Medical Humanities Centre. Kuva Hannu Salmi

Kansainvälinen kulttuurihistorian seura kokoontui tänä vuonna Istanbulissa. Noin sata tutkijaa pohti neljän päivän ajan artefaktien, kulttuurin ja identiteetin välistä suhdetta. Suomalaisia oli konferenssissa taas paljon, jopa normaalia enemmän. Konferenssiohjelma kertoo turkulaisia olleen 20, Lapin yliopiston kulttuurihistorioitsijoita kahdeksan ja muiden yliopistojen edustajia kuusi.

Konferenssi järjestettiin Istanbulin yliopistossa. Päänäyttämönä toimi Medical Humanities Centre, joka on ennen ollut dervissiluostari. Aloituspäivän pääsessiot olivat lääketieteen tiedekunnan pääkampuksella, jossa viimeistään saimme huomata Istabulin olevan täynnä kulkukissoja; yksi kunnioitti konferenssisaliakin läsnäolollaan.

Kuva Otto Latva

 Ensimmäisenä päivänä esittelivät Turun ja Mainzin yliopiston tutkijat yhteishankettaan Memory Boxes – Dynamics of Cultural Transfer in Europe 1500 – 2000. Deutscher Akademischer Austauschdienstin ja Suomen Akatemian rahoittama hanke pyrkii kehittämään kulttuurisen vuorovaikutuksen tutkimusmenetelmiä pohjautuen Bernd Roeckin memory boxes -käsitteeseen. Roeck pyrki käsitteellistämään kulttuurien välisiä suhteita keskittymällä siirrettäviin esineisiin, joiden voidaan ajatella kiteytyvän ”muistilaatikoiksi”. Turkulaisten ja mainzilaisten hankkeessa pyritään laajentamaan Roeckin käsitteen alaa ja tutkitaan sekä materiaalisia että immateriaalisia ”muistilaatikoita”. Konferenssissa hankkeen turkulaisista tutkijoista puhui Heta Aali merovingiajan ranskalaisista kuningattarista ja Anna-Leena Perämäki juutalaisten naisten päiväkirjoista. Hankkeen tutkijat julkaisevat artikkelikokoelman vuonna 2014.

Memory Boxes esittäytyy.
Kuva Maarit Leskelä-Kärki

Kansainvälisen kulttuurihistorian seuran konferensseille tyypillisesti Istanbulissakin esitelmöitiin ajallisesti, maantieteellisesti ja aihepiireiltään hyvin laajalta alueelta. Puhujiakin oli saapunut eri puolilta maailmaa. Saimme kuulla esitelmiä mm. museoista, turismista ja kulttuuripolitiikasta, uskonnollisista esineistä, taiteista ja populaarikulttuurista, muistomerkeistä ja muistamisesta, matkustamisesta ja rajoista, teksteistä ja kirjoista sekä turkkilaisesta kulttuurista.

Kuva Riitta Laitinen

Turkkilaiseen kulttuuriin ja Istanbulin kaupunkiympäristöön saimme tutustua myös hotelliemme terassien tarjoamien maisemien, konferenssin sosiaalisen ohjelman ja pienten vapaahetkinä tehtyjen turistipyrähdysten aikana. Joukko suomalaisia tutkijoita esimerkiksi majaili Hali-hotellissa, jossa aamiaisen sai nauttia loistavaa maisemaan katsellen.

Kuva Riitta Laitinen

Konferenssipaikalle pääsi kätevästi pikaraitiovaunulla, mutta pariin otteeseen pääsimme myös tutustumaan paikallisiin liikenneruuhkiin. Niiden arvaamattomuudesta ja mittakaavasta kertoo se, että konferenssin ohjelmaan kuuluvalle Bosporin risteilyalukselle meitä kuljettavista kahdesta bussista toinen käytti aikaan puoli ja toinen puolitoista tuntia. Kaikki pääsivät kuitenkin lopulta perille ja saimme nauttia kaupungin vaikuttavista maisemista.

