Elintason parantaminen ja ruokahuollon vahvistaminen oli arkielämän suuria haasteita vielä historiallisella ajalla. Hyödyn aikakaudella tutkimus- ja kehittämistoimet suunnattiin mm. maatalouden tehostamiseen. Tuottavan maanviljelyn edellytys on maan hyvä ravinnetaso. Lannoitteena käytettiin vain karjanlantakompostia aikana ennen kemiallisten lannoitteiden kehittämistä. Lantakompostia oli saatavana rajallinen määrä, koska karjan lukumäärää ei voitu kasvattaa talvirehun puutteen vuoksi. Lisäravintoa haviteltiin vesijättömaiden niityiltä. Soistuva Leistilänjärvi tuotti uutta niittyä, mutta maankohoamisen johdosta käynnistynyt kuivumisprosessi oli liian hidas ihmisten tarpeisiin. Niittyalaa haluttiin kasvattaa kuivattamalla järvi mekaanisesti.

Leistilänjärven kuivatus aloitettiin jo 1700-luvulla ja vesijättömaat jaettiin pitäjän talollisille 1700-luvun lopulla. Aluetta käytettiin luonnonniittynä, jolta korjattiin heinää. Niitty pysyi kuitenkin edelleen hyvin vesiperäisenä ja sen tuotto oli melko vaatimaton. Kuivatukseen ryhdittiin uudelleen 1860-luvun katovuosien jälkeen, jolloin järven laskuojaa syvennettiin ja levennettiin ja kaivettiin sivuojia, jotka auttoivat pitämään niityn kuivana myös sateisina kesinä. Näin saatiin lisää luonnonniittyä karjan ruokintaan.

Viljanviljelyyn maa oli kuitenkin edelleen liian kosteaa ja lopullisesti järvi kuivattiin vasta 1940-luvulla, kun tarvittiin lisämaata karjalaisia siirtolaisia varten. Hankkeen puuhamiehenä oli Nakkilassa monessa muussakin hankkeessa mukana ollut kirkkoherra Antti Perheentupa (1889 – 1975). Perheentupa esitti asiaa ensin Asutushallitukselle rahoituksen saamiseksi, mutta ei saanut sieltä vastakaikua. Niinpä hän kääntyi järven osakkaiden puoleen ja sai nämä lopulta vakuuttuneiksi hankkeen kannattavuudesta. Turun maanviljelysinsinööripiiriltä tilattiin suunnitelma, jota ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 1941. Haastavin tehtävä oli laskuojan kallioleikkauksen tekeminen. Jatkosota keskeytti työt, mutta pian Leistilään perustettiin Huittisten varavankilan alainen vankisiirtola. Vankityövoiman avulla hanke lopulta saatiin toteutettua. Yksi vankisiirtolaa varten tehty parakki sijaitsi ainakin Järvikyläntien alkupäässä, mutta mitään rakenteita siitä ei ole säilynyt.

Leistilänjärvelle saatiin kuivatuksen ansiosta noin 1500 hehtaaria viljelysmaata, joka jaettiin sotien jälkeen rintamamiehille ja karjalaisille siirtolaisille. Alueelle on asutettu erityisesti Hiitolasta tulleita perheitä. Uudet rakennukset sijaitsevat järveä ympäröivän Järvikyläntien varrella, jota ennen sanottiin Hietatieksi. Muutamat harvat alueella olevat vanhemmat tilat ovat puolestaan ylempänä metsän reunassa ja niille kuljettiin vanhalta “Selkätieltä”.

Tyypillisellä maanviljelystilalla oli Leistilässä yleensä noin 10 – 20 hehtaaria viljelysmaata ja 5 – 10 hehtaaria kotitarvemetsää. Yhteismetsiä oli Eurajoella. Edelleen toimiville maatiloille on hankittu lisää peltoa sekä ostamalla että vuokraamalla. Näin alueen pientilojen pellot ovat vähitelleen keskittyneet muutamille tiloille. Monet pientilat ovat autioituneet.

Lähde: Satakunnan Museo, rakennetun ympäristön inventointitietokanta PAKKI