. Hannu Salmen läheiset kollegat juhlistivat seuraavana päivänä 50 vuotta täyttävää professoria onnittelukirjalla Historian aikakoneessa. Hannun työtoverit kulttuurihistoriassa halusivat juhlistaa tätä merkkipäivää vapaamuotoisella esseekokoelmalla, jonka lähtökohdaksi otettiin häikäilemättä Hannun viimeaikainen tutkimusteema: aikakone. Onnittelukirjamme ideana on, että aikakoneen käsite voi toimia metaforana erilaisille tavoille kuvitella, ymmärtää ja käsitteellistää menneisyyttä, tulevaisuutta ja nykyisyyttä.

Kirjan teko aloitettiin noin vuosi sitten ja loppujen lopuksi kirjaan osallistui 41 kirjoittajaa. Suurin osa on Hannun kollegoita historian oppiaineryhmästä, mutta mukana on kollegoita myös muilta tieteenaloilta läheltä ja kauempaa. Kirjasta tuli Hannun näköinen, mutta jokaisen kirjoittajan persoonallisilla mausteilla höystämä aikamatka historian ihmeelliseen maailmaan. Kirjan aloittaa Hannun opiskelutoverin Heikki Lempan analyysi Hannun tutkimusintressien suhteesta ’klassiseen’. Kaihtaako Hannu laajassa tuotannossaan klassista, vai onko sittenkin niin, että klassinen koskee myös Hannua? Tätä seuraavat artikkelit avaavat aikakoneen teemaa muun muassa Hannulle läheisten aiheiden kuten elokuvan, musiikin ja kirjallisuuden kautta. Yhtälailla mukaan astuvat erilaiset aikamatkaajat krooneista Klaus Flemingiin ja italialaisiin turisteihin tai 1970-luvun poliiseihin. Kirjan päättää Kari Immosen menneisyyden merkitystä ja historiantutkimuksen tilaa pohtiva essee ’Historia ihmisessä’.

Onnistuimme yllättämään päivänsankarin täydellisesti kirjallamme – toivomme, että kirja voi vuorostaan tarjota virikkeitä Hannun ajattelulle aikakoneesta!

Kirjan on kustantanut k&h-kustannus, ja sitä on saatavilla kulttuurihistorian toimistosta!

Historian aikakoneessa

Sisällysluettelo

Olin torstaina Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVAn) järjestämässä seminaarissa radio- ja tv-tutkijoille ja av-alan opettajille. Seminaarissa esiteltiin Ritvaa, eli Radio- ja tv-arkiston (RTVAn) järjestelmää, johon tallennetaan keskeisten radio- ja tv-kanavien ohjelmavirta kokonaisuudessaan sekä näytteitä muilta noin 100 kanavalta.

RTVA aloitti toimintansa 1.1.2008, jolloin Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä astui voimaan. Tallennuksen tavoitteena on toisaalta mahdollistaa tutkimus ja toisaalta kulttuuriperinnön tallettaminen. Digitaalista aineistoa on tallessa vuoden 2009 alusta lähtien.

Järjestelmä on hieno ja mahdollistaa tulevaisuuden historiantutkijalle ja tämän päivän viestinnän tutkijoille aivan uudenlaisia tutkimushankkeita. Esimerkiksi televisiojournalismin laajempi tutkimus mahdollistuu monipuolisten hakutoimintojen avulla, mutta vain mielikuvitus on rajana tutkimusaiheille mahtavan aineiston äärellä. Vaikka metadataa ei pystytä täysin kattavasti valtavaan ohjelmamassaan tuottamaan neljän luetteloijan voimin, kirjautuu jatkuvassa kehityksessä olevaan järjestelmään kuitenkin suuri määrä dataa tutkimuksen apuvälineeksi. Tv- ja radio-ohjelmia voi hakea katselu- ja kuuntelupisteiltä ympäri maan, myös Turun yliopiston kirjastosta.

Seminaarissa kuultiin myös televisio- ja radiotutkimuksen nykytilanteesta sekä av-alan opettajan näkemyksiä Ritvan roolista opetuksessa. Lisäksi keskustelimme Ritvan kehittämisestä tutkijoiden tarpeen mukaan. Seminaari toimikin mukavana yhteistyöavauksena arkiston ja meidän tutkijoiden välillä.

Viime keväänä ilmestyi sukupuolentutkimuksen alan perusoppikirja Käsikirja sukupuoleen (toim. Tuija Saresma, Leena-Maija Rossi & Tuula Juvonen, Vastapaino 2010) – kauan kaivattu, selkeä opas tueksi ja avuksi opetukseen. Kirja on kiinnostava koska se avaa myös tämänhetkistä suomalaista sukupuolentutkimuksen kenttää.

Tutustuimme kirjaan kulttuurihistorian”Sukupuoli, kirjoittaminen ja tekstuaalisuus” -tutkimusryhmässä ja lähdimme pohtimaan, miksi historiantutkimus ja sukupuolihistorioitsijat jäävät tässä teoksessa näkymättömiin. Keskustelujen ja monivaiheisen kollektiivisen kirjoitusprosessin jälkeen mietteemme on nyt julkaistu tuoreessa Naistutkimus-lehdessä (1/2011).

Yllätyimme itsekin siitä, että kirja-arvion tekeminen muuttui pikkuhiljaa ennemminkin puheenvuoroksi sukupuolentutkimuksen ja historiantutkimuksen välisestä suhteesta: yhtäältä siitä, mitä sukupuolihistoriantutkimus on tarjonnut ja voisi tarjota sukupuolitutkimuksen kentällä, ja toisaalta, millä tavoilla historiantutkimus on keskustellut sukupuolentutkimuksen keskeisistä käsitteistä. Pohdimme myös nimitysten merkityksiä ja ehdotamme, mitä feministinen historiankirjoitus voisi tarkoittaa.

Toivomme, että avauksemme herättäisi keskustelua ja puheenvuoroja niin sukupuolentutkimuksen kuin historiantutkimuksenkin piirissä. Sen vuoksi tekstimme on julkaistu Agricolassa, missä siihen voi myös tutustua: http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=3545

Jatkamme keskustelua aiheesta sukupuolihistorialounaan merkeissä toukokuun kymmenentenä klo 12 Aikala-huoneessa.

Teksti: Maarit Leskelä-Kärki