Konferenssin yhteydessä pidettiin myös seuran vuosikokous, jossa hallitus sai useita uusia luottamushenkilöitä. Hannu Salmi luovutti puheenjohtajuuden Veronan yliopiston Alessando Arcangelille. Turun kulttuurihistorian panos seuran asioiden hoitamisessa säilyy kuitenkin voimakkaana, koska seuran sihteeriksi valittiin tutkija Heta Aali ja Hannu Salmi jatkaa hallituksen rivijäsenenä. Kokouksessa sovittiin myös, että kahden vuoden päästä konferenssi järjestetään Bukarestissa. Ensi vuonna on Johannesburgin Monash University South African vuoro aiheella ”Cultures of Damaged Societies: from Post-Conflict Resolution to Intercultural Dialogue”. Esitelmäkutsu julkaistaan vielä tämän vuoden puolella kulttuurihistorian seuran sivuilla http://www.culthist.org/.

Rockantropologi Timo Saarniemen keräämiä aineistoja – raportteja, karttoja, kuitteja, ilmaisjakelulehtiä, kirjeitä, esseitä, valokuvia ja niin edelleen – ei aiemmin käynyt kateeksi; aineistot kulkivat Timon asunnosta Sairashuoneenkadulta hikiselle ja vanhalta viinalta haisevalle tossutehtaalle Lemminkäisenkadulla. Siellä ne olivat alttiina esimerkiksi opiskelijariennoissa kaatuneelle punaviinille – näin kävi keväällä 2011. Aineistoja ei saatu lukkojen taakse, joten kuka tahansa osakuntatoiminnassa mukana olleista saattoi ottaa aineiston selattavakseen – näin taas kävi vain pari viikkoa ennen kuuluisaa Punaviinigatea. Onneksi pysyvää vahinkoa ei sattunut. Asiat voidaan nähdä myös toisenlaisessa valossa: aineistot olivat palanneet juurilleen opiskelijoiden, punaviinin ja hämyisten keikka- ja ravintolatilojen takahuoneisiin. Sinne Timokin raporttiensa kopioita levitteli, ja olipa hän myös aktiivisesti mukana osakuntatoiminnassa.

Timon elämäntyölle tuli nopeasti etsiä uusi säilytyspaikka, kun saimme tiedon tossutehtaan purkamisesta uuden Teutori-kirjaston tieltä. Aineistot siirrettiin toisen kerroksen pätsistä Artium-rakennuksen kylmään kellariin – siis yhdestä väistötilasta toiseen. Siellä niiden järjestelytyöhön paneutui maaliskuussa 2013 toden teolla FM Suvi Vainionpää, joka sai työhön pikakurssit Turun Maakunta-arkiston ja Suomen Jazz ja Pop Arkiston (JAPA) avuliailta henkilökunnilta. Vähä vähältä sekalaiset paperiläjät löysivät paikkansa teeman, aineistotyypin ja ajan mukaan jaoteltuna. Esimerkiksi Ruisrockia käsitteleviä raportteja löytyi yhteensä kuuden arkistokotelon verran, ulkomaanmatkoja kolmentoista kotelon verran, ja pelkästään Kåreninkin toiminta täytti neljä koteloa. Valokuvat täyttivät pari pärekoria ja matkalaukkua.

Saarniemen elämää ja elämäntyötä käsittelevä valokuvanäyttely järjestettiin keväällä 2012 Sirkkalassa.

Kesäkuun 18. päivänä aineisto oli viimein, noin kahden vuoden mittaisen arkisto- ja digitointiprojektin päätteeksi, valmiina luovutettavaksi pitkäaikaissäilytyspaikkaansa Turun Maakunta-arkistoon. Aineistoa oli yhteensä 12,6 hyllymetriä eli lähes tuplasti sen verran kuin on esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaaren henkilöarkistossa. Nyt kun aineisto on luovutettu ammattimaiseen arkistoon, on se kaikkien käytettävissä, se on ihanteellisissa säilytysolosuhteissa ja sitä voidaan hyödyntää tieteellisessä tutkimuksessa. Näin ollen aineisto ei myöskään enää kuluta kulttuurihistorian oppiaineen henkilöstöresursseja eikä tiloja. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että aineistoon voidaan nyt kohdistaa tutkimustoimintaa toden teolla.

