Länsi- ja Etelä-Suomen sarkajakoisissa kylissä rakennukset sijoitettiin keskiajalta lähtien tiiviiksi ryhmiksi talojen omille, rajatuille tonteille.  Nelikulmaista tai suorakaiteen muotoista pihaa ympäröivät asuin- ja ulkorakennukset.  Rakennukset olivat kiinni toisissaan, ja yhden talon rakennuksia saattoi olla jopa 20 tai 30 samalla tontilla. Rakennusten keskelle jäävä piha jaettiin kahtia, jolloin samalle tontille syntyi kaksi erillistä pihaa: mies- ja karjapiha.  Umpipihaan pääsi kulkemaan erillisistä kulkuaukoista, jotka suljettiin porteilla. Umpipiharakenne ja portit suojasivat talon asukkaita pedoilta, naapureilta sekä tuntemattomilta kulkijoilta. Susiportista pääsikin nopeasti hätyyttämään lähestyviä petoeläimiä.

On myös arveltu, että umpipiharakennustapaan olisivat vaikuttaneet sielulliset tekijät  sarkajaon ja turvallisuusnäkökohtien lisäksi. On arveltu, että isännän itsetuntoa oli omiaan nostamaan kaikilta puolin suljettu piha, mihin viittaa jo vanha sanontakin:  ”talo kuin linna ja poika kuin herra”. Tietenkin kaikilta puolin suojattu piha oli myös mieluisa olinpaikka aikana, jolloin ei ollut vielä puuistutuksia talon ympärillä suojaamassa talven tuiskuilta. 1700-luvulla umpipihat alkoivat menettää suosiotaan säätyläisten parissa, mutta talonpoikaisväestön parissa umpipihoja arvostettiin asumismuotona hyvinkin pitkään.

Susiportit eivät suinkaan olleet ainoa tapa suojella kotieläimiä pedoilta. Lehmiä suojeltiin erilaisilla loitsuilla. Kuonot tervattiin, ja ennen uloslaskua lehmä kierrätettiin kolmasti karjapihan ympäri. Lehmien kaulaan saatettiin sitoa myös pussi, jossa oli traania ja ruutia. Hajun uskottiin karkottavan sudet pois karjan lähettyviltä.

Susimusta yö
Korjaele koiriasi, raivaele rakkiasi! Pistä sieni sieraimehen, toisehen omenamarja, jottei henki haisahtele, tuuhahtele karjan tuuhku! Silmät silkillä sitele, korvat kääri käärehellä, jottei kuule kulkevia, ei näe käveleviä! (Kalevala, kahdesneljättä runo)

Sudenkarkoitusloitsu. Runossa toivotaan ettei susi haistaisi karjaa eikä kuulisi eikä näkisi.

Sudet Raumalla

Sudenmetsästäjia

Rauman maalaiskunnassa Uotilassa asunut metsästäjä Maurits Viljanen (synt.20.9.1863) on kertonut tappaneensa kymmenen sutta Uotilan takametsistä.  Sudet hän on pyydystänyt  raudoilla haaskoilta. Suden vuotuinen reviiri on noin 700-1000 neliökilometriä, joten turhaan ei liene Vanhan Raumankin susiportteja susiporteiksi kutsutun.

Murtamon tienhaaran lähettyvillä taasen oli Matti Vahteristolla sudenkuoppa, josta hän sai useampia susia. Sudet hän otti kuopasta elävänä siten, että hänet laskettiin saavissa kuoppaan. Kerrotaan, että sudet olivat usein hyppineet saavia vasten saaden saavin vanteista hampaillaan kiinni, ja näin ollen uhanneet vakavasti pyytäjää.

Suutarimestari Tilen sudenkuopassa

(muistiinmerkitty 23.1.1942)

Noin vuonna 1880 Rauman maalaiskunnan Uotilan kylässä asui suutarimestari Tilen, joka oli myös taitava viulunsoittaja.  Paikkakuntalaisten keskuudessa Tileniä kutsuttiin Tiluksi. Kerran oltuaan humalassa Tilu putosi sudenkuoppaan, jossa aika alkoi käydä pitkäksi. Tilu oli tulossa juhlista, joissa hän oli ollut soittajana, ja näin ollen hänellä oli viulu mukanaan. Tilu alkoi aikansa kuluksi soittamaan viulua, ja kohta hän saikin yleisöä, kaksi ulvovaa sutta. Humala hälveni nopeasti, ja Tilu järkeili, että jatkamalla soittamista sudet jatkaisivat ulvontaansa, eivätkä ulvoessaan pystyisi puremaan. Viulu soi ja sudet ulvoivat. Tähän meteliin heräsi  Vahteriston Matti, ja aikansa kuunneltuaan lähti sudenkuopalleen ja pelasti Tilun. Tästä palkaksi hän kaksi sutta nahkoineen ja tapporahoineen.

