Nakkilasta tunnetaan useita esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja. Kivikaudella Nakkila sijaitsi meren rannalla, ja asutus sijoittui rannikkokyliin.
Pronssikaudella Kokemäenjoen suisto alkoi muodostua Nakkilan seudulle. Pronssikaudella asutus siirtyi merenlahden molemmille rannoille ja suiston saaarille. Liikkuminen tapahtui edelleen pääasiassa vesitse, ja kylänpaikat alkoivat vakiintua maanviljelyksen myötä.
Nakkilan Rieskaronmäki on Suomen tunnetuin pronssikautinen asuinpaikka- ja röykkiökompleksi. Rieskaronmäen muinaisjäännösalue sijaitsee Nakkilan pohjoisosassa Anolan kylässä aivan lähellä Ulvilan rajaa. Maisema on rikkonaista: peltoaukeita, joita halkovat ja moreeniselänteet ja -saarekkeet. Vanhassa kuusimetsässä maastonmuodoiltaan hyvin epätasaisella moreeniharjanteella on 11 röykkiötä sekä kolme rakennuksen pohjaa, jotka Unto Salo on tutkinut vuosina 1960 -1964. Rieskaronmäen röykkiöt ja rakennukset on tehty kahden vähäisen mäenkumpareen sivuille ja päälle. Talokin näyttää sijainneen mäen rinteeseen tasatulla terassilla, ei kumpareiden välisellä tasanteella.
Rieskaronmäen muinaisjäännösalue on poikkeuksellisen hyvin tutkittu ja löytöaineisto on runsas. Löytöaineiston perusteella Rieskaronmäen muinaisjäännöskompleksi ajoitetaan pronssikauden loppupuoliskolle.
Rautakaudella asutus keskittyi madaltuvaan jokisuistoon. Lähiseudun kuivuessa maankohoamisen myötä ensimmäiset maalla sijaitsevat kulkureitit saivat luultavasti alkunsa. Kivikauden ja pronssikauden asuinpaikat hylättiin myöhempinä vuosisatoina, kenties epäkäytännöllisten kulkuyhteyksien takia. Rautakauden asuinpaikoille sen sijaan muodostui pysyvää asutusta, ja monet niistä ovat keskiaikaisten kylätonttien pohjalla. Kylätonteille muodostuivat alueen kantatilat, joista monet nykyisten tilojen ja talojen maat on lohkottu.
Rantamäki on vanha Soinilan kylän Penttalan tila. Penttalan tilan mailta on löydetty huomattava rautakautinen kalmisto, joka on osoitus paikan pitkästä asutushistoriasta.
Vuoden 1987 koekaivauksissa havaittiin Penttalan talon ja Kokemäenjoen välissä itäpuolella kiveyksiä, mahdollisia uuninperustuksia yms. ja historiallisen ajan löytömateriaalia. Vuoden 2001 raportissa mainitaan samalta alueelta löytynyt rautakuona ja tiilenpala (inventointinumero 54). Karttamateriaalin perusteella osa kiveyksistä on saattanut olla keskiajalta periytyneen kylätontin rakenteita, sillä vuoden 1854 pitäjänkartassa asutus on keskittynyt idemmäs Kokemäenjoen rantaan nykyiselle viheralueelle. Vuoden 1905 venäläisessä topografikartassa rannassa ei ole enää tontteja ja ainoa tontti alueella on Penttalan nykyisestä talosta eteläkaakkoon.
Niilo J. Avellan tutkimusten mukaan Penttalan tila oli 1600-luvun alkupuolella pitkään autiona, mutta liitettiin sitten Porin kreivikuntaan, josta se purettiin vuonna 1681 kruununtilaksi. Vuodesta 1708 alkaen tila kuului Anolan kartanon omistuksiin aina 1830-luvulle saakka, jolloin sen osti Petter Polviander. Hänen tyttärenpoikansa Juho Henrik Penttala myi sen vuonna 1905 Juho Edvard Mäkelälle, joka myi sen jo samana vuonna Arantilan nahkatehtaan omistajalle Edvard Lehtiselle.
Lauri Pere muisteli, että nahkuri Lehtinen muutti kaikki Penttalan rakennukset mäkeen eli nykyiselle paikalleen. Aikaisemmin rakennukset olivat sijainneet Penttalanmäen Peren-puoleisella sivulla. Lehtinen myi Penttalan tilan piirilääkäri H. Nordlingille (Nortamo), joka asui siinä ehkä nelisen vuotta. Nortamo myi luultavasti aivan alkuvuodesta 1920 tilan kokemäkeläiselle Kalle Männistölle, mutta jo maaliskuun puolivälissä 1920, ennen kuin Nortamo ehti muuttaa pois Penttalasta, päärakennus paloi. Seuraavana vuonna Kalle Männistö kuitenkin rakennutti rakennusmestari Emil Aholla Penttalan tilalle uuden päärakennuksen vanhalle kivijalalle ja vanhan mallin mukaan. Kalle Männistö oli Penttalan isäntänä vuoteen 1949 saakka, minkä jälkeen tila oli hänen perikuntansa omistuksessa vuoteen 1964 ja siitä alkaen isäntänä oli vävy Arvo Mäkinen ja sitten hänen poikansa Keijo Mäkinen. Vuodesta 1990 tilan on omistanut Asko Kalliomäki, ja nykyisin tilan maakirjanimeksi on jouduttu muuttamaan Rantamäki.
Hae lisää tietoa Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.
Tila on sijaitsee valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa ympäristössä.
Lue lisää valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä (RKY).
Penttalan tilan päärakennus on erityisen komealla paikalla maisemallisesti, se on rakennushistoriallisesti varsin mielenkiintoinen ja arvokas ja lisäksi kohteeseen liittyy kulttuurihistoriallisiakin arvoja kirjailija Nortamon kautta.
(Nakkilan rakennusinventointi 1993)