Raatihuoneenpuisto

Suurtori

Nykyisen Raatihuoneen puiston kohdalla sijaitsi Suurtori. Vuonna 1638 annetun toripakon mukaisesti kaiken kaupankäynnin tuli tapahtua toreilla. Tori toimi lisäksi kaupungin hallinnollisena keskuksena, koska kaupungin tärkeimmän rakennuksen edellytettiin sijaitsevan torin piirissä. Umpikulmainen aukio edusti 1600-luvun torityyppiä. Kuitenkin Porin Suurtori jäi ainoaksi umpikulmaiseksi toriksi, joka toteutettiin vuosisadan aikana. Porin suurtori oli tyypillinen agraarin kauppakaupungin toriaukio. Se oli kaupallinen keskus, jonka piirissä valtaporvarit asuivat. 1700-luvulla kaupankäynti alkoi hiljalleen siirtyä kauppiaiden talojen yhteydessä olleisiin kauppapuoteihin.

1700-luvun lopulla Pori on tarjonnut joelta päin katsottuna kummallisen näyn. Vieri viereen sullotut rantamakasiinit näyttivät kauempaa katsottuna suurelta matalaoviselta pystyaidalta. Siellä täällä oli veräjämäisiä aukkoja, joista kaupungin laiturit työntyivät jokeen. Makasiinirivin takana kohosi epämääräinen rykelmä tiiviisti rakennettuja taloja. Matalalla mäellä, nykyisen kirkon paikalla, sijaitsi joukko uudisrakennuksia. Karjarannan puolella kirkon ja koulutalon välissä oli avonaisia paikkoja ja kaalimaita. Kaupunki oli pääasiallisesti hyvin rakennettu. Kivitalotkaan eivät olleet enää tuntemattomia. Kaupungin raatihuone sijaitsi harjulla lähes nykyisellä paikallaan. Raatihuoneen ulkopuolella oli tori, joka käsitti
noin kolmanneksen nykyisestä puistosta. Kirkon paikka oli karttojen mukaan Satakunnan Museon ja oluttehtaan välissä katualueella.
Porin suurimmat kadut olivat tuolloin Kuninkaankatu, Rantakatu (Eteläranta) ja Hämeenkatu. Rantakadulla oli etenkin kesäisin vilkas liikenne, jolloin purettiin ja lastattiin laitureita. Rantakadulla oli viininlaskijallakin oma myymälänsä.

 

Raatihuone

Kaupungeissa oli monia julkisia rakennuksia. Tärkein oli tornillinen, yleensä puinen raatihuone, joka sijaitsi päätorin äärellä ja oli samalla kaupungin symboli. Porin raatihuone sijaitsi hallitsevalla paikalla Pärnäisten harjun huipulla ja oli jo tuolloin kaksikerroksinen. Raatihuone oli punaiseksi maalattu puurakennus, jossa oli ilmeisesti myös keltaiset ikkunapielet. Tornissa oli kello kullattuine viisareineen ja numeroineen. Rakennuksen alakerrassa sijaitsi ”kaupungin kätkö ja kirstu” (stadens gömma och kista) eli kaupunginvankila. Raatihuoneen ulkopuolella oli 1600-luvulla kaakinpuu. Tämä oli paalu, johon raipparangaistukseen tuomittu kiinnitettiin.
Tuolloin rangaistukset tapahtuivat yleisillä paikoilla pelotukseksi muille. Lievempi rangaistus oli sakko tai jalkapuu. Jalkapuu muodostui kahdesta yhteen liitetystä tukista, joiden reunoihin oli tehty puoliympyrän muotoiset aukot. Sääntöjä rikkoneen jalat asetettiin näihin reikiin. Jalkapuu sijaitsi joko kirkon eteisessä tai oven ulkopuolella, jossa tuomittu sai hävetä koko seurakunnan edessä. Jalkapuuta saattoi saada mm. kiroilusta ja sadattelusta sekä myös silloin, jos ei viettänyt lepopäivää (sunnuntaita).

Ensimmäinen raatihuone sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinenkin. 1600- ja 1700-lukujen raatihuoneet sijaitsivat nykyisen Raatihuoneen puiston pohjoisosassa (n. karhupatsaan kohdalla). Nykyinen raatihuone, kaikkiaan kuudes, on valmistunut vuonna 1841. Sen on suunnitellut arkkitehti C. L. Engel. Raatihuoneesta tuhoutui sen puinen torni vuoden 1852 palossa. Nykyinen torni rakennettiin 1890-luvulla.
Nykyinen raatihuone rakennettiin lähiympäristöstä louhitusta ja paikalla hakatuista sokkelikivistä, Porissa ja ympäristössä tehdyistä tiilistä, virolaisesta kattolistakivestä, Ruotsista tuodusta rautatavarasta, Öölannin kalkkikivestä ja satakuntalaisesta puusta. Ikkunalasit hankittiin Tuorsniemen lasitehtaalta. Tornikellon koneiston valmisti kelloseppä Johan Yli-Könni Ilmajoella. Huonekalut tilattiin Pietarista ja Helsingistä, tekstiilejä Hampurista ja istuntosalin peili Tukholmasta.

Lähde: AIKAMATKA KAUPUNKIIN – SUUNNISTUS PORIN KAUPUNGIN HISTORIAAN
OPETTAJAN MATERIAALI

1799Tillberg.jpg

Porin kartta vuodelta 1799