Toinenkin puolisko Saarniemi-projektista, siis aineistojen digitoiminen, onnistui vähintään yhtä hyvin kuin järjestelytyö. Kaiken kaikkiaan kahden vuoden aikana digitoitiin 338 kappaletta Saarniemen raportteja. Nämä vaihtelivat sivumääriltään viidestä sataan. Digitoituja sivuja kertyi pitkälti yli 5000 ja niiden koko on yhteensä 580 gigaa. Tiedostojen korkea resoluutio takaa niiden käytettävyyden myös pitkälle tulevaisuuteen. Digitoidut eli elektroniset aineistot on nyt siirretty JAPA:n säilytettäväksi. Koska JAPA on sitoutunut Kansallinen Digitaalinen Kirjasto -hankkeeseen, on aineistojen pitkäaikaissäilytys näin ollen taattu. Digitoidut aineistot antavat hyvän yleiskuvan aineiston sisällöstä ja tarkan kuvan erityisesti turkulaisesta festari- ja keikkakulttuurista 1970-luvulta 2000-luvun alkuun.

Projekti ei olisi onnistunut ilman ulkopuolista rahoitusta, jota myönsivät Suomen Opetus- ja Kulttuuriministeriö puolen vuoden ajaksi ja Koneen Säätiö puolentoista vuoden ajaksi. Myös Suomen Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seura tuki projektia avustamalla valokuvanäyttelyn ”Impressiot ovat minun!” Rockantropologi Timo Saarniemen valokuvia ja tekstejä järjestämisessä keväällä 2012. Näyttely ja samalla koko projekti saivat tuolloin mukavasti mediahuomiota. Näyttely huomioitiin Turun yliopiston verkkolehdessä, YLE Turun paikallisuutisissa (Klikkaa tästä ja katso minkälaista keskustelua aiheesta käytiin!) ja Sue-lehdessä. Sitä esiteltiin myös Kaislatuuli-blogissa, ja koko hanke puolestaan huomioitiin paikallislehti Turkulaisessa. Opiskelijoiden järjestämä Kinokult-elokuvatapahtuma esitteli syksyllä 2011 Saarniemen ottamia valokuvia – lisätietoa aiheesta täältä. Samaten The Legacy of Timo Saarniemi -Facebook-ryhmässä, joka perustettiin digitoitujen aineistojen esittelyyn, on käyty jatkuvasti aktiivisia keskusteluja niin valokuvista kuin Saarniemen henkilöstäkin. Ryhmä on epäilemättä omiaan herättämään ja ylläpitämään Saarniemeen ja varsinaissuomalaiseen kulttuuriperinteeseen kohdistuvaa mielenkiintoa.

Aineiston järjestely- ja digitoimisprojekti mainittiin mm. Turkulaisessa helmikuussa 2011.

Tällä hetkellä aineistot ovat siis hyvässä tallessa Aninkaistenmäen uumenissa. Niiden käyttämiseksi ja kopioimiseksi on pyydettävä lupa kulttuurihistorian oppiaineen professorilta vuoden 2055 loppuun saakka, jonka jälkeen ne ovat vapaasti käytettävissä. Erityisesti graduaan suunnittelevat opiskelijat ovat osoittaneet kiinnostustaan aineistoa kohtaan, mutta vasta nyt tilanne (lue: arkistot ovat hyvässä järjestyksessä ja valvotuissa tiloissa) on sellainen, että siihen voi, ja on myös syytä, kannustaa. Aineistosta siis löytyy paljon kiinnostavia teemoja ja aiheita, jotka vain odottavat tutkijaansa.

