Satakunnan maakunnan hallinnolliseksi keskukseksi tarkoitetun Kokemäen keskiaikaisen linnan paikkaa ei varmuudella tunneta. Linnan on oletettu sijainneen pienellä kallioluodolla Kokemäenkartanon puiston paikkeilla. Kartano oli keskiajalta lähtien läänitettynä eri suurmiehille ja sittemmin kuninkaankartanona ja säteritilana. Kartanon nykyinen, edeltäjiään vaatimattomampi päärakennus on 1880-luvulta. Tilalle johtaa pitkä koivukuja. Kartanon alue on yhteydessä maakunnan hallinnollisen historian kaikkein keskeisempien piirteiden kanssa ja sen puistolla on suuri maisemallinen merkitys laajan peltoaukean keskellä. Osa kartanon pelloista on kaavoitettu pientaloalueeksi.
Kokemäenkartano on vanha kuninkaankartano, joka on ollut Satakunnan hallinnollinen keskus viimeistään 1440-luvulta vuoteen 1553. Keskiaikainen kuninkaankartano sijaitsi Isoluoto-nimisessä saaressa hieman nykyiseltä kartanolta ylävirtaan. Kartanon karjapiha sijaitsi mantereella samalla paikalla vielä 1700-luvun lopulla. Kartanon siirsi nykyiselle paikalleen vapaaherra Arvid Forbus vuonna 1664. Hänen jälkeensä sitä hallinnoi Axel Julius de la Gardie. Vuodesta 1757 kartano kuului von Knorringin suvulle aina vuoteen 1903, jolloin sen osti leskiemäntä Maria Pohjola. Tila pysyi taas saman suvun hallussa vuoteen 1994, jolloin se myytiin Ossan suvulle.
Kokemäenkartanoon kuuluivat myös Ratalan ja Meinikkalan tilat. Tilanhoito oli jaettu kolmeen keskukseen: päätilalle, Pyhänkorvan ulkotilalle ja Tuomaalan sivutilalle. 1920-luvulla kartanosta erotettiin 60 torppaa ja mäkitupaa. Sotien jälkeen kartanon maista lohkaistiin Tuomaalan sivutila siirtoväen asuttamiseen.
Nykyinen rakennuskanta on peräisin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.
Kokemäenkartano on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, johon liittyy niin esihistoriallisen kuin historiallisenkin ajan muinaisjäännöksiä.
Vuolteen tila on Kokemäen vanhoja kantatiloja, jonka historia periytyy ainakin 1400-luvulta asti. Kartanon omistajat tunnetaan 1460-luvulta. Tällöin sen omisti Satakunnan tuomari Filippus Tuomaanpoika. Se on kuulunut monelle aatelissuvulle mm. von Knorringeille, jotka isännöivät Kokemäenkartanoa. Jaakkolan suvulla se on ollut vuodesta 1889.Se on muodostunut säteriratsutilaksi vuonna 1683 ja lunastettu perintötilaksi vuonna 1757. Kartano jaettiin 1820-luvulla Mäki-Vuolteeksi ja Yli-Vuolteeksi, jotka yhdistettiin taas vuonna 1918.
Kartanon nykyinen klassisistinen päärakennus valmistui 1928 arkkitehti A. Tolletin suunnittelemana. Samoilta ajoin on arkkitehti af Hällströmin suunnittelema koristeellinen luhtirakennus ja tien varressa sijaitseva kivinen kuivaamo. Harmaakivinen navetta on vuodelta 1909. Pihaan johtaa koivukuja ja talouskeskuksen länsipuolella aukeaa rantaan laskeutuva viljelysmaisema.
Vuolteen tilan mailla on myös muinaisjäännös. Polttokalmisto sijaitsee Kokemäen uuden sillan vasemmalla puolella joen pohjoisrannalla jokeen viettävällä rinteellä.
Kalmisto todettiin vuonna 1927 rakennuksen perustuksia kaivettaessa. Nokista kalmistomaata todettiin 30 cm paksuudelta. Löydöja saatiin kahdesta eri paikasta. Kalmistoa arvellaan olevan jäljellä täytemaan alla puutarhassa ja muuallakin pihassa. Löydöt ovat kansainvaellusajalta viikinkiaikaan.
Kyläkoski samoin kuin vieressä sijaitseva Yli-Forsbyyn tila kuuluivat aikoinaan Kokemäenkartanoon. Forsbyn ratsutilan historia yltää keskiajalle asti ja tila on kuulunut historiansa aikana useille aatelissuvuille. Tila jaettiin kahtia Yli- ja Ala-Forsbyksi vuoden 1800 vaiheilla. 1830-luvulla Yli-Forsby siirtyi talonpoikaissuvulle, jolla se on edelleen. Kyläkosken kaksikerroksinen päärakennus on 1840-luvulta. Myös Forsbyn mailla on hautaröykkiöitä.