Raumalaisille näyteltiin 10 pennin maksusta Vornasen koiraa sutena

(kertonut Maurits Viljanen 23.1.1942)

Susivuosina 1880-1881 kaivettiin Raumankin lähiympäristöön sudenkuoppia suden pyydystämistä varten. Sudet otettiin yleensä kuopista pois elävinä, koska ei haluttu kuopan tahriintuvan vereen, jolloin seuraava kuoppaa lähestyvä peto olisi haistanut veren ja näin ollen välttänyt kuopan. Uotilan kylän mailla oli raumalaisella telegrafipäällikkö Lindbergilläkin oma susikuoppansa.  Eräänä päivänä kuopassa oli sutta muistuttava otus, ja sudeksi sitä varmuudella luultiinkin. Otus vangittiin ja tuotiin Raumalle, jossa sitä näytettiin 10 pennin maksusta sutena raumalaisille. Samaan aikaan Länsi-Suomessa oli hallitusvallan pyynnöstä Vornanen, kuuluisa metsästäjä poikineen Karjalasta , pyydystämässä susia. Vornanen kuuli uutisen telegrafipäällikön sudesta ja lähti sutta katsomaan. Kuinka ollakaan, susi paljastuikin Vornasen vanhaksi koiraksi! Koira, todennäköisesti vankka Karjalan karhukoira, oli retkellään pudonnut kuoppaan, ja oli näin ollen päätynyt susimannekiiniksi.  Suden esittely sai nolon päätöksen,  jolloin lienevät ukot kimmastuneet toisilleen, sillä Vornanen oli määrännyt 10-penniset takaisinmaksettaviksi raumalaisille.

27.1.1892 Rauman Lehti no 8

Kahden kilometrin päässä Rauman kaupungista oli havaittu sudenjäljet.  Uutinen oli otsikoitu ”Sotaan susia vastaan!”.

Rauman tappajasusi valtakunnallinen uutinen vuonna 1956

Rauman seudulla liikkui heinäkuussa 1956 peto, joka tappoi 72 kotieläintä. Pedon tarinaa seurattiin tiiviisti valtakunnan lehdistössä . Lopulta peto tunnistettiin sudeksi. Susi onnistui välttelemään metsästäjiä useamman viikon, ja havaintoja siitä saatiinkin joka puolelta Rauman lähiympäristöä. Lehdistö oli alusta asti kiinnostunut  pedon tarinasta, ja juttuja kirjoitettiinkin metrikaupalla dramatiikalla höystettynä. Herkimmät pelkäsivät liikkua ulkona, vaikkei mitään todellista vaaraa ollut. Havaintojen lähestyessä kaupunkia susi muuttui lehtikirjoittelussa verenhimoiseksi pedoksi ja lampaat lammasraukoiksi.  Sudelle kaavailtiin myös ilvestä rikoskumppaniksi. Lopulta susi kaadettiin, ilvestä ei kuitenkaan saatu kiinni 300 miehenkään voimin.  Tapahtuman muistoksi on pystytetty  patsas Rauman ja Eurajoen rajalle.

Lähteet

Kaikki internet-osoitteet on tarkistettu 13.4.2017

Kirjallisuus

Vainio Markku: Seiskapassilta Protikkoon ja Fyyrille. ­ Rauman Metsästysseuran satavuotistaival 1907-2007. 2007.

Satakunnan Nuorisoseurain liiton julkaisuja:Vanhaa Satakuntaa J.J.Mikkola,K.N.Hanhijärvi, K.E. Kallio, J.Karhula,Toivo Kaukoranta. Tyrvään kirjapaino Osakeyhtiö. Vammala 1934.

Verkkosivut

06/2011. Susiportti. Suomen maatalousmuseo Sarka.

http://www.sarka.fi/kuukauden-esine-062011-susiportti/

Suden elintavat ja lisääntyminen.

www.suurpedot.fi/lajit/susi/elintavat-ja-lisaantyminen.html

 

Jalomäen umpipiha. Wikipedia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalom%C3%A4en_umpipiha

 

Armi Jaloniemen kotisivut. Kalevala. Susimusta yö.

Kalevala

 

Jalmari Karhula. Wikipedia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalmari_Karhula

Valokuvat

Mustavalkokuvat: Jalmari Karhu 1933, Rauman museon kokoelmat