Oppiaineen Cultural History – Kulttuurihistoria -sarjassa ilmestyi toukokuun alussa uusi teos: Kosmopoliittisuus, monikulttuurisuus, kansainvälisyys. Kulttuurihistoriallisia näkökulmia. Kirjan toimittivat Anne Ollila ja Juhana Saarelainen. Uutuuden myötä kirjasarja aloitti uuden kymmenluvun numerolla 11 ja muuttui samalla säännöllisesti vertaisarvioiduksi julkaisuksi.

Vieraat kulttuurit ovat herättäneet sekä uteliaisuutta että pelkoa. Tämän kirjan artikkelit käsittelevät eurooppalaisten tapoja kohdata muita kulttuureja sekä Euroopan sisällä että sen rajojen ulkopuolella. Ajallisesti teksteissä liikutaan 1600-luvulta 2000-luvulle. Tuona aikana kosmopoliittisuus, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat ehtineet saada uusia sisältöjä ja tulkintoja. Siten tässä kokoelmassa ei luoda kattavaa kokonaiskuvaa niiden historiasta vaan teoksen avainkäsitteitä tarkastellaan monipuolisesti ja yllättävistä näkökulmista.

Kulttuurihistorian dosentti ja sarjan toimituskunnan puheenjohtaha Riitta Laitinen toteaa kokoelmaan kirjoittamassaan esipuheessa:

”Kirja on hyvä esimerkki kulttuurihistorian monitahoisesta näkökulmasta kulttuuriin ja menneisyyteen. Sama teema – ­ maailman ja vieraan kohtaaminen – ­ kerää kirjassa alleen aiheita 1600-luvulta 2000-luvulle. Artikkelit koskettelevat Euroopan monia kolkkia ja pohdintaan nousevat walesilaisen papin identiteetti, vapaamuurariloosit, ooppera, pilakuvat, Turkin sota, valokuvaus, rauhanliike, David Bowie ja tulevaisuusdystopia elokuvissa. Tarkasteltavien aiheiden moninaisuus ei kuitenkaan johda kaaokseen tai tee kirjasta toisiinsa liittymättömien artikkeleiden kokoelmaa. Kuten kirjan toimittajat johdannossaan kirjoittavat, kosmopoliittisuus, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat ilmiöitä, jotka ovat läsnä historian monissa kerroksissa ja monilla tavoilla. Kirjassa eivät olekaan tärkeitä ainoastaan yksittäiset artikkelit, vaan niiden antama kokonaiskuva (vaikkei pyrkimyksiltään kattavuuteen pyrkivä) niistä tavoista, joilla tarkastelun alla olevat ilmiöt ovat vaikuttaneet ihmisten elämässä eri aikoina.”

Teoksen toimittaneet Anne Ollila ja Juhana Saarelainen ovat puolestaan huomauttaneet, että kansallisten ja kulttuuristen rajojen ylittäminen eri tavoin saattaa vaikuttaa erityisesti omaan aikaamme kuuluvalta ilmiöltä. Tämä artikkelikokoelma kuitenkin osoittaa, että ihmiset ovat historian saatossa aina liikkuneet rajojen ylitse ja pyrkineet eri tavoin avartamaan maailmaansa. Toisaalta kirjassa tulee ilmi myös se, että vieraan kohtaamiseen on liittynyt paljon pelkoa ja ennakkoluuloja. Luomalla kulttuurihistoriallisen katseen kosmopoliittisuuden, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden menneisyyteen ja lisäämällä niitä koskevaa historiatietoisuutta teos voi antaa uusia näkökulmia näiden teemojen käsittelyyn myös omana aikanamme, toimittajat sanovat.

Kosmopoliittisuus, monikulttuurisuus, kansainvälisyys -teoksen sekä sarjassa aikaisemmin ilmestyneet kirjat voi ostaa muun muassa Turun yliopiston verkkokaupasta: https://utushop.utu.fi/p/563-kosmopoliittisuus-monikulttuurisuus-kansainvalisyys-kulttuurihistoriallisia-nakokulmia/ .