Eri aikakausista on totuttu käyttämään nimiä, joita sanotaan tyylisuunniksi.

• Keskiaika aina 1500 luvun alkuun saakka
• Renessanssi 1500-luku
• Barokki 1600-luvulta yli 1700-luvun puolivälin
• Uusklassismi, Kustavilaisuus, 1700-luvun loppupuoli
• Empire 1800-luvun alkupuoli
• Kertaustyylit 1800-luvun loppupuoli
• Kansallisromantiikka ja jugend 1900-luvun alku
• 1920-luvun klassismi
• Funktionalismi 1930-luku
• Jälleenrakentamiskausi 1940- ja 1950-luku
• Modernismi 1900-luvun loppupuolesta lähtien

Aikaisemmilla vuosisadoilla tyylikaudet kestivät huomattavasti nykyaikaisia tyylijaksoja pidempään. Usein tyylikaudet menevät päällekkäin ja joskus samassa rakennuksessa on tyylipiirteitä eri kausilta.
Tyylikaudet eivät koskaan ole olleet niin määrääviä, että talon rakentamisajankohdan perusteella voisi suoraan päätellä tyylisuunnan.

Keskiajan Euroopassa katsotaan kestäneen noin tuhat vuotta, 500-luvulta aina 1500-luvulle saakka. Suomessa keskiaika alkoi vielä myöhemmin ja siltä ajalta rakennuksia on säilynyt hyvin vähän, vain joitakin kivikirkkoja, -linnoja ja linnoituksia.

Uusklassismin/Kustavilaisuuden aikakaudella syntyi laajoja puukaupunkialueita, kun teollistuviin kaupunkeihin tarvittiin lisää asuntoja.
Klassismin aikaan seurattiin antiikin esikuvia rakennusten mittasuhteissa ja kattomuodoissa, suosittiin pylväsjärjestelmiä ja vaaleita värejä. Puurakennusten seinävärinä punamullan rinnalle tuli keltamulta, kivirakennuksiin saatiin kalkkimaalilla aikaan myös hyvin vaaleita sävyjä.

Empire-aikaanpuukaupunkien paloturvallisuutta haluttiin vahvasti parantaa. Etenkin Turun palon 1827 jälkeen kaupunkikuvaan tulivat puistokadut, toriaukiot, suuret tontit ja matalat talot.
Empire-kauden tyylipiirteet yleistyivät 1800-luvulla Suomessa varsinkin Venäjältä saatuina vaikutteina. Kaupunkeihin rakennettiin yksikerroksisia, vaakalaudoitettuja ja helein värein maalattuja puutaloja leveiden katujen varsille. Avosaumaisella leveällä vaakalaudoituksella saatiin aikaan mielikuva harkotetusta kivirakenteesta. Ulkoseinissä suosittiin keltaista pääväriä ja valkoisia, leveitä listoituksia. Voimakkaita listoituksia käytettiin myös räystään alla ja kivijalan yläpuolella oli leveä lankku jalustana ja vesilistana. Julkisivuissa korostettiin nurkkia ja väliseinien kohtia pilastereilla, joiden yläpuolella oli vaakasuora listoitus.
Maaseudun talonpoikaistaloissa yleistyi peiterimoitettu pystyvuori ja punamultaus.

Kertaustyylien aikaan 1800-luvun loppupuolella kaupunkeihin rakennettiin työväen asuintalojen lisäksi tehdasrakennuksia ja porvariston kivitaloja. Kerrostalojen rakentamisen yleistymiseen vaikutti osaltaan myös vesijohtojärjestelmän kehitys.
Sveitsiläistyyli yleistyi 1850-luvulla ja puutaloissa haluttiin käyttää nimenomaan puulle luontaisia työmenetelmiä ja maalaukseenkin tulivat käyttöön kuultovärit, jotka jättivät puun kuviot näkyviin. Enää ei jäljitelty kivitaloa, vaan korostettiin puuta materiaalina myös korostusosissa, joita työstettiin puusta poraamalla, sorvaamalla ja koristesahaamalla.
Uusrenessanssi oli vallalla samaan aikaan sveitsiläistyylin kanssa. Uusrenessanssityyli seuraili kivirakentamisen tyyliä nurkkapilastereineen myös puurakennuksissa. Käytettiin runsaita listoituksia ja erisuuntaisia laudoitusalueita.
Nikkarityyli erittäin runsaine puukoristeineen seurasi uusrenessanssia. Uutena piirteenä alettiin ikkunoiden ja ovien listoitukset maalaamaan seinäpintoja tummemmiksi toisin kui aikaisempina tyylikausina.

