Kravioja

Kokemäenjoen tulvaherkkien rantojen  parantamiseksi ryhdyttiin seudulla suuritöiseen hankkeeseen uuden kanavan avaamiseksi Huittisten ja Kokemäen välille 1800-luvun alussa. Kanavan oli tarkoitus toimia ohijuoksutusväylänä korkean veden aikana. Aikaisemmin tulvatilannetta oli koitettu helpottaa 1700-luvun lopun koskenperkauksilla, mutta työ oli kallista ja vaarallistakin. Pelkästään Huittisten ja Kokemäen välillä oli yli 30 kilometriä pitkä sarja koskia.

Kanavalla haluttiin yhdistää Sonnilanjoki ja Ronkankankaan takana sijainnut, myöhemmin kuivatettu Raijalanjärvi.

Koskien perkaaminen ja kanavan kaivaminen käsityönä oli hidasta. Työn nopeuttamiseksi oli jo 1700-luvun lopun koskenperkaustöissä otettu käyttöön ruotujakoinen sotaväki, ja perkaustyön kustannukset katettiin passevolanssikassasta, eli sotaväen liikekannallepanorahastosta. Kraviojan kaivuutyöt teoteutettiin samalla tavoin sotaväen avustuksella ja likkekannallepanorahaston varoilla. Kanavatyö pääsi kunnolla vauhtiin vuonna 1803, jolloin työssä oli 800 miestä Porin rykmentistä. Työmaalla uurasti siten lähes koko Porin rykmentti, sillä tuohon aikaan Porin rykmentin miehistön normaalivahvuus oli 1025 miestä. Seuraavina vuosina työhön osallistuivat myös Pohjanmaan rykmentin ja Uudenmaan rykmentin miehet. Myös paikallisella väestöllä oli velvoite osallistua kaivuutöihin talkooperiaatteella.

Kanavatyö loppui, kun vuonna 1808 alkanut Suomen sota vei miehet taisteluihin. Monien tulkintojen mukaan Ruotsin armeijan heikko menestyminen sodassa Venäjää vastaan johtui suurelta osin sotaväen keskittymisestä rakennustöihin Kraviojalla. Myös liikekannallepanorahasto oli huvennut kanavatyöhön.

Merkityksettömäksi ei Kravioja jäänyt, vaikka sitä ei alkuperäiseen tarkoitukseensa koskaan keskeneräisenä käytettykään. Monet Ylistaron kylän maille myöhemmin raivatut pellot saatiin kuivatettua Kraviojan avulla.

Varsinaisen kanavauoman lisäksi Kraviojan sen ympärille syntynyt valtava työmaa on jättänyt muutakin kulttuuriperintöä Kokemäen maisemaan. Työmaan varastioaitoiksi rakennettiin ruotsalaistyylisiä, pitkittäisellä väliseinällä varustettuja aittoja. Yksi niistä on säilynyt näihin päiviin saakka, ja sitä voi käydä katsomassa Kokemäen ulkomuseolla.

Työmaan liepeiltä on löytynyt myös rautaesineitä, ruotsalaisia rahoja ja runsaasti kuonaa työmaapajojen paikoilta. Teräskärjellä vahvistettuja puulapioita on varmasti tarvittu satamäärin, sillä kanava on alunperin ollut noin 5 metriä syvä ja noin 15 metriä leveä.

Työmaan elämästä muistuttaa myös Kirkonniittu -niminen paikka Kraviojan varrella. Siellä pidettiin sotaväen jumalanpalveluksia.

Karttoja

Rykmenttijakokartta 1780-luvulta

Kravioja ja Kirkonniittu Lounaispaikan karttapalvelussa. Zoomaus-toiminnolla voit valita karttatasojen peittävyyden. Kalmbergin kartta on Krimin sotaan liittyvä sotilaskartta vuodelta 1855. Siinä ruskeat alueet ovat metsiä, vihreät niittyjä ja vaaleat peltoja. T tarkoittaa sotilastorppaa.

Lue lisää:

Pertola, Esko: Kravin kanava Kokemäellä. Teljän tanhuvilla VIII. Kokemäki-seuran vuosikirja 1974.

Salminen, Tapio: Muutoksen virta, s. 447-463. Teoksessa: Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2007.

Vierailulle:

Porilaismuseo Porin prikaatissa.

Picture10.jpg

Kraviojan työmaalle rakennettu aitta