Jugendtyyli ja kansallisromantiikka toivat myös puurakennuksiin kaarevia muotoja, laudoittamatonta hirsipintaa sekä paanu- ja pärepintoja. Leveillä laudoilla tehtiin suuria seinäpintoja sekä kulma- ja päätylaudoituksia. Rappauspinnat ja luonnonkivi olivat yleisiä ja rakennuksiin tehtiin yksilöllisiä yksityiskohtia, erkkereitä, torneja ja erikokoisia ja -muotoisia ikkunoita.
Värisävyt olivat murrettuja, seinäpinnoissa käytettiin usein vaaleita kellertäviä ja punertavia sävyjä.

1920-luvun klassismi oli pelkistetympää kuin aiempi uusklassismi. Kansanperinteen puna- ja keltamulta yhdessä sahapintaisen peiterimalaudoituksen kanssa tulivat yleisemminkin käyttöön. Myös rapatuissa seinäpinnoissa käytettiin voimakkaita ja kylläisiä värejä.

Funktionalismin ajalla julkisivuja leimasivat suoraviivaisuus, täsmällisyys ja koristelemattomuus. Julkisivuja jäsenneltiin ikkuna-aukkojen sommittelulla ja tasakatosta tuli aikakauden tunnusmerkki.
Perusväri oli valkoinen ja värit ylipäätään keveitä ja haaleita. Ikkunapuitteita, pylväitä, kaiteita ja muita rakenneosia voitiin maalata voimakkaillakin väreillä tai petsata tummiksi ja lakata.

Jälleenrakentamiskauden eli 1940-50 lukujen symboliksi tuli puolitoistakerroksinen omakotitalo. Kaupunkeihin nousi suuriakin yhtenäisiä rintamiestaloalueita. Sota-ajan jälkeen rakentamiseen ei ollut paljon varoja käytettävänä ja talot tehtiin yksinkertaisen konstailemattomiksi.
Seinät maalattiin vaaleahkoilla väreillä, ikkunapuitteet ja listat valkoisella tai hyvin vaaleilla sävyillä.

Modernismin aikana on muodostunut lukuisia erilaisia tyylejä, jotka eivät yleensä erotu selvinä ajanjaksoina vaan ennemminkin rinnakkaisina erilaisina suunnittelutavoitteina. Näitä ”uusia tyylisuuntia” ovat mm. orgaaninen arkkitehtuuri, postmodernismi, rationalismi, brutalismi, konstruktivismi, dekonstruktivismi, manierismi, regionalismi, high-tech, minimalismi, ekologinen arkkitehtuuri, vau-arkkitehtuuri (tai wow-arkkitehtuuri).
Värien käyttöön vaikutti maalituotteiden mullistus 1960-luvulla. Maalituotteiden sävytysmahdollisuudet kehittyivät ja värikartoista valittavien sävyjen määrä kasvoi satoihin. Perinnevärien käyttö syrjäytyi ja etenkin alkuinnostuksessa maisemaan ilmaantuikin oudon värisiä taloja. Erikoisten värien vastapainona yleistyi kuitenkin myös tummien puunsuoja-aineiden käyttö.
Materiaalien omat värit ovat tyypillisiä 1970-80 -luvuilla, puhtaaksi muurattu tiili, kivirouhepintaiset elementit ja kuparipelti yleistyivät. Seinien maalauksessa palattiin takaisin vaaleisiin, maalarinvalkoisiin tai harmaisiin väreihin. Ikkunapuitteet ja ovet käsiteltiin usein tummilla puunsuoja-aineilla.

Tyyppivärimallien lähteenä:
”Rakennusten värit ja koristetyylit”, Pentti Pietarila
”Värien käyttö rakentamisessa Kustavilaisuudesta modernismiin”, www.tikkurila.fi